perjantai 30. maaliskuuta 2012

Varustelua kesää varten

Meidän rattaat on kuvasta poiketen kokonaan mustat. Aika pähee väri kyllä tää chilipepperikin!

Aloitimme varustautumisen kesää varten hyvissä ajoin. Osasyy on matkassamme, jolloin saamme otettua vähän niinkuin varaslähdön kesän lämpöön.

Mitä noin puolivuotias pieni lapsi tarvitsee kesäksi? Ostoslistalle pääsivät niin kesävaatteet kuin matkarattaatkin. T on jo sen verran iso likka ettei jaksa enää pönöttää makuuasennossa vaunuissa ja sen verran pieni, että yhdistelmien istuinosa oli neidille vielä ihan liian suuri.

Matkaratasmarkkinat olikin sitten taas yksi homma, josta piti ottaa selvää. Onneksi sain ystäviltä vähän vinkkejä, mikä juttu toimii ja mikä taas ei. Koska haluan, että rattaat on mahdollisimman helppokäyttöiset ja niitä on helppo työntää yhdelläkin kädellä (tavaraa kun on aina paljon ja puhelimessakin on hyvä lörpötellä lapsen uinuessa), halusin, että työntöaisa on yhtenäinen. Lisäksi ulkoilemme maastossa lähes päivittäin, joten kolmerattaiset eivät tulleet kysymykseen, sillä ne keikahtavat helposti epätasaisella alustalla rymisteltäessä. Tämän lisäksi piti huomioida se, että T ei vielä oikein osaa istua, joten selkänojan on mentävä makuuasentoon ja vaunuissa on oltava hyvä nukkua. Näillä spekseillä Vaunu-aitasta löytyi yhdet vaunut, Britaxin B-agilet. Otettiin ne käyttöön keskiviikkona kaupunkireissullemme ja olemme nyt kärränneet niillä muutenkin.

Kokemuksia: ensinnäkin vaunujen peruspakettiin ei kuulu turvakaari, kannattaa muistaa kuitenkin ostaa tai tingata se kaupanpäällisiksi (hinta on parinkympin luokkaa). Ihan pieni sitä ei vielä tarvitse, mutta kun lapsi on enemmän istuvassa asennossa se suojaa nenälleen tumpsahtamiselta vaikka toki valjaatkin estävät tippumista. Britaxin turvakaukaloa varten vaunujen mukana tuli adapterit, joilla kaukalon saa kätevästi napsautettua vaunuihin kiinni. Eturenkaat saa lukittua paikoilleen, joka on ihan hyvä ominaisuus, jos sohjoa on tiellä, muuten menee aikamoiseksi laahaamiseksi, kun sohjo tarttuu renkaisiin ja renkaat suttaavat miten sattuu. Jousitus ei ole ihan yhdistelmävaunujen luokkaa (meillä on siis Emmaljungan city crossit), itse asiassa ei lähelläkään. Katukiveytyksien reunojen yli pitää vaunuja vähän "nostauttaa", muuten tökkää hyvinkin herkästi. Vaunut eivät kuitenkaan onneksi kaadu kovin helpolla, se tuli testattua kun eturenkaat tumpsahtivat suojatietä ylittäessä katukivetyksen reunaan ja törmäsin suoraan vaunuihin aika lujaa. Vaunuissa on myös kätevä pussukka takana, joten kaikkia tavaroita ei tarvitse tunkea vaunujen alle. Vaunujen alla on toki myös kori, mutta ainakin vielä, kun selkänoja on enimmäkseen aivan makuuasennossa, sinne on vähän vaikea sulloa tavaraa. Selkänojasta vielä sen verran, että sen säätö on portaaton, sillä säätö tapahtuu sellaisilla vetonaruilla (en tiedä oikeaa termiä). Niillä saa siis säädettyä selkänojan sellaiseen asentoon kuin haluaa, mutta miinuspuolena sitten on se, että molempia naruja pitää vetää tasaisesti, ettei selkänoja jää kenottamaan toiselta puolelta. Tämän kanssa minulla on välillä ollut hankaluuksia, etenkin, jos yritän säätää selkänojaa kiireessä ja nopeasti. Rattaissa on siis paljon hyvää, mutta joitakin pieniä miinuksiakin. En kuitenkaan halunnut maksaa rattaista paria sataa enempää, joten näiden kanssa se on nyt sitten elettävä. Käyttökokemus jää kuitenkin plussalle pienistä miinuspuolista huolimatta!

Tuhrunenille


Big Small Company haki testaajia Facebook-sivustonsa kautta Jackson Reesen suolaliuosliinoille, Nose nuzzleseille. Varsinaisesti meillä ei vielä olla sairasteltu, mutta T:n nenä on välillä ollut vähän tuhruinen ja olen koittanut sohlata suolaliuostippojen ja NenäFriidan kanssa pahimpina aamuina. Olen aikaisemmin käyttänyt Jackson Reesen kosteuspyyhkeitä ja tykännyt niistä, joten ilmoitin meidät vapaaehtoisiksi testailijoiksi.

Erityistä plussaa Jackson Reeselle siitä, että liinat ovat 99 prosenttisesti luonnollista alkuperää, pakkaus on maatuva ja liinatkin biohajoavia. Ne eivät sisällä alkoholia, parabeenejä, synteettisiä ainesosia tai petrokemian tuotteita, eivätkä mitään eläinperäistä eli liinat sopivat myös vegaaneille. Nose nuzzlesien mainostettiin ehkäisevän herkän nenänalusihon punoitusta ja niiden kerrottiin olevan tavallisia nenäliinoja hellävaraisempia. Hoitavina aineina niissä onkin mukana aloe veraa ja kamomillaa. Mukana tulleen infokirjeen mukaan suolaliosliinoja on käytetty myös käsien ja kasvojen puhdistamiseen, piirustusjälkien poistamiseen lapsesta ja koiran tassujen puhdistamiseen.

Meillä testattiin liinoja koko perheen voimin. Itse totesin ne hyviksi allergisen nenän niistämiseen, sillä ne hieman kuivattavat valuvaa nenää (ei siis ihoa, vaan nenästä tulevaa tavaraa). Myös ihon puhdistukseen ne olivat mukavan raikkaita ja erityisesti hieman rasvoittuva iso tykkäsi liinoilla putsaamisesta kovasti. Lapsen nenää puhdistellessa totesin liinat helpommiksi käyttää kuin tavalliset suolaliuostipat, joiden kanssa tuusatessa menee aikaa ja sen lisäksi hermot. Liinat olivat tosi kosteita, joten esimerkiksi lapsen käsien puhdistamiseen yksi liina riitti oikein hyvin.

