Puistopäivä

Kävimme tänään puistossa Me&I -vaate-esittelyssä. En ole erityisemmin fanittanut kyseistä brändiä, mutta yllättäen löysin kivoja vaatteita talven harmaisiin päiviin pikkuneidille. Vähän väriä elämään, niin sanotusti.

Puistossa riitti muutenkin hulinaa. Taaperoita vilisti jaloissa, mutta T pysyi pahimman metelin ajan tiukasti kainalossa. Nyt on taas meneillään selvästi joku "vaihe", kun vierastaa kaikkia niin kovin ja äidin syli on maailman paras paikka. Välillä tulee jopa itku pienellä, kun on liian paljon vieraita ihmisiä ja puheensorinaa ympärillä. Pahimman hälinän laannuttua T:kin uskaltautui leikkimään duploilla ja kas kummaa, kaveri tuli ja päätti vähän kopsautella T:tä päähän palikoilla. Itkuhan se siitä(kin) seurasi, mutta kyllä oli suloinen pikkumies kun tuli halaamaan episodin päätteeksi ja pyytämään anteeksi. Halasi tosin minua, mutta silti :)

Pistin kuitenkin merkille, että T kävelee ja leikkii jo niin sujuvasti, että taidamme siirtyä palleropiiristä naperopiiriin. Ei varmaan ole T:llekään pahitteeksi nähdä hippasen vanhempia lapsia ja ottaa heiltä mallia kuinka toimia.

Kotimatkalla neiti simahti vauhuihin ja nukkuu ulkona edelleen. Ehdin laittaa ruoan uuniin ja kirjoitella tämän. Kohta varmaan heräilee ja sitten touhut taas jatkuu. Tämmöinen päivä meillä siis tänään. Millainen teidän päivä oli?

Söpöys maximus

Mulla meinasi tippa tulla linssiin eilen illalla, kun T heräsi puoli tuntia nukkumaanmenon jälkeen ja alkoi etsiä uudelleen unta. Kun uni ei meinannut tulla, neiti alkoi leikkimään sängyssään. Joi itse ensin tuttipullosta vettä ja alkoi sen jälkeen juottaa sitä pehmoleluille. Siis oikeasti - otti nallen kainaloon ja pullon toiseen käteen ja tökki pullolla nallen suuhun. Hiljaa vierellä pötkötellessäni ja touhua seuratessani en malttanut olla nallen puolesta tekemästä juomisääniä. Siitähän vasta riemu repesi. Ei ehkä ollut fiksuin veto nukkumisen kannalta, mutta T:n ilme oli sen arvoinen. Suu levisi korviin ja ilmeen perusteella T ajatteli: "kuulitko äiti, nalle juo."

Kauniita unia, kukkasten kuvia!

Harmittelin täälläkin sitä, kun tuli väsyksissä aloitettua yöimetys uudelleen. Mutta arvatkaas mitä. Viikonloppuna päätin taas pitää unikoulua, jotta yötissuttelu saadaan loppumaan. Kuvittelin menon olevan samanlaista kuin aiemmin ja että protestointi olisi melkoista. Yllätyinpä isosti ja iloisesti, kun kaksi edellistä yötä onkin mennyt mainiosti ja ollaan nukuttu kaikki paremmin kuin aikoihin.

Kyse ei siis ollut tällä kertaa muusta, kuin neidin siirtämisestä omaan sänkyynsä, joka meillä on sivuvaununa. T:n herätessä silittelen tai pidän kättä kevyesti selän päällä ja tarvittaessa tarjoan tuttipullosta vesihuikkaa. Tuttipulloakaan ei olla tarvittu kuin illalla yhden kerran, yöllä se ei siis kelpaa. Tosin viime yönä neiti ei edes herännyt kertaakaan, joten tuttipullon kelpaavuutta ei tarvinnut edes kokeilla. Alan oikeasti uskoa siihen, että lapsella on tietyt kaudet, jolloin kehitys tapahtuu ja imetyksen vieroituksen aika on selvästi nyt. Päivisin neiti ei juuri rintaa kaipaile jos ja kun saa muutakin juotavaa ja iltaisinkin alkaa olla nähtävillä, että kohta imetys jää historiaan. Tyttönen kun pyörii ja hyörii ja ennen nukahtamista ITSE kääntyy rinnalta pois ja etsii sopivaa asentoa nukahtaakseen.

