Kotiin

Ensimmäinen pätkä lomaa takana. Ajelemme yötä myöden Oulusta kotiin. Tähän päivään mahtui tätini syntymäpäiväjuhlallisuuksia, paljon sukulaisia, juttuja ja naurua. Ilma oli todella hiostava ja ukkonenkin koettiin. Nyt alkaa hämärä laskeutua ja ihana, vähän pelottavakin, usva nousee pelloilta ja välillä satelee vettä. Lapsi nukkuu kaukalossaan hieman nuhaisena, toivottavasti uni maistuu kotiin saakka. Mielessä pyörii myös, että kunpa hirvet ymmärtäisivät pysyä metsässä ja pois ajoteiltä.

Kaikessa rauhassa

Pieni lapsi luo omanlaisensa rytmin matkailuun. Tavaroita ei noin vain heitetä kasaan ja jatketa matkaa, vaan hommat on hoidettava lapsen rytmin mukaisesti.

Me päätimme jättää mökkielämän sikseen ja jatkaa kaupunkilomalla (kts eilinen postaus). Aamutoimet ja pakkaaminen alkoivat kahdeksan maissa aamulla ja kello yhdeltä auto oli pakattu ja olimme valmiit vaihtamaan osoitetta. Siinä välissä lapsi oli ehtinyt syömään aamupalan ja lounaan ja ottamaan yhdet päiväunet. Toiset päikkärit käynnistyivät heti, kun auto saatiin liikkeelle.

Iskämiehen kanssa muistelimme miten helppo ennen oli vaihtaa suunnitelmia lennosta ja asiat tapahtuivat nopeasti. Ei tämä kuitenkaan vaikeaa ole näinkään, mutta kärsivällisyyttä tämä vaatii. Ei passaa olla liian kiire, sillä silloin menee vain hermot. Kaikessa rauhassa vaan, mihis se oliskaan valmiissa maailmassa (ja lomalla) kiire?

Tekemisen puute

Välillä lomailu rassaa hermoja ihan huolella. "Mitä tehtäis tänään?" "Emmätiiä, väsyttää." "No levätään tänään." "Ei jaksa olla paikallaan." Arvatkaa ketä meinaa turhauttaa... Onneks ees lapsi repii huumoria pikkuasioista :)

Kotimaamatkailua

Äiti kato kun mä niin hienosti osaan hienosti tasapainotella  kun laitan kielen ulos!

Pitkä kesäloma ilman vuolaasti virtaavia rahahanoja (ei lottovoittoa vieläkään) ajoi meidät kotimaamatkailemaan. Siirsimme karavaanimme keulan kohti pohjoista ja noin seitsemän tunnin ajomatkan päätteeksi päädyimme Ouluun sukulaisten hellään huomaan. Ajomatka meni hyvin - T nukkui lähes koko matkan ja pääsimme perille yhden pysähdyksen taktiikalla (aaaaargh, mä niin en tykkää niistä huoltsikkamainoksista, muttakunnejääpäähän!). Matka ei olisi siis paremmin voinut mennä! Lähdimme aamulla aikaisin ajelemaan ja T:n unet jäivät vähän kesken, liekkö siksi unettanut koko matkan Helsingistä Jyväskylään. Siellä pidimme huoltotauon ja sen jälkeen taas päikkärit maistuivat.

Tällä hetkellä mökkeilemme Hailuodossa. Ihana saari ja ihanat ilmat. Jokaiselle päivälle on luvattu vesisateita, vaan eipä ole näkynyt. Tänään on ensimmäinen päivä kun näkyy pilviä taivaalla. Itikoita ja paarmoja kyllä sen sijaan riittää. Kävimme eilen tutustumassa Luovon Puojissa ja Huone nro 8:ssa taidenäyttelyihin, joista kerron lisää jahka saan kuvat Jiin kamerasta ulos kotiuduttuamme. Sieltä löytyy kuitenkin Pekka Elomaan Hyvää päivää herra Holbein -valokuvanäyttely ja Hannakaisa Oksasen Hetkien vaellus. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos täälläpäin liikutte, aivan mahtava miljöö teoksilla!