Tykkäsin itse näistä kyllä kovasti ja uskallan suositella muillekin - kannattaa kokeilla erityisesti pienille tuhrunenille!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Touhotusviikko

Meillä on ollut aikamoinen touhotusviikko. Kalenteri alkaa täyttyä normaaliin tapaan ja menoja on vähän joka päivälle. Eilen aloitettiin Babypilates, jota tarjoaa täällä pääkaupunkiseudulla ainakin Liikkunen. Tunnin jälkeen jäimme vielä kolmeksi vartiksi vauvajumppaan. Tykkäsin molemmista, mutta vauvajumpasta ehkä vähän enemmän. Pilateksessa vauva oli enemmän statistin roolissa, kun taas vauvajumpassa vauva oli koko ajan liikkeissä mukana tai ainakin vauva huomioidaan. T on selkeästi tosi aktiivinen vauva, joka tykkää päästä osallistumaan, joten pilates oli vähän turhan rauhallista ja aika meinasi käydä välillä pitkäksi.

Vauvajumpassa vauvan painoa käytettiin enemmän hyväksi ja enimmäkseen kanniskeltiin ja hyppyyteltiin pienokaisia mukana. Ihan hienointa taisi kuitenkin olla suuri värikäs kangas, jota liehutettiin vauvojen yläpuolella, pyöriteltiin ja jonka alle mentiin välillä piiloon. Nämä harrastukset olisi voinut aloittaa jo vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen, vähän jopa harmittaa etten bongannut näitä jo aiemmin. Suosittelen lämpimästi jumpan aloitusta harkitseville! Kannattaa kuitenkin huomioida, että vetäjien välillä on eroja. Itselle sopivin muoto ja ohjaaja toivottavasti löytyy kertalaakista, mutta kannattaa käydä tarvittaessa myös eri vetäjien tunneilla. Ja joo, kyllä siellä lapset itkivät, välillä syötettiin ja sitten taas jaksettiin jatkaa. Ei siis hätää, vaikka oma lapsi ei olisi sitä helpoiten hiljaisena pidettävää sorttia. Meilläkin eka syöttösessio pidettiin pilatestunnilla noin viis minuuttia tunnin alkamisen jälkeen.

Eilen oli muutenkin pitkä päivä. Lähdettiin liikenteeseen yhdeksän aikaan ja heti aamusta käytiin viemässä T:n passianomus poliisiasemalle keskustassa. Koska en viitsinyt matkustaa edestakaisin kotiin ja keskustaan taas jumppailemaan, niin kuluteltiin T:n kanssa aikaa kaupungilla. Ja hienosti meni! Käytiin erään mun ystävän kanssa lounastamassa salaattia makkaratalon Leonardossa ja siirryttiin (oli vähän ahdasta kärryjen kanssa, mutta muuten siis ihan ookoo lapsen kanssa. Lisäksi salaatti oli hyvää ja se oli riittävän iso imettäjän nälkäänkin) Sanomatalon "mammakahvilaan" Wayne's coffeehen. Käytiinpä mutka Ombrellinossakin ihmettelemässä kaikkia ihania leluja ja tavaroita. Jotain kivaa sieltä lähti mukaankin :) Myös vetoketjullinen hoitolaukku on etsinnässä, mutta sopivaa ei ehditty eilisellä reissulla löytämään. Jos se vaan ois tarpeeksi iso, kankainen (toisin sanoen helppo pestä) ja jos vielä olisi kivan näköistä kangastakin, niin se ois siinä. Vinkatkaa, jos tiiätte mistä semmosen löytäis!

Urheilullisen osuuden lisäksi ollaan käyty tuttuun tapaan asukaspuiston palleropiirissä laulamassa ja loruttelemassa ja tavattiin perhevalmennusryhmän muut mukavat mammat lapsukaisineen. Ja tadaa - sain myös ihan ikiomaa aikaa, kun iskämies lähti T:n kanssa mummolaan! Sitä tässä nyt kirjoitellessani tuhlaan. Astianpesukone hyrskyttää, samoin pesukone ja hetken jopa harkitsin imuroimista, mutta sen sentään hylkäsin. Lämmitin itselleni ruokaa ja istahdin syömään sen ihan rauhassa, tuntui muuten aika luksukselta. Nyt vielä vähän mämmiä jälkiruoaksi, NAM!

Viikonlopuksi on luvattu ihan kakkaa keliä, joten pitänee henkisesti valmistautua siihen, ettei tartte paljon ulkoilla. Ollutkin nyt ihanaa ja helppoa tuo ulkoilu, kun kadut ovat jo pääosin sulat ja aurinko on paistanut ja lämmittänyt. Odotan kesää jo ihan täpinöissäni!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Isikin on ihan kiva

Meillä oli eilen touhupäivä. Ensin lenkkeilyä, sitten kahvilassa istuskelua ja shoppailua monta tuntia ja alkuillasta vielä reissu mummolaan. Mummolassa äiti otti puolikkaan kupin kahvia ja palasen kakkua.

Koska T heräsi lauantaiaamun kunniaksi jo kuudelta (jee!) ja vähänlaisilla päikkäreillä tohotettiin koko päivä, kuviteltiin että illalla tulee sammahdus jo hyvissä ajoin. Mutta mitä vielä - neiti tapitti silmät selällään ja höpötteli menemään vielä puoli kymmenen aikaan, vaikka yleensä nukahtaa kuin nakutettu yhdeksältä. Joinakin iltoina uni on meinannut yllättää jo vähän aiemminkin. Voiko oikeasti olla niin, että se mun juoma kahvikupponen vaikutti piristävästi myös tuohon meidän neitokaiseen?!

Lopulta lilliputin silmät alkoivat luppasta iskämiehen olalla pällistellessä ja ekaa kertaa kävi niin, että uni tuli heti kun iskä vei T:n sänkyyn ja toivotti hyvät yöt eli kyllä, näköjään nukuttaminen onnistuu muiltakin kuin minulta! Mahtaa iskämiehestäkin tuntua kivalta :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Mamma shoppailee



Kävin vaatekaupassa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ostamassa vaatteita ihan vaan itselle. Ketutus oli päällä jo sisään mennessä, koska arvelin, että sovituskopissa mikään sinne hikipäässä mukanani roudaama vaate ei kuitenkaan mahdu päälle. Ja lauantaikin vielä, luultavasti tajuttomat jonot sovituskopeille ja kikattelevia teinejä jono täys. Napsin rekeiltä suurimpia mahdollisia kokoja, että edes joku näyttäisi muulta kuin makkarankuorelta.