Voi pientä. Tavallaan olen iloinen siitä, että lapsi vierottaa itse itseään, eikä imetystä tarvitse lopettaa vastoin lapsen tahtoa, mutta itselle tämä on hämmentävän haikeaa. Ajattelin olevani iloinen siitä vapaudesta mitä imettämättömyys suo, mutta on se ollut itsellekin ihana pieni levähdyshetki lapsen kanssa, kun yhdessä ollaan pötkötelty. Kohta sekin on muisto vain, niinkuin T:n koko vauvavuosi.

Lempijutut

Lempparijuttuja on tällä hetkellä:

- sohvalle ja sieltä pois kiipeäminen
- sohvan yli kiipeämisen yrittäminen
- portaisiin kiipeäminen
- nurkkaan änkeäminen ja töpseleiden vetäminen pois pistorasioista ja paikalleen sihtaaminen
- paperivarjostinlampun rutistelu

Kaikki kielletty on nyt siis pop. Neiti pyörittelee päätään ja heristää sormeaan mennessään, mutta kun kielto ei silti mene perille saakka ja pitää hakea pois, alkaa makaronivötkyily ja raivarihuuto. Ei ole pienen ihmisen elämä helppoa :)

Itkeekö se?

Kuva täältä.

Ihan sama onko ollut itkuinen vai hyväntuulinen päivä. 

Kun menee saunaan tai suihkuun alkaa itku kuulua korvissa. 

Aina.

Tänään oli hyvä päivä

T oppi liittämään kaksi lego-palikkaa yhteen piiiitkällisen ähertämisen jälkeen.

T maistoi puistossa käpyä, keinui täysillä, laski liukumäkeä ja ähersi hiekkalaatikolla.

Sujautin T:n ruokaan ilmeisen reilun satsin cayenne-pippuria. Tulos: lapsi söi, mutta suuta poltti niin, että lopulta sylki kaiken ulos ja joi desin tai kaks piimää päälle. Raukkaparka :(

Gedappaagedoudaph nauratti koko päivän.

Oli kiva sunnuntai <3

Ruokaa, mulle tuokaa!

Nopea ruokaohjepäivitys, kun sattui tulemaan niin namia. Pienillä muutoksilla saatiin samasta sapuskasta T:llekin sopiva ja maistuva annos.

Palsternakka-vuohenjuustoröstit (alkuperäinen resepti täältä)

350 g palsternakkaa
250 g porkkanaa
2 sipulia
--> kuoritaan & raastetaan (raastoin pienemmällä terällä eli melko hienoksi raasteeksi kaikki)

lisätään joukkoon:
puristettu valkosipulinkynsi (käytin kokonaisen solo-valkosipalin)
ripaus suolaa aikuisten satsiin (laitoin ehkä 1/2 tl)

sekoita keskenään:
3 munaa
2 rkl vennäjauhoja
--> sekoita raasteiden joukkoon

mausta:
tuoreella basilikalla
mustapippurilla
chilijauheella
aikuisten satsiin n. 150 g vuohenjuustoa murennettuna.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja tee pellille leivinpaperin päälle melko isoja pihvejä. Meillä oli hieman vähemmän palsternakkaa ja porkkanaa kuin mitä ohjeessa määrätään ja satsista tuli 6 isoa röstiä ja lapsukaiselle 3 pientä omastaan. Lisäsin myös T:n rösteihin chiliä ja hyvin upposi :)

