lauantai 26. tammikuuta 2013

(melkein) Loppu

Täällä mun blogissa käydään näköjään hakusanojen perusteella aika paljon etsimässä tietoa imetyksen lopettamiseen liittyvissä asioissa. Voisinkin päivittää viimeisimmät käänteet sillä saralla.

Imetys on loppusuoralla. Yöimetyksen lopetin jo aikoja sitten, vaikkakin välillä sen suhteen on tullut takapakkia erityisesti T:n sairastaessa. Kun olo on parantunut, imetys on taas ollut pannassa; parin yön pienellä kitinällä rinnan hamuaminen onkin taas unohtunut. Muutama viikko sitten lopetin iltaimetyksen. Kuvittelin sen olevan vaikein ja viimeisin, mutta olin väärässä. Aika sinnikkäästi T jaksoi kysellä iltaisin "sssin" perään, mutta selitin, ettei isot tytöt enää iltaisin juo tissistä, jolloin maito alkoi maistua nokkamukistakin. Pari ensimmäistä iltaa oli vähän pidempiä nukutuskeikkoja, mutta nyt T taas nukahtaa melko nopeasti, kunhan on riittävän väsynyt. Myöskin iltaheräilyt loppuivat iltaimetyksen lopettamisen aikoihin ja neidon saa nostettua omaan sänkyynsä nukahdettuaan, jossa nukkuu aamuyöhön saakka, jolloin kapuaa meidän väliimme. Aamuyöllä/aamulla imetän vielä kerran (joskus kaksi, kun yritän saada vielä hetken unta), mutta senkin voisi jättää pois; ei toimi enää kovin hyvänä tainnuttajana. Lopettaisinkin vaikka heti, kun vaan jaksaisin: se taitaa valitettavasti tietää hyyyyyvin aikaisia aamuja ja olen auttamattoman aamu-uninen. 

Lähdenkin tästä kuittaamaan univelkoja, josko kohta olisi puhtia loppurutistukseen :)

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tykkään

Tykkään tästä hetkestä. Tykkään talvesta. Tykkään olla T:n kanssa kotona ja hänestä onkin tullut aivan mahtava seuraneiti. Nyt voi jo aivan aidosti sanoa, että kotona on kiva olla. Vauvavuosi oli aika raskas, mutta nyt mukavaa touhua riittää.

Jotain tekemistä asian kanssa voi tietysti olla faktalla, että puolen vuoden päästä minun pitäisi mennä töihin. Päiväkotihakemus on lähetetty ja sain soitonkin, että se oli mennyt perille. Tuli haikea tunne: pitääkö minun luottaa pikkuiseni vieraiden ihmisten huomaan koko päiväksi? Ja joka päivä joka viikko? Meillehän jää yhteistä aikaa päiviin vain muutama hassu tunti ennen nukkumaanmenoa viikonloppujen lisäksi.

Onneksi on vielä tämä puoli vuotta. Siitä ajasta otamme kaiken irti: ulkoilemme, leikimme ja välillä vain olemme.

torstai 10. tammikuuta 2013

Puspus

Meillä asustaa pieni söpö pusuttelija. Monta kertaa päivässä paidanhelmasta nykii pieni tyttö,
jolla on suu supussa ja joka kurottaa kohti.

Silloin on halin ja suukon paikka.

torstai 3. tammikuuta 2013

Leikkiä

Kerroinkin joskus taannoin, kuinka eräänä iltana nukkumaanmennessä T juotti pehmoeläimilleen mukamas pullosta vettä. Nykyään T tarjoaa pulloa ja ruokaa lelujensa lisäksi tapaamilleen lapsille, etenkin vauvoille ja tekee suullaan juomisääniä, jotta toinen ymmärtäisi mistä on kysymys. Osansa saavat myös aikuiset, niin pullosta kuin leikkiruoistakin. T sai nimittäin joulun alla Brion puisen hellan ja joulupukki toi astioita, joilla on hyvä kokkailla. Tänäänkin ollaan keitelty monet puurot ja teet ja syötetty niin nuket kuin myös T itse. Sainpa minäkin maistaa oikein maukasta leikkiteetä :)