Yllätys olikin iloinen, kun jonoa ei ollut, eikä edes pissiksiä naapurikopissa suhisemassa. Myös vaate toisensa jälkeen sujahti päälle, olkoonkin, että useimmat pari kolme numeroa tavallista suurempina.  Ihania mekkoja ja niin pirtsakoita raita- ja pallokuoseja kaupoissa! Nyt on reissuun mammallakin hirrrrween nättejä vaatteita ja arkenakin voi vetää päälleen muutakin kuin kulahtaneimmat imetystopit, tai ainakin ne voi verhota jollain pirteämmillä kuoseilla.

Paino on muuten palautunut ekan neuvolakäynnin lukemiin jo aikoja sitten, mutta silti kroppa on jotenkin löysä. Ne muutamat ekstrakilot, jotka oli tulleet siihen ekaan neuvolakeikkaan mennessä ei meinaa lähteä sitten millään. Onneksi kadut on jo sulaneet hyvin ja kevättä on oikeasti ilmassa, joten vaunulenksuttelu tehnee tehtävänsä. Ja suklaan syönnin lopettaminen. Tai no, ainakin vähentäminen...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

T:n ensimmäinen tekstiviesti iskämiehelle

Siinä sanottiin näin:

Hyvä mm kg Män
Onfukr.
Y jo hfxäh
Res5825. Löpö.
Rökitti.

Arvatkaapa nauroinko kuset housuissa x-D Kiitokset näistä nauruista lapsen lisäksi iPhonen autocorrect -toiminnolle, joka niin kivasti "arvaa" mitä on (lapsenkin) mielessä.

Pala kauheinta Helsinkiä



Need I say more?

torstai 22. maaliskuuta 2012

Muisteloita raskaana olemisesta

Moni on kertonut kokeneensa raskausaikansa pitkällisenä ja odottaneensa ja toivoneensa jo vauvan syntymää. Minä muistelen raskausaikaani kaiholla, vaikka en todellakaan ollut elämäni kunnossa tai mikään "hehkuva odottaja". Minulla oli raskausdiabetes ja lopulta raskausmyrkytys, verenpaineet olivat tapissa ja turvotus mitä hirvein. Kasvoista jalkapöytiin saakka olin kuin ylipaisunut pullataikina. Lisäksi koko ajan oli kuuma, olinhan raskaana myös kuumimpien kesähelteiden aikaan. Helteiden aikana ja vielä viikkoja niiden loputtuakin nukuin seuranani kylmäkallet ja jäädytetyt puolentoista litran vesipullot käärittyinä ohuisiin pyyhkeisiin.

Nautin silti raskausajasta ja olin valtavan ylpeä esiinpunkevasta vauvamasustani, joka ei ollutkaan ihan pieni. Minulla oli tuhat projektia työn alla ja kesken, kun neitokaisemme ilmoitti tulostaan kahdella viivalla pissatikussa. Tuo päivä oli 23.3. ja muistan sen vielä kuin eilisen. Olin jo hetken ihmetellyt herkkää olotilaani, itku tuli milloin mistäkin ja tuossa vaiheessa minua vielä paleli paljon. En ole koskaan ollut mikään erityinen vilukissa, mutta tuolloin oli pakko kääriytyä huopaan jos toiseenkin sohvan nurkassa kölliessäni. Ja silloin ihmettelin erityisesti, kun puolen tunnin hydrobicin jälkeen olin ihan puhki, kylmissäni ja nälissäni ja kotimatkalla hakemani pizza upposi alas kokonaan ja sen päälle jäi vielä nälkä, taisinpa siihen jonkun Mars-patukan kiskaista. Tätä ei ole tapahtunut ikinäkoskaanmilloinkaan, paitsi ehkä joskus jossain kolmen promillen humalassa. Seuraavalla viikolla pyysinkin armasta siippaani kurvaamaan apteekin kautta, oli pakko käydä hakemassa raskaustesti, vaikka pelkäsinkin sen näyttävän negatiivista, niinkuin monta kertaa aikaisemminkin. Olo oli mitä hämmentynein, kun kaksi viivaa ilmestyi näyttöön heti. Mies jutteli puhelimessa isänsä kanssa ja minä pöljä hymy naamallani näytin hänelle tikkua ja viittilöin lopettamaan puhelun. Meille tulee vauva! Tämä piti vielä varmentaa kahdella lisätestillä.

Halusimme pitää vauvauutiset salassa ensimmäiset kolme kuukautta, mutta minun oli pakko paljastaa uutiset äidilleni ja tädilleni, jotka tulivat meille kyläilemään. Samalla reissulla myös appivanhempani tulivat meille illallistamaan ja koska olisivat arvanneet homman nimen muutenkin (koska en voinut enkä halunnut juoda skumppaa ja viiniä), niin kerroimme asiasta myös heille. Viikkoja oli tuolloin kuitenkin takana jo reilusti, tuosta hetkestä sitten noin kuukauden päivät panttasimme tietoa ja vappuaattona kerroimme iloisista uutisista muillekin läheisille.

Töissä asiasta kertominen jännitti ihan hemmetisti. En oikeastaan tiedä mikä pelotti, sillä tiesin työkavereideni suhtautuvan uutisiin hyvin ja olevan iloisia puolestani. Lopulta sain kuitenkin kakistettua asiani ulos, kun pomoni alkoi suunnitella syksyyni erilaisia mielenkiintoisia projekteja. Opintoni olivat loppusuoralla ja silloin iski myös paniikki, että opinnot on saatava loppuun ennen vauvan syntymää. Tein viimeisiä kursseja alta pois koko kevään, siinä sivussa väkersin graduani kesän yli ja kävin töissä. Olin myös aktiivisesti mukana yhdistyshommissa ja vielä näyttelin harrastajateatterissa. Keväällä oli näytelmämme ensi-ilta ja näytöksiä pitkin kevättä muistaakseni 12 kappaletta. Etsimme myös uutta asuntoa ja edellinenkin oli myymättä. Kaiken kiireen keskellä hellittelin mahaani ja mietin, millainen tyyppi sieltä on meille tulossa. En kuitenkaan osannut ajatella vauvaa kovin tarkasti, enkä ottanut siitä paineitakaan - ajattelin, että kyllä vauva meitä opettaa ja että on turha luoda tarkkoja mielikuvia vauva-arjesta ja sitten kenties pettyä. Kävimme ultrissa ja joskus juhannuksen jälkeen myös 4D-ultrassa ja meille varmistui, että odotimme tyttöä ja että kaikki massussa oli hyvin.