Lisäksi tehtiin omenasalsaa:
1 (punainen) omena (käytin honey crunchia)
3 isoa tomaattia tai pienempiä riittävästi
1 sipuli
1 punainen chilipalko (ota siemenet veks)
korianterinippu
1 rkl kurpitsansiemeniä
1 rkl pinjansiemeniä
1 lime
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
n. 1 + 1/2 tl hunajaa

Pilko omppu, tomaatit, sipuli, chili ja korianteri pieniksi kuutioiksi. Paahda siemenet kuivalla pannulla (lapsen annoksesta tietty hyvä jättää ehkä pois). Lisää kuutioiden joukkoon paahdetut siemenet, limetistä puristettu mehu, mausteet ja oliiviöljyä ihan rennolla otteella. Lapsen annokseen ei suolaa. Itse laitoin sitä vahingossa koko satsiin, joten jäi lapselle syöttämättä. Ei sillä kyllä ole kauheasti edelleenkään niitä hampaitakaan ja honey crunch on melko kovaa omenaa, joten olisi tainnut jäädä syömättä muutenkin :) Koko komeus jääkaappiin odottamaan muun ruoan valmistumista ja maustumaan. Tästä tuli tosi hyvää, aion tehdä toistekin!

Lisäksi teimme mustennettua kalaa (blackened fish)
Siihen tarvitaan:
lohta medaljonkeina

mausteseos (2 annosta):
1/2 tl valkosipulijauhetta
1 1/2 tl sipulijauhetta
2/3 tl cayennepippuria
1 1/2 paprikajauhetta
1 tl suolaa
1/2 tl pippuria
1/2 tl timjamia
ripaus juustokuminaa

Pyörittele medaljongit mausteseoksessa ja paista kuumalla pannulla (voissa). T:n kalan maustoimme mustapippurilla. Paistoimme sitä hetken pienessä tilkassa oliiviöljyä ja siirsimme kypsymään uuniin.

Naminamiiii, hyvää tuli, vaikka aikaa tähän vähän tuhrautuikin (ehkä n. 1 1/2 h kokonaisuudessaan).

Taistelualusäiti

Viime aikoina musta on alkanut tuntua siltä, että osa äitiyttä on toimia taistelualuksena, joka liikkuu vierailla vesillä. Koskaan ei tiedä mikä kriisi iskee seuraavan aallon takaa ja miten siitä selvitään.

Ensimmäisen lapsen valitettavana osana on toimia koekaniinina. Ensin kokeillaan jotain, sitten otetaan takapakkia ja kokeillaan jotain muuta, kun ensimmäinen taktiikka osoittautuikin tehottomaksi. Meillä on taisteltu niin imetyksen kuin nukkumisenkin kanssa ihan kohtalaisesti ja kaikki muut pikkutaistelut päälle - kuten pottailu.

Me ollaan nukuttu pääsääntöisesti perhepedissä ja se ei varmaan ole ainakaan edesauttanut yöimetyksen lopettamista. Yösyönti oli jo pois pari kuukautta, mutta kun ylähampaat tekivät tuloaan monta viikkoa ja yöt olivat yhtä huutamista, luovutin. Eilen illalla potkaisin iskämiehen vierassänkyyn goisaamaan ja testasin nukkuisiko tytöntyllerömme paremmin, kun tilaa on (siis sen sänkyhän on taas sivuvaununa, mutta ei se vaan siellä viihdy, plääh) ja kas kummaa - yöllä syöpöteltiin kerran tai kaksi ja nukuttiin molemmat paremmin kuin aikoihin, vaikka sitä toista ylähammasta pukkaa edelleen!

Löysin myös illalla netissä surffatessani Dr. Gordonin artikkelin, jossa on metodi perhepedissä tapahtuvaan yöimetyksen lopettamiseen. Kannattaa vilkaista, jos selkeät "tee näin" -ohjeet kiinnostavat.

