Ennen ja jälkeen

Uskoisitko samoiksi tiloiksi?

Lattialaatta vähän lähempää.

Mitä tykkäätte, tuliko parempi? :)

Täydellinen aamu

Eilen meillä mentiin nukkumaan jo yhdeksältä. Tai no, T meni. Nukahti kylvyn ja iltatoimien jälkeen mun olkapäälle kun katseltiin The Voice of Finlandia ja fiilisteltiin Michael Monroeta. Olkapäältä siirtymä omaan sänkyyn ja sinne jäi. Ah ihanuutta <3 Mulle jäi aikaa surffailla yömyöhäselle lastenvaateliikkeiden sivuilla.

Viime yö oli jännäämisen aikaa. T:n serkkutyttö oli synnyttämässä ja uutisia sitten odoteltiin. Päällimmäisenä oli mielessä huoli siitä, että meneehän kaikki varmasti hyvin ja toisena se, minkä merkkinen lapsukainen sieltä tulee, kun eivät etukäteen sitä meille kertoneet / selvittäneet. Itse odottelin heille alusta saakka poikaa ja iso poika sieltä syntyikin. Melkein saman kokoinen meidän neitokaisen kanssa vaikka ikäeroa näillä sukulaislapsukaisilla on nyt vajaa 3 kuukautta. Pikkuinen tuo meidän pirpana :)

Tämä aamu oli mun makuun täydellinen. Uusi ihana ihmisentaimi suvussa, tuoreista pavuista jauhettua kahvia, fetatäytteinen munakas, Hesari ja iloinen pieni neitokainen. T esitteli innokkaana myös tarttumistaitojaan, kun napsin aamuani kuviksi ja kamera meinasi saada kyytiä.

Kaiken lisäksi aurinko paistaa. Livet leker <3

P.S. Muistakaa äänestää. Numero 2 on aika hyvä valinta!

Vauvaelämää

Voi kuinka tänään olenkaan iloinnut neidin yllättävästi ilmaantuneesta säännöllisyydestä syömisen ja nukkumisen suhteen! T on nykyään jo tosi paljon hereillä ja vaatii seuraa - päivällä torkut on enimmäkseen pikaisia puolen tunnin torkkuja silloin tällöin, itse niiden aikana ei juuri silmiään ehdi ummistaa. Tänään aamusyötön jälkeen ei enää jatkettukaan unia, vaan pompattiin sängystä ylös aamutoimiin. T:n suurinta huvia on nykyään katsella hoitotasolla pötkötellessään pöydällä olevan vaippapaketin kuvaa - siinä kun on kirkkaat värit ja vauvan kuva. Neidin ihmetellessä hiljaista, salaperäisesti virnuilevaa vauvakaveriaan äitikin ehti tehdä tuhat asiaa: täyttää pyykkikoneen, viikata vaatteita pois ja tehdä omat aamutoimensa.

Eilen saadun rokotesatsin sivuvaikutukset (uneliaisuus ja kuume) olivat jo aamusta tipotiessään. Kun tylsä vauvakaveri ei jaksanut enää kiinnostaa, niin siitä sitten isoon ääneen ilmoiteltiin ja kaikki oli ihan mälsää. Jumppailtiin ja syliteltiin, istuskeltiin sitterissä ja ihmeteltiin yhdessä leluja. Välillä nauratti, välillä itketti. Kahden aikaan T nukahti rinnalle ja veti ensimmäiset kunnolliset päiväunensa - ei siis herännyt edes siirtäessäni hänet sitteriin jatkamaan uniaan! Tuossa välissä ehdin itsekin syömään ja höpöttelemään puhelimessa ja selvittelemään vauvauintikuvioita. Vielä kuukausi ja sitten päästään polskimaan - tai todennäköisemmin huutamaan paikkaan, jossa jännästi kaikuu :)

Tänään itselläni olisi ollut hirveä hinku pienelle kävelylle, mutta ulkona tuuli taas vaihteeksi jotain tsiljoona metriä sekunnissa ja taivaalta satoi välillä vaakasuoraan jotain veden ja rännän sekoitusta. Kummasti sohva ja telkkari alkoivat vetää puoleensa...