Nyt kun miettii, niin tavallaan odotusaika tuntuu pitkältä, koska sen aikana ehti tapahtua niin paljon asioita ja muutoksia. Samaan aikaan sama aika tuntuu niin kovin lyhyeltä. Vaikka olo oli kuin ilmapallolla, tykkäsin silti raskaana olemisesta. Vauva oli turvallisesti masussa ja oli kiva odottaa tulevaa. Suunnitella ja pohtia. Miettiä uusia tulevia kokemuksia ja asioita. Oli koko ajan kuitenkin niin älytön kiire kaikkien muiden juttujen kanssa, etten ehtinyt kyllästyä olemaan raskaana. Moni sanoo, että synnytyksen lähestymisen tietää siitä, että kyllästyy oloonsa ja haluaisi vaan saada vauvan ulos tavalla millä hyvänsä. Minä en ehtinyt kyllästyä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kasvanut maha, liitoskivut ja lääkärin määräys ottaa iisisti alkoivat kyllästyttää ihan viimeisinä päivinä. Olen aina tottunut touhuamaan ja olisi tehnyt mieli puuhailla uudessa kodissa paljon enemmän, kuin mitä fysiikka salli.

Ei se raskausaika siis aina ihan hirvittävän pitkältä tunnu. Jos meille joskus vielä lapsia tulee, niin toivon, että minulla olisi enemmän aikaa keskittyä olemaan ihan vaan raskaana. Olen kuitenkin iloinen ja onnellinen siitä, että sain kaikki pakolliset, kuten opintoni, päätökseen ennen vauvan syntymää, sillä nyt olen saanut keskittyä pienokaiseemme ihan täysillä. Vauvan kanssa on oppinut olemaan turhia hötkyilemättä ja aikalailla kaikki aikataulut ovat menneet uusiksi. Hetkiin on osattava tarttua ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin ja pienetkin tauot lapsenhoidon välissä (kun vauva vaikkapa nukkuu tai intoutuu leikkimään itsekseen) oppii käyttämään hyödyksi. Ja se päivän ruokakin valmistuu, kun tarpeeksi ajoissa sen valmistamisen aloittaa. Sipuli kerrallaan.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vauvojen vaivoista



...eräs aika usein tavattu on ahdas kyynelkanava. Tuolloin kyynelkanava ei ole auennut kokonaan, vaan sen päällä on ohut kalvo. Yleensä vaiva helpottaa itsestään ja jos silmään ei tule jatkuvasti uusiutuvia tulehduksia kanavan operointia harkitaan tarpeen mukaan noin  8-12 kk iässä. Avaaminen tapahtuu ohuella suntilla (eräänlaisella neulalla) ja toimenpide vaatii lapsen lyhyen nukuttamisen. Näin minulle kertoi Pikkujätin lastenlääkäri asiasta kysyessäni.

Kyselin asiasta, koska meidän neitokaisella rähmi ja vetisti oikea silmä elämän alkumetreiltä ihan viime päiviin saakka. Oli välillä aika pahankin näköinen ja tilanne paheni etenkin kun hän itkeskeli. Toisinaan silmän avaaminen aamuisin oli vaikeaa ja vaati pientä liottelua tai hieromista, kun ripset olivat yön aikana jumittaneet kiinni. Aika usein silmää tuli siistittyä omin sormin, kun meni oikein pahan näköiseksi ja kauhulla odottelin milloin ensimmäinen silmätulehdus iskee... Pari päivää sitten huomasin, että vaiva on helpottunut. Vihdoin. Silmä on nyt ihan puhdas eikä pienet itkuntirautuksetkaan saa enää silmää suttuiseksi.

Juhuu!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Vauvan uni


Oih. Meidän murunen nukahti ensimmäistä kertaa ihan itse ja yksin omaan sänkyynsä. Mamman sydän on ihan rullalla <3 Kerrankin sain rauhassa käydä suihkussa ja hääriä omia iltatoimia ilman, että piti kiirehtiä pelastamaan iskämies itkevältä lapselta.

Muutenkin nukkumaanmeno on aikaistunut kivasti. Tänään, touhupäivän päätteeksi, uni yllätti puoli yhdeksän aikaan. Pitänee alkaa aikaistaa iltarutiineja ja aloittaa unitissistä vieroittaminen, kun toinen jaksaa näin reipastella.

Hyvää yötä itse kullekin!



(Paitsi että kun menin ottamaan kuvitusta, niin tietysti onnistuin herättämään tämän Nukkumatin pienen apulaisen. Onneksi nukahti viidessä minuutissa uudestaan, tosin ihan perinteisesti, tissi suussa...)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Äippävapaa

Kuva lainattu täältä.
Pari yötä meni nukkuessa vähän huonosti. Ekana iltana en meinannut syystä taikka toisesta saada itse unta ja seuraavana iltana neiti nukkui pikku-unet silloin, kun olisi pitänyt mennä yöunille. Niinhän siinä sitten kävi, että jossain vaiheessa uni karisi silmistä. Ajattelin väsyttää pikkuista ihan tarkoituksella - höpöteltiin ja kivaa olikin, T kiljahteli ja pölisi minkä ehti "ötyäitttääää". Tämän seurauksena uni ei pikkuiselle kuitenkaan meinannut ihan iisisti tulla, vaan piti pienet uni-itkut tirauttaa ja rauhoittui vasta sylissä. Yö oli sitten myös katkonainen ja kaikista paras paikka oli äidin kainalo. Koko yön vieressä möyri pikkuinen kylkimyyrä. Jos siirsin omaan sänkyyn, alkoi hurja viuhtominen ja potkuharjoitukset. Jos siirsin sängyllä ylöspäin, ettei raasu liiskaannu kyljen alle, oli samantien puoleksi mun tyynyn alla nokkimassa ja etsimässä tissiä. Sitten siinä kyljessä, tissi suussa nukkui muutaman tunnin pätkiä.