Unikouluohjeista alkaa pikkuhiljaa muodostua käsitys, että oikeastaan on ihan sama mitä teet, kunhan et vahingoita lasta tai anna hänen vahingoittaa itseään ja olet toimissasi johdonmukainen. Lapsi tuskin traumatisoituu muutaman yön huudatuksesta, mutta jos omat hermosi eivät sitä kestä, niin älä huudata - on kuitenkin ymmärrettävä, että jonkun verran itkua muutoksiin liittyy aina ja sitä on vain siedettävä eikä (yö)itkussa ole aina kyse huudattamisesta. Jokainen vanhempi tuntee itse lapsensa parhaiten ja sitä myöten myös tietää sen, mikä oman lapsen (tai itsensä) kohdalla toimii. Olen myöskin huomannut, että oikeasti nämä asiat ovat kiinni omasta korvienvälistä. Kun on tottunut analysoimaan ja järkeilemään asiat puhki, ei lapsen kanssa suoraviivaisesti toimiminen aina olekaan niin helppoa, kun ei voi selittää miksi toimii milläkin tavalla. Siksipä tunneskaala liikkuu säälistä epätoivoon, kun muutosta ei tapahdu heti. Kun muistaisi pitää mielessä ohjenuoran, että yksinkertaisin on yleensä toimivin...

Tämän hetkinen taistelu on nimeltään projekti imetyksen vähentäminen ja vähittäinen lopettaminen. Kun yöimetys tuntuu olevan lapselle se tärkein, olemme vähentäneet päivästä. Itse asiassa siitä on luovuttu lähes kokonaan - T saa rintamaitoa aamulla ja seuraavan kerran vasta illalla - poikkeuksena tilanteet, joissa lapsi oikeasti kaipaa muutakin lohdutusta kuin pipiin puhaltamista. Päivällä juomapuoli hoituu piimän, veden ja korvikkeen voimin. Viime yö osoitti sen, että ainakaan päiväimetyksen lopettaminen ei ole vilkastuttanut öitä. Päivisin halitellaan ja sylitellään muutenkin niin paljon, ettei hellyyttä tarvitse yöllä erikseen tankata tissin kautta. Päiväunille nukahtaminen on vähän haastavaa ilman rintaa, mutta järkeilin mielessäni sitäkin niin, että jos ja kun T oppii nukahtamaan päiväunille jollain muulla keinolla kuin rinnalla, se ehkä onnistuu sitten myöhemmin öisinkin. Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on kokemusta siitä, että olisi luopunut ensin päiväimetyksestä ja sitten vasta yöstä, miten se teillä toimi vai toimiko - netistä ei hirveästi kokemuksia löytynyt!

Nyt takaisin taistelutantereelle. T juuri lopettelee lounastaan: söi sormiruokana lasagnea ja jälkkäriksi vadelmia. Hyvin upposi, mutta sotku on ihan kohtalainen. Ei muuta kuin rätti tanassa kohti tahroja!

Elämän tähtihetkiä

...on, kun jäädään kauppareissulta palatessa ex-tempore keinumaan, laskemaan liukumäkeä ja hiekkalaatikolle tekemään hiekkakakkuja ja lapsi nauraa hekottaa eikä tahtoisi lähteä jatkamaan matkaa, vaan kiipeä äkkiä takaisin hiekkalaatikkoon ja konttaa karkuun.

Meillä on ollut muutenkin nauruntäyteinen päivä tänään, rakastan tuon lapsen varmaan pilalle pian :)

Syystouhuja

Syksy alkoi vilkkaasti ja nyt kun on hiljentynyt, tuntuu todella hiljaiselta. Meillä oli viisi viikkoa vierashuoneelle käyttöä, kun T:n serkkupojan vaimo oli kouluttautumassa uuteen ammattiinsa (terkkuja H!) ja kun hän lähti, pohjoisen mummu tuli vierailulle.

