maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kevättä, touhuja ja buzzaamista: Valio Onni

Mikä tämä tällainen kevät oikein on? Välillä paistaa aurinko, mittari näyttää silti miinusasteita, reilustikin. Auringon paistaessa lumi sulaa, vesi valuu rännejä pitkin, ja lämmittääkin se kivasti. Sitten on taas näitä päiviä ja hetkiä, kun lunta tuiskuttaa vaakatasossa ja on kylmä ja viima syväjäädyttää ulkoilijan.

Silti ulos on pikkuihmisen kanssa lähdettävä. Sisälläkin voisi leikkiä, mutta ulkona on pienelle paljon tutkittavaa ja nähtävää. Viime aikoina mielenkiintoisinta onkin ollut lätäkössä läiskyttäminen ja jään ihailu. Kotiovelta ei siis tarvitse pitkälle lähteä, jos vaan itse jaksaa lapsen kanssa pienistä jutuista innostua!

Arkiutiinit pyörivät kuitenkin pitkälti ruokailujen mukaan. Aamupala, ulos, lounaalle, leikkimistä, päikkäreille, välipala, leikkimistä, päivällinen, leikkimistä, iltapala, nukkumaan. Pikkuneiti osaa käytellä jo aika sujuvasti itsekin lusikkaa ja haarukkaa, jos vain haluaa. Paino sanalla haluaa. Useimmiten ei nimittäin halua, vaan syötättää ja juotattaa itseään. Ja näin se käy: T ottaa lusikan, hämmentää hetken ruokaansa. Länttää lusikallisen pöydälle ja alkaa hieroa sitä siihen. Kun asiasta tietysti hieman torutaan, ottaa neiti lusikkaan ruokaa, antaa sen isille tai äidille ja avaa suunsa --> syötä mua! Ja näin ruoka taas uppoaa. Ovela pieni ketkuliini! :)

Vaikka T syö jo aikalailla samaa ruokaa kuin me itse, olemme illalla usein antaneet "kaupan puuroa". Olinkin iloinen, kun pääsimme mukaan Buzzadorin koordinoimaan Valion Onni puurojen ja vellien testiryhmään. Tuotteet olivat meille jo ennestään tuttuja, mutta nyt testasimme myös nekin vellit, jotka eivät ennestään tuttuja olleet. Valion uudet puurot ovat kyllä suosikkejamme. Etenkin omenakaurapuuro maistuu ja uppoaa nopeasti ilman kikkailuja. Tämä puuro on tarkoitettu yli 8 kuukauden ikäisille lapsille ja koostumus onkin paksumpi, kuin pienemmille tarkoitetuissa puuroissa. Puurot maistuvat myös kylmänä, mutta koostumus mielestäni paranee lämmitettäessä ja kunnolla sekoitettaessa. Iltaisin pikkuneidin mielestä on hauskaa, kun leikkaamme purkin yläreunan irti ja tipautamme koko puuroköntsän korkealta lautaselle. Pläts!

Vellit meidän neitokaiselle eivät koskaan ole oikein maistuneet, eikä niitä meillä muuten olekaan tarjottu kuin testimielessä. Onni vellit eivät tehneet poikkeusta, ilmeisesti vellin koostumus yleisesti on vähän outo: hieman kuin puuroa, mutta kuitenkin juotavaa. Kun ei maistu, niin ei sitten. Iltapalaksi se olisikin liian kevyt, mutta välipalan virkaa voisi ehkä toimittaa. Välipalaksi syödäänkin sitten yleensä viiliä, rahkaa, erilaisia smoothieita tai hedelmiä.

Plussaa näissä tuotteissa:
+ helppoa ja nopeaa (aina ei jaksa seisoa keittiössä)
+ hyvä maku (aikuisen ja lapsen mielestä)
+ kotimainen tuote
+ voi syödä kylmänä/huoneenlämpöisenäkin (helppo reissuruoka)
+ maidon/kalsiumin lähde (varsinkin, jos maito ei muuten meinaa maistua)

Miinusta:
- suoraan purkista otettuna epäilyttävän näköinen koostumus (sekoitettaessa tasoittuu)
- ei ole luomua
- vain yksi tuote yli 8 kk ikäisille lapsille (löysempi koostumus on aika vauvamainen ja lapsen on vaikeampi syödä sitä itse)

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkään ja jatkossakin puurot löytävät tiensä meidän kauppakassiin!

Jos olet kiinnostunut toimimaan buzzadorina, rekisteröidy mukaan. Voit itse valita lähdetkö sinulle ehdotettuun kampanjaan mukaan vai et, ja ennakkoviestissä saat tietää, mitä sinulta kampanjassa odotetaan. Mikäli innostuit, olen iloinen jos kerrot rekisteröityessäsi saaneesi minulta suosituksen. Käyttäjätunnukseni on -koo-.

Iloisia kevätpäiviä kaikille!