Aamulla olin ihan tööt. Hartiat jumissa, tukka likaisena ja pystyssä, silmäpusseilla olisi kevyesti kantanut kauppaostokset kotiin. Mies ymmärsi (näki?) yskän ja ystävällisesti tarjosi muutaman tunnin äippävapaata. No mitä minä teen? Tuumaan, että eiiiiii, en voi jäädä vaan kotiin nukkumaan, jos te lähdette jonnekin, vaan siinä tapauksessa lähden mukaan. Jäin nimittäin kerran yksin nukkumaan univelkojani pimeimpään talviaikaan pariksi tunniksi ja siinä ehti tulla niin itkut kuin ihan hirveät visiot liukkaassa kelissä kolaroivasta iskä-miehestä pieni vauva kyydissään. Silloin päätin, että ei enää ikinä sitä fiilistä, kiitos. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, mitä suurimmissa määrin arvostan mieheni ajatusta ja ehdotusta. On kiva tietää, että tarvittaessa saan ihan ikiomaa aikaakin, käytin sen sitten nukkumiseen tai johonkin muuhun.

Äitiys on hassua. Sitä on niin pienen jälkeläisensä lumoissa, että vaikka kuinka väsyttää, sen mieluummin kärsii, kuin päästää pienokaistaan näköpiiristään kovin kauaksi. Turvallisempaa on kuulla itku ja huuto alakerrasta, kuin nukkua yksin painostavan hiljaisessa talossa. Lämpötilakin tuntuu laskevan parilla pykälällä, kun kotiin jää ihan yksin. Onkohan muita, jotka jakaa tän fiiliksen mun kanssa, vai olenko ainoa tällälailla tärähtänyt?

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Passikuvassa


Me ollaan lähdössä huhtikuun loppupuolella reissuun, viettämään appiukon 60-vuotissynttäreitä. Koska matka suuntautuu Suomea kaukaisemmille maille, pitää myös lapselle hankkia oma passi. Ja passia varten valokuva.

Oivallinen hetki passikuvaamiselle tuli, kun olimme matkalla neuvolaan. Aikaa oli viitisentoista minuuttia ja neiti heräsi juuri päiväuniltaan vaunuista - oli hyvällä tuulella siis, joten todennäköisyys saada norminaamasta kuva oli kerrankin hyvä.

Ihan kertaotoksella kuvaus ei kuitenkaan onnistunut. Vaikka kuvauspaikan täti kilisytteli avaimia ja höpötteli neitokaiselle iloisesti, tätä kiinnosti enemmän äidin ranteen jyrsiminen ja omissa jaloissaan olevat mummun kutomat tossut. Monen epäonnisen räpsäyksen jälkeen neiti vihdoin vilkaisi pelottavan näköistä vekotinta (kameraa) ja räps - kuva oli siinä! Ihana pieni höröttäjä saa nyt oman passinsa.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kevättä pöydässä


Pöydässä ovat myös neitokaisen ekat nimipäiväkortit. Vieraitakin nimppareiden kunniaksi kävi ja syötiin hyvää Daim-kakkua. Poikkeuksellisesti se oli kaupasta ostettua (ei jaksanut, eikä ehtinyt tehdä itse). Neiti sai korttien lisäksi lelulahjuksia ja äiti sukulaatia. Naminami omnomnom. Juhlakalu itse ei niin juhlapäivästään perustanut, mutta sylistä toiseen hyppääminen kävi sen verran jäseniin, että uni tuli vikkelästi yhdeksän aikaan illalla.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kevät, aurinko ja uudet verhot

Kuva lainattu täältä.


Aina auringon ensi säteiden päästessä keväällä sisään verhojen raosta alkaa hillitön sisustusinto ja pitää saada jotain uutta ja raikasta kotiin ihan just heti.


Samaan aikaan pitäisi siivota ja pestä ikkunoita, sillä ne auringonsäteet paljastavat myös talven aikana kerääntyneet pölykerrokset niin sohvan kuin tasojenkin alta. Yhden siivoussession jo pidimmekin ja tuhrasimme erään aurinkoisen sunnuntain kaivaen ällökätköjä kodostamme ja siivoten niitä pois. Ikkunoiden aika on sitten vähän myöhemmin, kun pahimmat pölyt on kaduilta pesty pois. Jos on innokkaita ikkunanpesijöitä, niin saa ilmoittautua talkoisiin :)


Kevään tuomisen kotiimme aloitin tänä vuonna verhoilla. Olen jo pitkään haaveillut laskosverhoista keittiöön ja päätin vihdoin sellaiset hankkia. Ei muuta kuin mars erääseen isoon kangasliikkeeseen ja kyselemään onko ompelupalvelua ja hintoja verhoille. Kolmeen ikkunaan (jotka eivät ole edes mitenkään erityisen isoja) laskosverhomekanismit olisivat maksaneet 600 euroa, siis kuussataa!!! Whaaaaaat?! Siihen vielä kankaat ompeluineen ja rimoineen ja kasauksineen päälle, niin verhoille olis tullut hintaa yli 800! No voitte arvata - laskosverhot jäivät ostamatta. 


Ikkunaratkaisumme eivät ole helpoimmat mahdolliset verhoja ajatellen ja jouduimme pitämään tuumaustauon verhojen suhteen. Päädyimme ihan peruksiin kappamallisiin verhoihin tarrarimoilla ja heti tuli hinnastakin parempi mieli. Halusin, että kankaassa on jotain keltaista, vihreää tai oranssia. Joku pieniruutuinen kangas olisi ollut kiva, mutta juuri oikeaa sävyä ei löytynyt. Lopulta löysimme kuosin, josta mieskin innostui. Kangas on ruotsalaisen kangasvalmistajan Almedahlsin ja siinä seikkailee Fru Bråttom. Myyjä tiesi kertoa, että hahmo on seikkaillut Svenska Dagsbladetin ruokapalstalla ja sen on luonut Märit Huldt. Huldt on toiminut myös ruokatoimittajana ja nyt hänen syntymästään on kulunut 100 vuotta. Tämän juhlavuoden kunniaksi Rouva Kiireinen on päässyt seikkailemaan myös kangaskuoseihin. Nyt sitten vain malttamattomina odottelemme verhojen valmistumista!


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kolmasosavuosikatsaus - 4 kk



Toistan ehkä kuukaudesta toiseen itseäni, mutta pakko ihmetellä, miten nopsaa aika rientää! Meidän rakas on jo 4 kk ja minäkin olen ollut töistä pois puolisen vuotta. Huh!

Viimeisen kuukauden aikana meidän pikkuinen on kasvanut ihan valtavasti. Ei ehkä senteissä, mutta kehittynyt muuten. Pituutta on noin 60 cm ja painoa vajaa 6 kg. Toinen on jo venynyt syntymästään lähes 12 senttiä ja paino on tuplaantunut. Ei ole ihme, että maito ja uni maistuvat!