Niin, T teki äidistä tänään ehkä maailman onnellisimman ihmisen toimittamalla ison jätelastin määränpäähänsä, jes! :D

2 kk kuulumiset

Eilen oli meidän pikkumurusen 2 kk-synttärit. Sitä vietettiin huutokonsertossa, jonka pääosassa oli T itse. Jouluaattona alkaneet mahavaivat, tarkemmin ottaen siis ummetus, jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, saavat välillä aikaiseksi ihan infernaalisen itkukohtauksen, joka jälleen helpottaa pienen rupsahduksen päästyä... No, lisää lääkettä, duphalacia vähän suurempia annoksia, mallasuutetta ja luumuvettä - kaikkia reilusti vaan samana päivänä ja vaikka yhtä aikaa. Ehkä tämä tästä nyt sitten alkaa helpottaa! 

Tähän kuukauteen on mahtunut vaikka mitä ja yhtä aikaa tuntuu, ettei juuri mitään. Päivät menee yhdessä sumussa ja toistuvat kovasti samanlaisina. Selkeästi alan kaipaamaan aikuisten seuraa ja toimintaa kotilöllöttelyn lisäksi. Yhtä aikaa kuitenkin haaveilen muutaman kuukauden hoitovapaasta, vaikka säännöllinen työssäkäynti kuulostaa luksukselta kaiken epäsäännöllisyyden keskellä. Toisaalta tähän kuukauteen on sisältynyt neitokaisen ristiäiset, joulu ja uudenvuodenaaton juhlallisuudet, myös oma publiikki. Paljon on käynyt vieraita ja yökyläilijöitäkin on ollut melkein joka viikonlopulle. Silti tuntuu, että kotipäivät, neljän seinän sisällä vietetyt pitkät tunnit Jiin ollessa töissä, dominoivat viikko-ohjelmaa. Lukuisat yösyötöt, väsymys, aamulla pitkään sängyssä venyminen, aamupesut, -jumpat ja leikittelyt, itkua, huutoa, syömistä (T syö, itse ehdin harvemmin), torkkumista, kirjan lukua syöttämisen lomassa, nuokkumista, hyssyttelyä, vaipanvaihtoa ("Joko kakka tuli? Ai ei vieläkään... Yllätäppä äiti kunnon jöötillä!"). Jii nauroikin yks päivä, että mun jutut vaan pahenee päivä päivältä, kun (sala)kuunteli meidän vaipanvaihtojutustelua toisessa huoneessa.

T on kuitenkin myös kehittynyt ihan huimaa vauhtia ja se jaksaa ihmetyttää ja ilostuttaa. Hymy heltiää milloin millekin jutulle ja vaunuleluksi tarkoitettu sininen elefantti on ehtinyt pelästyttää raasun itkuun (ketäpä mokoma ilmestys ei pelottaisi :). Yksi melkein kokonainen yö unta (näitä lisää!) on tähän toiseen kuukauteen mahtunut ja viime yönäkin neiti jaksoi vetää sikeitä viitisen tuntia. Pääkin nousee jo hyvin alustalta, jos jaksaa keskittyä ja ainakin kädet alkavat jo hieman hahmottua. Ollaan harjoiteltu käsien rokkiheilutusta ja sen lisäksi kovasti ollaan harjoiteltu kielen näyttämistä, pitäähän rokkimimmin osata tarvittaessa herättää pahennusta! 

Imetys on onneksi helpottunut, eikä syötöt ole enää mitään superpitkiä puolentoistatunnin maratoneja, vaan noin puolessa tunnissa massu on täysi. Lisämaitokin ollaan saatu vähennettyä 40 milliin/vrk ja toivottavasti viikon sisään saadaan luopua siitäkin lirauksesta. Hurraa! Helpottaa huomattavasti, kun maito kulkee ihan omissa kannuissa mukana, sopivan lämpöisenä ja sitä on juuri sopivasti ja mikä ihaninta, pääsee tuosta pullojen edestakaisin tiskaamisesta ja keittämisestä vähäksi aikaa eroon! Seuraavaksi pitää vaan rutinoitua ihmisten ilmoilla imettämisessä, muutaman kerran siinä ollaan jo onnistuttukin, jopa ravintolassa, jossa onnistuin multitaskaamaan ja syömään itse samalla!

Tänään T sai kasan rokotteita ja nyt sitten on ollut nuokkumispäivä. Neidillä taitaa olla vähän lämpöä ja se selkeästi pistää väsyttämään. Harmi, ettei tästä hiljaisuudesta kuitenkaan itse oikein pysty nauttimaan, kun tietää, ettei toisella ole oikein hyvä olla :-/ Jospa kuitenkin yöllä saataisiin koko konkkaronkka nukuttua hyvin!