Olen vain hieman yllättynyt siitä, kuinka varhaisessa vaiheessa nämä leikit alkoivat. Ikää on nyt vuosi ja kaksi kuukautta ja leikeissä on täysi tohina päällä. Jotenkin olisin odottanut tämän tulevan vasta hieman myöhemmin? Tokikaan pitkäjänteisyyttä ei vielä kovasti ole ja leikit vaihtuvat vinhaan tahtiin, välillä tyttönen kuitenkin jaksaa meidän vanhempien kanssa leikkiä samaakin leikkiä pitkään. T katsoo toki mallia meistä vanhemmista ja siitä, kuinka me toimimme esimerkiksi häntä syöttäessämme, mutta silti meinasi tulla tippa linssiin, kun tyttönen ensi kertaa tarjosi omaa pulloaan kaverilleen, joka on hieman häntä nuorempi. Voi toista <3

Buzzador - Dove Pure & Sensitive

täältä

Buzzador muisti minua joulun alla paketilla, jota pääsin buzzaamaan. Buzzadorina oleminen tarkoittaa, että saa tuotteita testattavaksi ja näytteitä jaettavaksi. Buzzadori raportoi omista ja koekaniiniensa kokemuksista eteenpäin ja vaivanpalkkana toimivat testiin saadut tuotteet. Jos haluaisit itsekin päästä buzzadoriksi, niin käyhän vilkaisemassa sivut. Mikäli liityt, niin olisi mukavaa, jos mainitsisit tunnukseni -koo- liittymisen yhteydessä.

Sain siis testattavaksi Doven Pure & Sensitive -vartalovoidetta. Se on tarkoitettu herkälle iholle, eikä se sisällä laisinkaan alkoholia tai hajusteita. Voide toimikin hyvin - ei kirvellyt edes rohtuneissa käsissä ja myös lapsen iho imaisi voiteen sisäänsä suitsaitsukkelasti eikä aiheuttanut reaktioita. Ainoa miinus oli se, että voiteesta jäi kevyt kalvo iholle. Vartalolla se ei haittaa, vaan pikemminkin tuntuu kosteutavan pidempään, mutta käsissä en tykkää tuollaisesta rasvakalvosta, tuntuu, että sillä sotkee.

Sanoisin kuitenkin, että herkkäihoisten kannattaa tätä kokeilla. Atooppisen omaava siippani ainakin tykästyi voiteeseen ja - tunnustettakoon - otti käyttöönsä viimeisen näyteputelin pöydän kulmalta.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pääkallokelit

Ulkona on niin liukasta, että siellä sutii. Vaunujen kanssa tai ilman. Ei puhettakaan, että viitsisi lähteä edes yrittämään ulkoilua lapsen kanssa. Eilinen nukutuskeikka meinasi koitua polvieni kohtaloksi. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti: ensi kuun jälkeen aletaan jo olla keväässä.

Comeback

Koska suuret starat tekee aina comebackin, niin kai se on pakko minunkin. Pienen ihmisen elämään on mahtunut tämän parin kuukauden aikana paljon asioita, joita on pakko kirjata muistiin. Vaikka kuinka uskottelee itselleen muistavansa ne muutenkin, niin ei se vaan niin mene. Ne unohtuvat ja kaiken lisäksi tosi nopeasti. Siksipä en teekään mitään koostetta edellisistä kuukausista, totean vain, että lapsi kasvaa kohisten.

Joulu on kuitenkin vielä niin tuoreessa muistissa, että siitä muutama sananen. Tänä vuonna neitokainen tapasi ensimmäistä kertaa joulupukin. Oli vielä kovin pahannäköinen sellainen - pukilla oli kauhea naamari, joka ei edes meinannut pysyä naamalla ja silmänreiästä saattoi nähdä korvan. Neiti tuijottelikin pukkia epäluuloisena ja purskautti asiaankuuluvat itkut, kun yritin laittaa syliin istumaan. Joululahjapaketit oli kivoja, mutta papereiden repiminen sai jälleen aikaan kyynelvyöryn. Tyhmä äiti kun laittoi kauniit paketit palasiksi. Onneksi leluista ja muista lahjoista on kuitenkin ollut iloakin.

Matkustettiin myös ensimmäistä kertaa junassa koko perheen voimin. Note to self: aamujuna toimii paremmin. Illasta tulee väsy, kaikille.