Muisteloita raskaana olemisesta

Moni on kertonut kokeneensa raskausaikansa pitkällisenä ja odottaneensa ja toivoneensa jo vauvan syntymää. Minä muistelen raskausaikaani kaiholla, vaikka en todellakaan ollut elämäni kunnossa tai mikään "hehkuva odottaja". Minulla oli raskausdiabetes ja lopulta raskausmyrkytys, verenpaineet olivat tapissa ja turvotus mitä hirvein. Kasvoista jalkapöytiin saakka olin kuin ylipaisunut pullataikina. Lisäksi koko ajan oli kuuma, olinhan raskaana myös kuumimpien kesähelteiden aikaan. Helteiden aikana ja vielä viikkoja niiden loputtuakin nukuin seuranani kylmäkallet ja jäädytetyt puolentoista litran vesipullot käärittyinä ohuisiin pyyhkeisiin.

Nautin silti raskausajasta ja olin valtavan ylpeä esiinpunkevasta vauvamasustani, joka ei ollutkaan ihan pieni. Minulla oli tuhat projektia työn alla ja kesken, kun neitokaisemme ilmoitti tulostaan kahdella viivalla pissatikussa. Tuo päivä oli 23.3. ja muistan sen vielä kuin eilisen. Olin jo hetken ihmetellyt herkkää olotilaani, itku tuli milloin mistäkin ja tuossa vaiheessa minua vielä paleli paljon. En ole koskaan ollut mikään erityinen vilukissa, mutta tuolloin oli pakko kääriytyä huopaan jos toiseenkin sohvan nurkassa kölliessäni. Ja silloin ihmettelin erityisesti, kun puolen tunnin hydrobicin jälkeen olin ihan puhki, kylmissäni ja nälissäni ja kotimatkalla hakemani pizza upposi alas kokonaan ja sen päälle jäi vielä nälkä, taisinpa siihen jonkun Mars-patukan kiskaista. Tätä ei ole tapahtunut ikinäkoskaanmilloinkaan, paitsi ehkä joskus jossain kolmen promillen humalassa. Seuraavalla viikolla pyysinkin armasta siippaani kurvaamaan apteekin kautta, oli pakko käydä hakemassa raskaustesti, vaikka pelkäsinkin sen näyttävän negatiivista, niinkuin monta kertaa aikaisemminkin. Olo oli mitä hämmentynein, kun kaksi viivaa ilmestyi näyttöön heti. Mies jutteli puhelimessa isänsä kanssa ja minä pöljä hymy naamallani näytin hänelle tikkua ja viittilöin lopettamaan puhelun. Meille tulee vauva! Tämä piti vielä varmentaa kahdella lisätestillä.

Halusimme pitää vauvauutiset salassa ensimmäiset kolme kuukautta, mutta minun oli pakko paljastaa uutiset äidilleni ja tädilleni, jotka tulivat meille kyläilemään. Samalla reissulla myös appivanhempani tulivat meille illallistamaan ja koska olisivat arvanneet homman nimen muutenkin (koska en voinut enkä halunnut juoda skumppaa ja viiniä), niin kerroimme asiasta myös heille. Viikkoja oli tuolloin kuitenkin takana jo reilusti, tuosta hetkestä sitten noin kuukauden päivät panttasimme tietoa ja vappuaattona kerroimme iloisista uutisista muillekin läheisille.

Töissä asiasta kertominen jännitti ihan hemmetisti. En oikeastaan tiedä mikä pelotti, sillä tiesin työkavereideni suhtautuvan uutisiin hyvin ja olevan iloisia puolestani. Lopulta sain kuitenkin kakistettua asiani ulos, kun pomoni alkoi suunnitella syksyyni erilaisia mielenkiintoisia projekteja. Opintoni olivat loppusuoralla ja silloin iski myös paniikki, että opinnot on saatava loppuun ennen vauvan syntymää. Tein viimeisiä kursseja alta pois koko kevään, siinä sivussa väkersin graduani kesän yli ja kävin töissä. Olin myös aktiivisesti mukana yhdistyshommissa ja vielä näyttelin harrastajateatterissa. Keväällä oli näytelmämme ensi-ilta ja näytöksiä pitkin kevättä muistaakseni 12 kappaletta. Etsimme myös uutta asuntoa ja edellinenkin oli myymättä. Kaiken kiireen keskellä hellittelin mahaani ja mietin, millainen tyyppi sieltä on meille tulossa. En kuitenkaan osannut ajatella vauvaa kovin tarkasti, enkä ottanut siitä paineitakaan - ajattelin, että kyllä vauva meitä opettaa ja että on turha luoda tarkkoja mielikuvia vauva-arjesta ja sitten kenties pettyä. Kävimme ultrissa ja joskus juhannuksen jälkeen myös 4D-ultrassa ja meille varmistui, että odotimme tyttöä ja että kaikki massussa oli hyvin.

Nyt kun miettii, niin tavallaan odotusaika tuntuu pitkältä, koska sen aikana ehti tapahtua niin paljon asioita ja muutoksia. Samaan aikaan sama aika tuntuu niin kovin lyhyeltä. Vaikka olo oli kuin ilmapallolla, tykkäsin silti raskaana olemisesta. Vauva oli turvallisesti masussa ja oli kiva odottaa tulevaa. Suunnitella ja pohtia. Miettiä uusia tulevia kokemuksia ja asioita. Oli koko ajan kuitenkin niin älytön kiire kaikkien muiden juttujen kanssa, etten ehtinyt kyllästyä olemaan raskaana. Moni sanoo, että synnytyksen lähestymisen tietää siitä, että kyllästyy oloonsa ja haluaisi vaan saada vauvan ulos tavalla millä hyvänsä. Minä en ehtinyt kyllästyä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kasvanut maha, liitoskivut ja lääkärin määräys ottaa iisisti alkoivat kyllästyttää ihan viimeisinä päivinä. Olen aina tottunut touhuamaan ja olisi tehnyt mieli puuhailla uudessa kodissa paljon enemmän, kuin mitä fysiikka salli.

Ei se raskausaika siis aina ihan hirvittävän pitkältä tunnu. Jos meille joskus vielä lapsia tulee, niin toivon, että minulla olisi enemmän aikaa keskittyä olemaan ihan vaan raskaana. Olen kuitenkin iloinen ja onnellinen siitä, että sain kaikki pakolliset, kuten opintoni, päätökseen ennen vauvan syntymää, sillä nyt olen saanut keskittyä pienokaiseemme ihan täysillä. Vauvan kanssa on oppinut olemaan turhia hötkyilemättä ja aikalailla kaikki aikataulut ovat menneet uusiksi. Hetkiin on osattava tarttua ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin ja pienetkin tauot lapsenhoidon välissä (kun vauva vaikkapa nukkuu tai intoutuu leikkimään itsekseen) oppii käyttämään hyödyksi. Ja se päivän ruokakin valmistuu, kun tarpeeksi ajoissa sen valmistamisen aloittaa. Sipuli kerrallaan.