Iskämies heitti Italian matkansa ja meillä oli naisporukalla kivaa viikonlopun ajan. Ihan turhaan pelkäsin, kuinka pärjäämme viikonlopun ilman iskämiestä - kaikki meni todella hyvin. Oli kuitenkin kivaa saada J kotiin tuliaisineen :)

Mummun ja T:n kanssa kävimme katsastamassa Odotus&Vauva -messut. Messut olivat yllätys siinä mielessä, että siellä oli todella hiljaista. Kerrankin ständeillä sai pyöriä rauhassa ja pääsi jututtamaan paikallaolijoita. Samaan aikaan se oli jotenkin hämmentävää, sillä harvojen vieraiden joukossa tunsi olevansa kaikkien maalitauluna. Erityisesti positiivinen fiilis jäi lastenruokafirmojen pisteiltä: niistä sai paljon kotiintuomisia ja toisekseen sain paljon uutta tietoa teollisesti valmistetusta lastenruoasta. Tiesittekö muuten, että lastenruokalainsäädäntö on niin tiukka, että periaatteessa kaikki lastenruoka kelpaa luomuksi, mutta mikä tahansa luomu ei kelpaa lastenruoaksi? Tätä jäin kyllä pohtimaan voiko pitää paikkaansa - pitäisi tutustua aiheeseen hieman lisää. Kivat messut olivat kuitenkin ja kiittämmekin Väestöliittoa lipuista! Kamera jäi kotiin ja napsaisin pari kuvaa ainoastaan T:stä kahviossa sormiruokailemassa, joten julkaistavaa ei valitettavasti ole :-)

Myös pihalla olemme rehkineet ja siistineet sillisalaattikukkapenkkejä. Lopulta meillä meni hermot siihen, että penkistä puski jos minkälaista riukua, eikä "oikeita" kasveja erottanut rikkaruohoista. Tempaisimme kaikki ylös, laitoimme katekankaan alle ja istutimme siistin tuijarivistön parkkipaikan viereen penkkiin ja päälle kumosimme useamman säkillisen kuorikatetta. Jos rikkaruohojen kitkentä ei nyt vähene, niin ihmettelen! Takapihaakin laitoimme vähän, mutta sen työstäminen jää kyllä väistämättä ensi kesälle. Ilmat ovat jo sen verran kylmenneet, että kasvien juurtuminen voi olla vähän heikkoa.  Kylmästä ilmasta huolimatta kesäkurpitsaa puskee kuitenkin edelleen, vähän vain pienempänä kuin kesällä!

Emme ole ehtineet paljoakaan puistoilemaan T:n kanssa, mutta pitää yrittää aktivoitua senkin suhteen, sillä T haluaisi jo kovasti ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Kiinteä tuijotus ja höpötys on käytössä kaikkialla missä on lapsia, jopa kauppajonossa. Taitaa siis neitokainen leikkikaveria kaipailla! Tällä hetkellä T:n 1-vuotissynttärisuunnitelmat ovat hektisimmillään ja koe-erät kakkua ja muffinsseja on jo valmistettu. Ihanaa, että on jotain mitä odottaa - sitten saamme taas vierashuoneelle käyttöä ja enemmän eloa tähänkin torppaan ja t:llekin toivottavasti niitä leikkikavereita ihan kotiin saakka.

Hullut päivät verkossa!

Ihanaa - helpotusta äiti-ihmisille ja miksei isi-ihmisillekin. Hulluille päiville ei tarvitse enää lähteä ryysäämään yksin eikä varsinkaan vaunujen kanssa, vaan ostokset saa tehtyä kätevästi netistä. Ja se mitä sieltä ei saa, ei tarvitse.

Ainoa tyhmä juttu oli mielestäni se, ettei toimitustavaksi voinut valita noutoa, vaan joutui valitsemaan tavallisen postin ja kotiinkuljetuksen väliltä. Miksi, oi miksi, kun kirjatkin voi tilata suoraan Akateemiseen kirjakauppaan ja noutaa myöhemmin?

Kokonaisvaltaista musisointia

Eilen tuli tunne, ettei muskariharrastus ole pelkästään vanhempien hapatusta. Neiti lauloi, tanssi, hyppi, taputteli, soitti ja vilkutteli ihan fiiliksissä ja hymy korvissa.