T on viihtynyt mökkiolosuhteissa hyvin, mutta itikan puremat vähän vaivaavat. Pitääkin käydä ostamassa jotain helpottavaa ainetta paukamiin, kunhan käymme mantereen puolella. Mikähän näihin pikkuisten kutiseviin paukamiin mahtaisi auttaa, oisiko jopa jotain kotikonsteja? Rintamaito jeesasi ehkä vähän, kun kokeilin :) Muuten neiti on viihtynyt vaippasillaan ja tahtoisi koko ajan ulos joko repimään maasta ruohoa tai terassille konttailemaan ja katselemaan terassilautojen välistä maahan - ilmeisesti sielläkin olisi kaikkea "mielenkiintoista". Iltaisin T seisoskelee takkaa vasten ja imeskelee luukun nuppeja, naureskelee ja huutelee höö, höö! Ihana hömppä!

Kesäloma

Enpä olisi uskonut - mulla on tunne, että minäkin oon lomalla, kun Jii jäi lomalle ja toistaiseksi ollaan ihan vaan kotona. Hyvä fiilis, mutta bloggausideat vähissä. Normitylsää elämää täällä vaan elellään ja pikkuremontteja edessä. Jossain vaiheessa lähdetään reissuun pohjoisen suuntaan autolla.

Ohjeet jakoon

Niinhän siinä kävi, että jouduimme eilen käymään T:n mahaongelmien vuoksi lääkärissä. Käynti helpottikin mieltä ja omaa oloa kovasti ja saatiinpa aimo annos uutta tietoakin. Ehkä ihan tuttuja juttuja monille, mutta jaanpa tässä nyt saamamme ohjeet, jos joku muukin näitä joskus ihmettelee tai jos joskus itse joudun palaamaan asian äärelle.

Tilannetta voi siis seurailla kotona, jos lapsella ei ole kuumetta eikä lapsi ripulin lisäksi myös oksenna. Se, että lapsi on virkeä ja iloinen (toisin sanoen normaali itsensä), on hyvä merkki. Jos lapsi on veltto ja väsynyt, on se todennäköisesti oire kuivumisesta ja on tarpeen ottaa yhteyttä lääkäriin hetimmiten.

Korvausjuomajauhetta pitää antaa pakkauksen ohjeen mukaan niin kauan kuin oireita on, ja relatipat suositteli aloittamaan heti mahataudin päätyttyä tai jo yhtä aikaa, jos nesteytysjuoma ei itsessään maitohappobakteereita sisällä. Relatippoja suositteli antamaan huonovatsaiselle lapselle muutenkin vaikka jatkuvasti ja erityisesti aina lääkekuurien yhteydessä - tosin eri aikaan itse lääkkeen kanssa, ettei esimerkiksi antibiootit tapa myös hyödyllisiä maitohappobakteereita.

Ja kuten arvata saattaa, pikkuisen takapuoli on ihan punainen ja iho aran oloinen. Bepanthenia parempi vaihtoehto on kuulemma rintamaito - se parantaa ihon nopeammin, kun vaan saa leviteltyä sitä ärtyneelle iholle ja saa sen kuivahtamaan. Totesin, että helpointa on tiristellä maitoa kämmenelle ja levittää siitä. Jos iho menee oikein kipeäksi ja rikki, kannattaa levittää peppuun sinkkivoidetta, mutta niissäkin on eroja. Kokeilimme itse joskus Natusanin sinkkivoidetta ja tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran. T:n pepun iho meni ihan kovaksi koppuraksi ja entistä pahemmaksi. Lääkäri suosittelikin Weledan Calendula -sarjan sinkkivoidetta, mukana on enemmän muita ihoa hoitavia ainesosia. Voidetta pitäisi levittää peppuun paksusti, jolloin se muodostaa "kalvon" eikä kakkimukset pääse polttamaan ihoa lisää.

Tänään olikin sitten jo astetta parempi päivä. Ihan iloisesti se takapuoli vieläkin rallatteli, mutta puolet jo harvemmin kuin eilen. Jes, päästään ehkä terveinä lomalle koko kööri! Vielä yksi työpäivä iskämiehellä maanantaina ja sitten se alkaa, kahden ja puolen kuukauden LOMA! :)

Eritekeskeistä elämää

Voin tässä jakaa ihan ilmaiseksi muutaman faktan. Kun äitiytyy, se johtaa vääjäämättä siihen, että kakkajutut alkavat kiinnostaa. Ainakin jollain tasolla. On nimittäin tärkeää tietää millaista sen kakan pitäisi olla ja sitä täytyy myös tarkkailla, kuinka usein sitä tulee. Sama juttu pissahommissa. Montako pissavaippaa tulee päivässä ja onko sitä paljon vai vähän.