Listaan tähän vähän uusia juttuja, mitä on ilmaantunut viimeisen kuukauden aikana
  • kääntyy ihan sujuvasti mahalta selälleen
  • kääntyy sujuvasti kyljelleen ja yrittää kovasti käännähtää mahalleen (pari kertaa jo onnistunut, mutta autettuna parhaiten - käsi pentele on vähän tiellä...)
  • nukahtaa päikkäreille jo itsekseen
  • illalla nukkumaanmeno on aikaistunut ja unille pitää päästä n. klo 21. Miinuspuolena aikaisempi herääminen aamulla, usein noin seitsemän aikaan, viimeistään yhdeksältä ylös.
  • yöllä nukutaan eikä kukuta. Nukkuu n. 6 h ennen ekaa ruokailua.
  • hyörii, pyörii ja höpöttää aamuisin sängyssä itsekseen, kun äiti yrittää vielä torkkua. On yhtä hymyä, kun viimein huomaa äidin silmän pilkahtavan luomen raosta.
  • jaksaa leikkiä jo pidempiä aikoja itsekseen ja ihmetellä esim. ikkunasta näkyvää maisemaa
  • pönkii istumaan ja saa jo vähän istuttaa tuettuna
  • löysi eilen jalkansa (pilkullisten sukkahousujensa ansiosta)
  • jokeltelee ja lempijuttu taitaa olla "höö-höö" - suomennettuna: "katso, katso" :)
  • hymyilee useimmiten peilikuvalleen, ei tosin tunnista vielä itseään sieltä. Hämmentyy, kun tunnistaa sieltä kuitenkin äidin tai isin ja ääni tuleekin takaa eikä edestä, missä kuva on.
  • jaksaa olla jo pidempiä aikoja mahallaan, mutta turhautuu helposti kun lelut karkaavat tai kun ei pääse eteenpäin.
  • selällään potkii ja pyörii napansa ympäri, ei kuitenkaan vielä liiku eteenpäin vaikka menohalut on kovat.
  • tarttuu haluamiinsa leluihin ja toisinaan myös siirtää kädestä toiseen
  • tunnustelee mielellään eri materiaaleja ja pintoja
  • laittaa kaiken suuhunsa
  • pitää melko tukevasti tuttipullosta kiinni (on tosin saanut niin vähän pulloa, että ihme...)
  • päristelee kielellään
  • nauraa ja velmuilee paljon, nauraa jonkun verran jo ääneenkin
Neidin persoonallisuus on selvästi alkanut näkyä paremmin: hän on temperamenttinen, sinnikäs ja osaa vaatia, mutta on aivan yhtälailla myös nauravainen ja iloinen kujeilija. Selvästi mietiskelee asioita ja haaveileekin välillä. Jos joku asia harmittaa, niin se harmittaa sitten isosti. Mielenkiintoista nähdä, millainen nuori ihminen pikkuisesta aikanaan tulee.

Rokotukset on nyt saatu ja seuraavat rokotukset ovat vasta vuoden iässä. Neiti oli niin reippaana viime viikolla ja vaikka pistokset (tai kiinnipitäminen pistosten aikana) harmittivat ja itkettivät, niin hetken päästä jaksoi taas nauraa ja höpötellä. On se niin ihana pikkuinen, äidin sydän on ihan rakkaudesta pakahtumaisillaan ja kevätkin tulee ja aurinko paistaa ja linnut laulaa jajajajaja....

Ihania kevätpäiviä kaikille lukijoille!


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Aurinkolasiasiaa

Nää päässä onkin hyvä nukkua, kun on sopivan pimeetä!

Auringon killottaessa korkealta ja kovaa aurinkolasien hankkiminen perheemme tuoreimmalle vahvistukselle tuli ajankohtaiseksi. Pieni kierros netissa kertoi, että Julbon lasit ovat laatukamaa, joihin kukkarokin taipuu - vauvan lasien käyttöikä ei päätä huimaa, joten satasia en niihin halunnut tuhlata. Mutta laadustakaan en halua tinkiä, UV-suojien on oltava niin omissa kuin lapsenkin laseissa kohdillaan.

Suomen nettikaupoissa Julbo loopingin ykköskoon lasit olivat pääasiassa 34 euron luokkaa. Ihan jees, mutta postikulut ovat ihan poskettomia paketin kokoon ja kokonaishintaan nähden. Huuto.netissä myydään vähän käytettyjä laseja, mutta niidenkin hinta näytti kipuavan parinkympin tienoille nopeasti ja postikulut päälle eli lähempänä kolmeakymppiä liikuttiin jälleen. Lisäksi käytetyissä laseissa on se miinuspuoli, ettet voi olla täysin varma niiden linssien kunnosta, onko naarmuja vai ei.

Lopulta päädyin Ebayhin ja tilasin Julbot Englannista. Uusina ja juuri oikean värisinä. Hintaa tuli vajaa 22 puntaa eli euroja meni suunnilleen 25. Vajaan viikon kuluttua tilaamisesta ne odottivat postilaatikossa. Ei paha!

Namiskuukkeli päivänavaus



Aamiainen on asia, josta en haluaisi tinkiä. Mikään ei ole ihanampaa kuin rauhassa heräillä aamupalan äärellä. Hesari edessä levällään ja vastajauhetun kahvin tuoksu leijailemassa nenään.

Valitettavasti lapsen myötä aamupaloista on harmillisen usein tullut pikaversioita ja pystybaarissa nautittuja. Toisessa kädessä kylmä kahvi ja toisessa olalla rimpuileva lapsi.

Sitten muistin smoothiet. Mikä pelastus! Nopea hurauttaa blenderissä tai sauvasekoittimella, jos ainekset ovat edes jotenkin käden ulottuvilla. Ihan ykkösreseptinä tällä hetkellä on seuraavanlainen sörsselssöni (tulee noin kaksi isoa annosta):

1/2 pkt silken-tofua
4 dl soijamaitoa
1 dl kermaa
1 banaani tuomaan makeutta
4 reilua teelusikallista oikeaa kaakaojauhetta (sitä tummaa siis)
kaakaovoipalanen rouhittuna (rouhiintuu kyllä blenderissäkin, mutta saa käyttää reilummin pulssitoimintoa, jos heittää kokonaisena sekaan)
(vehnäleseitä)

Naminami! Tämä on pelastanut jo monet aamut ja tällä pommilla pärjää pitkälle päivään (ei tosin tartte myöskään miettiä miks makkarat ei lähde vyötäröltä millään pois).

