Varustelua kesää varten

Meidän rattaat on kuvasta poiketen kokonaan mustat. Aika pähee väri kyllä tää chilipepperikin!

Aloitimme varustautumisen kesää varten hyvissä ajoin. Osasyy on matkassamme, jolloin saamme otettua vähän niinkuin varaslähdön kesän lämpöön.

Mitä noin puolivuotias pieni lapsi tarvitsee kesäksi? Ostoslistalle pääsivät niin kesävaatteet kuin matkarattaatkin. T on jo sen verran iso likka ettei jaksa enää pönöttää makuuasennossa vaunuissa ja sen verran pieni, että yhdistelmien istuinosa oli neidille vielä ihan liian suuri.

Matkaratasmarkkinat olikin sitten taas yksi homma, josta piti ottaa selvää. Onneksi sain ystäviltä vähän vinkkejä, mikä juttu toimii ja mikä taas ei. Koska haluan, että rattaat on mahdollisimman helppokäyttöiset ja niitä on helppo työntää yhdelläkin kädellä (tavaraa kun on aina paljon ja puhelimessakin on hyvä lörpötellä lapsen uinuessa), halusin, että työntöaisa on yhtenäinen. Lisäksi ulkoilemme maastossa lähes päivittäin, joten kolmerattaiset eivät tulleet kysymykseen, sillä ne keikahtavat helposti epätasaisella alustalla rymisteltäessä. Tämän lisäksi piti huomioida se, että T ei vielä oikein osaa istua, joten selkänojan on mentävä makuuasentoon ja vaunuissa on oltava hyvä nukkua. Näillä spekseillä Vaunu-aitasta löytyi yhdet vaunut, Britaxin B-agilet. Otettiin ne käyttöön keskiviikkona kaupunkireissullemme ja olemme nyt kärränneet niillä muutenkin.

Kokemuksia: ensinnäkin vaunujen peruspakettiin ei kuulu turvakaari, kannattaa muistaa kuitenkin ostaa tai tingata se kaupanpäällisiksi (hinta on parinkympin luokkaa). Ihan pieni sitä ei vielä tarvitse, mutta kun lapsi on enemmän istuvassa asennossa se suojaa nenälleen tumpsahtamiselta vaikka toki valjaatkin estävät tippumista. Britaxin turvakaukaloa varten vaunujen mukana tuli adapterit, joilla kaukalon saa kätevästi napsautettua vaunuihin kiinni. Eturenkaat saa lukittua paikoilleen, joka on ihan hyvä ominaisuus, jos sohjoa on tiellä, muuten menee aikamoiseksi laahaamiseksi, kun sohjo tarttuu renkaisiin ja renkaat suttaavat miten sattuu. Jousitus ei ole ihan yhdistelmävaunujen luokkaa (meillä on siis Emmaljungan city crossit), itse asiassa ei lähelläkään. Katukiveytyksien reunojen yli pitää vaunuja vähän "nostauttaa", muuten tökkää hyvinkin herkästi. Vaunut eivät kuitenkaan onneksi kaadu kovin helpolla, se tuli testattua kun eturenkaat tumpsahtivat suojatietä ylittäessä katukivetyksen reunaan ja törmäsin suoraan vaunuihin aika lujaa. Vaunuissa on myös kätevä pussukka takana, joten kaikkia tavaroita ei tarvitse tunkea vaunujen alle. Vaunujen alla on toki myös kori, mutta ainakin vielä, kun selkänoja on enimmäkseen aivan makuuasennossa, sinne on vähän vaikea sulloa tavaraa. Selkänojasta vielä sen verran, että sen säätö on portaaton, sillä säätö tapahtuu sellaisilla vetonaruilla (en tiedä oikeaa termiä). Niillä saa siis säädettyä selkänojan sellaiseen asentoon kuin haluaa, mutta miinuspuolena sitten on se, että molempia naruja pitää vetää tasaisesti, ettei selkänoja jää kenottamaan toiselta puolelta. Tämän kanssa minulla on välillä ollut hankaluuksia, etenkin, jos yritän säätää selkänojaa kiireessä ja nopeasti. Rattaissa on siis paljon hyvää, mutta joitakin pieniä miinuksiakin. En kuitenkaan halunnut maksaa rattaista paria sataa enempää, joten näiden kanssa se on nyt sitten elettävä. Käyttökokemus jää kuitenkin plussalle pienistä miinuspuolista huolimatta!