Olenkin täällä valitellut useamman kerran kuinka pyllystä on, että meidän ipanan maha on ollut huono toimimaan. Lääkittykin on, mutta aina vaan tilannetta on pitänyt seurailla ja pelätä seuraavaa suolijuntturaa. Nyt kuitenkin muutaman päivän iloitsin, että maha toimii - kunnes tajusin T:n kärsivän ripulista. Voi perse!

Pikainen kilautus terveysneuvontaan kehotti heti hakemaan apteekista korvausjuomajauhetta. "Olettehan jo aloittaneet korvausjuomajauheen?" --> En edes tiennyt, että tällaista on, tuliko taas vähän paskamutsifiilikset?! No, apteekissa käytiin ja mukaan lähti Floridral baby glukoosi-elektrolyyttiliuosta maitohappobakteereilla höystettynä. Ei sisällä keinotekoisia makeutusaineita ja maistuu banaanilta. Ja ilmeisesti hyvältä, koska eka kahden desin satsi upposi lapseen kuin kuuma veitsi voihin. Katsotaan, miten käy toisen satsin kanssa. Lisäksi pitäisi saada alas 6,5 desiä muita nesteitä, mutta mistäpä tuosta tissistä tietää, paljonko sieltä tulee. Taidan tarjota sitä sen verran kun T:lle maistuu ja illalla kokeilen antaa vielä vähän korviketta lisäksi.

Ruokakin T:lle on maistunut ripaskasta huolimatta ja on muutenkin iloinen ja energinen. Toivottavasti olo alkaisi helpottaa, koska huomenna meidän täytyy jo lähteä lääkäriin, ellei maha ala asettumaan itsestään. Aika pyllystä sekin.

Mansikoita

Syötiin eilen koko poppoolla kesän ekoja kotimaisia mansikoita ilta-auringosta nauttiessamme - sekä omasta maasta poimittuja että ostettuja. T imeskeli mansikoita tärkeän näköisenä ja vilahtipa suuhun muutama isohko sattumakin. Minä hädissäni yritin kaivaa niitä pois suusta, kun T katsoi minua hämmentyneenä: "Mitä sä äiti puuhaat, kyllä mä osaan tän homman!" ja pureskeli ikenillään mansikan palasiksi ja nielaisi. Way to go my baby, sä oot jo iso tyttö :)

Ähinää, ylä-ääniä ja örinää

Meidän neiti on välillä aika tarkkailevaa sorttia, mutta kun sille päälle sattuu, mölisee ihan huolella. Välillä tulee ihan tavujakin ja sitä äidiltä kuulostavaa sanaa, mutta enimmäkseen T:n "juttelu" on ylä-ääniä tai örinää. Ähinää kuuluu sitten muuten vaan koko ajan, kun ei kiljututa tai örisytytä, ja jos kokonaan hiljenee, niin on ihan varmasti pahanteossa. Niin kuin äsken. Oli pentele hoksannut, että keittiön tuolilla oli lauantain Hesari ja sitä nuoleskeli tyytyväisenä seisaaltaan pöydän alla, kun kurkistin katsomaan aamupuuroni lomassa. On se kakara :)

T 8 kk

Mää kyllä pussaan tuota kaljupäätä, ku se
on niin syötävän söpö! 

Aika kryptinen otsikko, mutta kertoo juuri sen, josta aion kirjoittaa. T on nimittäin 8 kk ja nyt täytyy taas kirjata ylös mitä kuukaudessa on tapahtunut. En tiedä meneekö mulla jo sekaisin mitä on tapahtunut milloinkin, mutta yritän taas listata tärkeimmät. Neuvolaa meillä ei olekaan kuin seuraavan kerran syyskuussa, joten mittoja en valitettavasti tiedä. Pituutta on ainakin tullut, koska 68 senttiset vaatteet mahtuvat enää niukasti jos ollenkaan. Paino ei varmaan kauheasti ole noussut, koska neiti liikkuu edelleen niin aktiviisesti, mutta lienee sekin siellä jossain kahdeksan kilon hujakoilla.