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Mmmm... mämmiä



Aah. Se on taas se aika vuodesta, kun saa yksin herkutella, ilman vaaraa siitä, että joku sokerihiiri on käynyt syömässä herkut sillä välin kun oma silmä välttää.

Mutta kertokaahan, onko mämmissä nykyään enemmän sokeria kuin ennenvanhaan? Muistan joskus kuorruttaneeni mämmin pinnan sokerilla, mutta nyt se oli ihan riittävän imelää itsessään. Ehkä se on se ikä, joka tekee tehtäviään...

Kemikaali- ja pelkohelvetti

Kuvan vaipat ovat luonnollisesti hengittäviä, eivät sisällä geenimanipuloitua maissia, ovat uusiutuvista ja luonnollisista materiaaleista valmistettuja ja kloori- sekä hajustevapaita. Ei voi kompostoida, mutta vain siksi, että ulosteiden bakteerit eivät välttämättä kuole pienissä komposteissa, joissa ne eivät altistu tarpeeksi pitkäksi aikaa tarpeeksi korkeille lämpötiloille. Suositellaan hävitettäviksi biohajoavissa pusseissa.


Lastentarvikkeissa on paljon merkintöjä, jotka huomatessani sekä huoahdan helpotuksesta että hämmennyn. Monet tuotteet mainostavat olevansa BPA- ja/tai ftalaatti-vapaita. Vaatteissa on myös merkintöjä kemikaalittomuudesta ja vaippojenkin kemikaalimäärissä on eroja. 


Ymmärtämätön huokaisee paketin nähdessään helpotuksesta, tämä on varmaan hyvä, ei ole beepeeaata. Mutta monen lailla en ole varma mitä se edes on. Wikipedia tiesi valistaa pöljää, että BPA on sama kuin Bisfenoli-A, joka on muoviteollisuuden laajasti käyttämä monomeeri. Se on todettu karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Siitäkin huolimatta sitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa ja sille altistutaan laajalti. BPA:n on todettu vaikuttavan hormonitoimintaan, immunijärjestelmään ja se aiheuttaa erektiohäiriöitä. Bisfenoli-A:ta epäillään hormonihäiriköksi eli aineeksi, joka reagoi elimistössä hormonin tavoin. BPA voi myös matkia estrogeenia eli naishormonia. 


No ihan hyvä, jos sitä ei tuotteessa ole. Entäs sitten ftalaatit, mitä Wikipedia sanoo niistä? Ne ovat ftaalihapon estereitä ja niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla. Eräät ftalaatit on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi ja viime vuosina useita muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisten suurten ftalaattipitoisuuksien vuoksi.


Voisiko tämän kaiken tiivistää niin, että näille altistuessaan saat syövän ja jos satut olemaan mies, niin sulla lakkaa seisomasta ja kasvaa tissit? Mutta mitä väliä: et sä niitä lapsia enää sais kuitenkaan... Huhhuh, näitä aineita meillä kaikilla on kodeissamme. Kai tässä saa kiittää onneaan, että näinkin pitkään on eletty ja onnistuttu lisääntymäänkin. Toivottavasti tuo seuraavakin sukupolvi saa vielä kokea näitä lisääntymisen ihmeitä halutessaan.


Jos tuote mainostaa olevansa BPA- tai phtalat-free, niin onko se sitten turvallinen? Mistä sen voi tietää? Lasten ja etenkin vauvojen leluista monet ovat muovisia tai silikonisia. Näitä löytyy meiltäkin ja niitä nuoleskellaan (tai ei me niitä yhdessä nuoleskella, kyllä tämä homma on yksin T:n heiniä...) monta kertaa päivässä oikein huolella ja aina on sydän syrjällään... Onko mikään muovi täysin myrkytön? Ja jos tuote on lahjaksi saatu ja vanha, niin mistä sen koostumusta edes tietää? Pitäisikö se vaan vähin äänin hävittää tai odottaa niin pitkään, että vauva ymmärtää olla laittamatta kaikkea suuhunsa?


Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja niin nytkin. Toisaalta ei lasta voi loputtomiin suojellakaan, mutta aikuinen voi ymmärtää vaarat, joita lapsi ei osaa vielä ajatella tai nähdä. Kai tässä on vaan pakko yrittää luottaa tuotteiden valmistajiin. Huomaan usein surffailevani yön pikkutunteina leluvalmistajien sivuilla ja tutkailevani yritysten taustoja, kun harkitsen jotain ostosta. Pikkuhiljaa olenkin siirtynyt suosimaan pitkään toimineiden yritysten tuotteita, suosin mielelläni yrityksiä jotka kertovat prosesseistaan ja tuotteidensa alkuperästä ja koostumuksesta laajasti. Ja kaikki anonyymit tuotteet made in China pelottaa jo lähtökohtaisesti, kiitokset vaan myrkkyskandaaleille.


Mutta lastentarvikepuoli on vasta jäävuorenhuippu... Se että lapsi ei saa elimistöönsä jonnekin ihan muualle tarkoitettuja kemikaaleja leluistaan on yksi asia, ja toinen on se, mitä äidinmaidon kautta ja äidin iholta lapseen imeytyy. 


Raskautuessani aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni pistän ja mitä mömmöjä keholleni sivelen. Olin jo toki aikaisemminkin pyrkinyt syömään terveellisesti ja mahdollisimman puhtaita raaka-aineita, mutta pienen uuden ihmisen alkutaipaleesta huolehtiminen sai minut entistäkin tarkemmaksi. Jokainen myös itse tykönään miettii, missä määrin haluaa altistaa itseään ja lastaan erilaisille kasvisten yms. suoja-aineille, jotka on tarkoitettu ties minkä homeen ja tuholaisten estoon.Tietoa ruoka-aineiden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista löytyy netistä googlaamalla ja tietoa saa neuvolasta, en siis lähde niitä tässä erittelemään. Raskausdiabetes pakotti minut myös tarkkailemaan syömisiäni entistä tarkemmin, sillä en halunnut turvautua insuliiniin vaan hoitaa asian ruokavalion avulla. Einekset ovat olleet jo pitkään nounou-listalla ja nyt sinne ovat joutuneet melko monet kosmetiikkatuotteetkin. 


Kokeileppa lukea vaikkapa deodorantin ainesosaluetteloa, montako ainetta tunnistat? Ennen olin hajuvesien ja hajusteiden suurkuluttaja, mutta vauvan syntyessä ja imetyshommissa ei tehnyt mieli enää kuorruttaa kroppaa superhajustetuilla body lotioneilla ja dödöillä. Pieni pyörähdys googlessa myös kertoi, että samoja ainesosia käytetään niin kosmetiikassa kuin maalien ja liimojen valmistuksessakin. Luonnonkosmetiikka alkoi kiinnostaa entistä enemmän ja huomasin nenänikin tottuvan pienempiin hajustemääriin. Raskausaikana käytin Weledan tuotteita (ja vältyin muuten mm. raskausarvilta) ja nykyään luottotuotteeni on kookosöljy, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Se toimii jopa deodoranttina! Mikäli hikoilee kovasti, voi sekaan laittaa ruokasoodaa ja sekoitella sopivan mikstuuran niistä. Joku sanoi jossain blogissa, että mitä et laittaisi suuhusi, ei sitä kannata välttämättä käyttää ulkoisestikaan, sillä ihon kautta se imeytyy kuitenkin. No, kyllä niitä biothermejä ja niveoita löytyy edelleen minunkin kaapistani ja niihin toisinaan turvaudun, mutta kemikaalikuorma on keventynyt roimasti. 


Eikä pelot tietysti kemikaaleihin ja myrkkyihin lopu: suuri osa lastentarbikebisneksestä perustuu pelkoihin ja niiden torjumiseen. Olen joskus lukenut Frank Furedin kirjan Paranoid Parenting ja suosittelen sitä muillekin. En tuolloin vielä ollut äiti ja monet kirjassa kuvailluista jutuista naurattivat, nyt ne lähestulkoon itkettävät. Kun joku pelko on kerran luotu ja artikuloitu, on siitä vaikea päästä irti. Jos lapselleni sattuu jotain, vaikka asiasta on varoitettu, kenen on syy?


Välillä pelkojen lietsominen ärsyttää ihan helvetisti ja kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa. Mikä on todellinen vaara ja mikä on pelkästään teollisuuden luoma tarve? Tarpeiden ja pelkojen kautta on helppo hallita ja ennenkaikkea MYYDÄ. Erityisesti lapsen terveyteen liittyy paljon pelkoja ja sitä toivoo enemmän kuin mitään, että lapsi pysyisi terveenä ja välttyisi terveyskatastrofeilta. Silti ei tekisi mieli lähteä kaikkiin hömpsötyksiin mukaankaan. Kuitenkin meiltäkin löytyy mm. Lifefactoryn silikoninen pururengas BPA ja phtalat-free merkintöineen ja luonnonkumista valmistettu Sophie-kirahvikin on leluvalikoimissa. Myös myrkyttömillä maaleilla maalatut puulelut ovat pop, joskin vauvan käteen vielä aika raskaita. Markkinoiden luomia pelkojako tässä nyt  sitten vältellään vai saanko ihan oikeasti valinnoillani pidettyä lapseni terveenä ja onnellisena? Tuskin täysin, mutta parhaani olen ainakin yrittänyt. 

torstai 1. maaliskuuta 2012

Purkkajuttuja



Kerroin edellisessä postauksessa Buzzadorista (klikklik!) ja nyt sain ekan tuotepaketin hyppysiini. Paketissa oli monen monta pussia vigo-purukumia. No mitäs nyt sitten?

Olen nähnyt iloisia ilmeitä antaessani purkkapusseja eteenpäin ja minulle on esitetty kysymyksiä. Mistä nämä ovat peräisin, miksi minulla on näitä ja miksi annan niitä pois? Mikä näissä purukumeissa on uutta? Kuka, miksi ja missä näitä myydään? Ajattelin itsekin aluksi, että tämä on noloa kavereille markkinointia  (myös mies kyseli, että nytkö saan hävetä silmät päästäni kun lähdet kylänraitille joku purkkapussilogo päällä heilumaan ja mainostamaan :D), mutta jotenkin asiat tulee käytyä läpi luonnostaan ja kukapa ei haluaisi saada ilmaista purugummia! Eikä todellakaan ole tarpeen lähteä mihinkään ulos näiden kanssa! Sitäpaitsi, on kiva antaa ihmisille yllätyksiä ja hyvä mieli :)

No mistä näissä purukumeissa (suomenkielen vaikeus, miten sana purkka taipuu monikkoon? Purkissa?) on kyse? Kerrotaan nyt: näihin on lisätty vitamiineja: B- ja C-vitamiineja ja Beautyssa A:ta ja Activessa D:tä. Eli jos syö tarpeeksi monta palaa purkkaa, niin päivän vitamiiniannosta ei tarvitse ottaa erillisestä purkista. Samalla saa hampaiden kaveria ksylitolia, josta en ainakaan itse purkassa halua tinkiä. Activessa ja focuksessa on myös kofeiinia, joten ne RedBullit ja Batteryt voi myös jättää kauppaan. Näitä saa ostaa apteekeista ja valmistaja on Meda OTC, joka on erikoistunut ilman reseptiä myytäviin itsehoitotuotteisiin pohjoismaissa.

Pienenä miinuspuolena mainittakoon, että ulkonäkö on erikoinen: se muistuttaa lähinnä jotain tablettia ja koska imetän, en voi itse pureskella focusta, sillä se sisältää ginsengjuurta, jota ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Sen nimittäin epäillään vaikuttavan jollakin tavalla hormonitoimintaan, mutta riittävää tieteellistä näyttöä ei ole suuntaan taikka toiseen. Se kuitenkin sisältyy Lääkelaitoksen lääkeluettelon kasvit- ja rohdokset -luetteloon, joten ginsengiä voidaan pitää lääkkeenä ja myös vigon tuotetietolehtisessä tätä kehotettiin välttämään.

Myös tuota vigo Beautyn A-vitamiinia voi olla syytä raskausaikana välttää, jos sitä saa muualta riittävästi. Huomautettakoon nyt kuitenkin, että sitä silti TARVITAAN raskausaikanakin, eli kaiken A-vitamiinin karsiminen pois ruokavaliosta ei ole suotavaa! Ainakin itse syynäsin alkuraskaudesta kaikki tuoteselosteet ja vältin kyseistä vitamiinia kuin ruttoa, kunnes tutustuin asiaan tarkemmin. Tästä tulikin mieleen, että voisin postailla seuraavaksi vähän kemikaaliasioista, kun ne nyt ovat olleet itselläkin tapetilla. Mutta siihen saakka, näkemiin, anteeksi ja kiitos ja syökäähän purkkaa, niin pysytte terveinä ja leegokalusto kunnossa! ;-)