8 kuukauden iässä T:

• nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten
• kävelee tukea vasten
• osaa jo aika hyvin laskeutuakin, kun on noussut seisomaan
• kävelee aikuisen käsistä tukea ottaen jo aika hyvin (tosin välillä jalat menevät ihan vinksin vonksin - varsinkin, jos kahdessa eri suunnassa on jotain kiinnostavaa, jonne tekisi mieli mennä :)
• Sanoo välillä "äiti" (tai äithi tai sitten teetä pöristellään kielellä). Aikaisemmin luulin, että se olisi vahinko, mutta alan uskoa siihen, ettei olekaan. Tuntuu, että välillä kuiskailee joidenkin sanojen lopputavuja, mutta ehkä tämä on vaan toiveajattelua...?
• Osaa etsiä tavaroita, kun niitä yrittää piilottaa. Pois silmistä, pois mielestä ei siis enää päde :)
• On oppinut taputtamaan
• Maha on alkanut toimia vähän paremmin!

Aika paljon siis jo!

T:n lempileikki on sellainen, että kun iskämies tulee töistä kotiin, T kiipeää nopeasti mun syliin ja mun olan takaa kurkkii iskää ja leikkii kukkuu! -leikkiä. Jännitys on käsin kosketeltavaa ja riemunkiljahdukset raikaa! Ihana pikkuinen!

Ruokaa menee viidesti päivässä: aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Aamupuuro maistuu heikoiten, mutta muilla aterioilla yleensä menee ruokaa hienosti. Sormiruokailua ollaan harjoiteltu myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja pikkupalat eivät enää aiheuta kakomista. Ruoka saa siis jo olla karkeampaa. Imetän T:tä myös edelleen.

Nukkumisen kanssa onkin sitten TAAS niin ja näin - se siis niistä unikouluista (huoh). Päiväunet sentään ovat säännölliset ja niitä vedellään 3-4 kertaa päivässä, välillä parikin tuntia kerrallaan, mutta yleensä suunnilleen 40 minuuttia. Pari yötä meni jo ilman yöruokailua ja iskämies sai rauhoiteltua T:n yöllä takaisin uneen (ja T heräsi vain kerran). Sitten jotakin tapahtui - oli pari päivää, jolloin T söi huonommin ja sitten tuli varmaan liian helposti annettua yöllä periksi ja otettua tyttö rinnalle. Kaikki edistys meni kankkulan kaivoon sen siliän tien. Nyt T taas härrävärkkinä pyörii meidän välissä yöt. Alkuyö menee ihan ok ja T:n parahtaessa pelkkä selän hieraiseminen riittää. Sitten joskus aamuyöllä alkaa rintaralli ja siinä pitää roikkua ihan koko ajan. Ihan tajuttoman väsyttävää ja hartiat alkavat olla taas siinä jamassa, että päätä särkee koko ajan.

Hampaita T:n suussa ei ole suussa edelleenkään, mutta tänään T alkoi kuolata vähän enemmän ja hinkkaa ikeniään ihan hulluna. Jospa ne sieltä kohta tulisivat... Ja jospa se nukkuminenkin sitten alkaisi helpottaa. Parin viikon päästä ollaan lähdössä kesälomareissuille ja sitten unikoulut saakin taas hetkeksi unohtaa - ei liene sama asia unikouluttaa reissussa kuin kotona. Tilasin kuitenkin vahingossa (siis ihan oikeasti - kaikkea sitä väsyneenä silmät ristissä tekeekin!) T:lle matkasängyn ja nyt elättelen toiveita, että uni yhtäkkiä maistuisikin reissun päällä siinä koko yön oikein hyvin. Hahhah, lienee turha toivo - todennäköisempää varmaan, että voitin eilen lotossa 11 miljoonaa. Pitääkin heti tarkistaa laput ;-)

Iskämieheltä vielä terveisiä. Pyysi kirjoittamaan tänne, että kahdeksan kuukauden iässä T örisee kuin hevilaulaja ja kynsii verille. Totta :)