Kun kävelee, ei jää toisten jalkoihin.

Korvikekahvilla

Kun maito loppuu jääkaapista ja kahvihammasta kolottaa, lienevät kaikki keinot sallittuja. Niinpä kumosin neidin tuttipullosta korvikkeen jämät kahvin sekaan. Onko tämä nyt sitten sitä korvikekahvia?

Yksitoista kuukautta

Flunssa on nyt selätetty ja onni oli, ettei meillä muut sairastuneet samaan tautiin. Iskämies heitti Italian matkansakin ja mummeli oli minun ja T:n seurana, joten hyvin meni sekin pätkä.

Tässä sivussa myös 11 kuukautta tuli T:lle täyteen. Synttäreidensä kunniaksi T opetteli kävelemään (tai heti seuraavana päivänä) ja nyt sitten töpötellään pitkin poikin kotia ja kulkeminen kengät jalassakin jo sujuu. Kynnykset on aika pahoja, niiden kanssa T on tooooosi varovainen, ja ihan syystä. Vaikka aikuisen jalan alla pieni kynnyslista ei juuri miltään tunnukaan, niin pienen jalan alla se on iso ja saattaa horjuttaa isostikin. Kunnon kynnyksestä nyt puhumattakaan!

Meillä oli myös kahdeksan kuukauden neuvolalääkäri (ihan vaan vaatimattomat kolme kk myöhässä, jee) ja lääkäri kehui, kuinka T selvästi ymmärtää paljon asioita ja kehottikin meitä selittämään ympärillä tapahtuvia asioita kovasti. Sitä me ollaan kyllä tehty jo pitkään, jos ei jopa ihan syntymästä saakka. Lääkärissä kaikki oli muutenkin ok. Siellä kuunneltiin sydän ja keuhkot, katsottiin pinsettiotetta pienen helmen avulla, vilkaistiin silmiin ja korviin ja tunnusteltiin nivuset ja lonkat.

T on myös ottanut valikoimiinsa pari uutta sanaa. Kiiaa hoetaan kovasti (=kirja) ja ihan kaikki kirjat ovat selaamisen arvoisia. Ei väliä onko kuvia tai ei: eilen T vietti puolisen tuntia selaillen Edgar Scheinin Yrityskulttuuri -kirjaa :) Omaa nimeäänkin yrittää sanoa ja ilmeisesti muutamaa muutakin sanaa, mutta ne ovat vähän kysymysmerkkejä meille vanhemmille - ilmeisesti sanaa kukka ainakin harjoitellaan. Kova tyttö on kuitenkin osoittelemaan asioita, kun haluaa tietää mikä mikäkin on.

Uutena asiana tässä kuukauden aikana on tainnut myös tulla antamisleikki. T ojentaa jonkin asian ja ottaa sen sitten takaisin. Ruokapöydässä T:n mielestä kaikista hauskinta on, kun äiti syöttää ja hän saa syöttää itse toisella lusikalla äitiä (ääks, karies, tiedetään!). Lusikointi sujuu muutenkin jo aika mallikkaasti, kun vaan jaksaisi keskittyä siihen vielä hivenen reippaammin. Sotkua toki vielä tulee, mutta onnistuu välillä ihan menestyksekkäästi lapioimaan ruokaa omaankin suuhunsa. Piimä on suosikkiruokajuoma ja jogurttibanaanimössökin maistuu hyvin. Sormiruokailu kiinnostaisi enemmän kuin mitä minä jaksan siivota, mutta aina kun vain ehdin, teen T:lle sellaista sapuskaa, jota voi sitten itse mättää sormin (tai haarukalla) suuhun. Tuntuu vain, että menekki on niin pientä, että saakohan raasu tarpeeksi evästä kasvamiseen?

Hammasrintamalla on tapahtunut seuraavaa: Ylös on puhjennut toinen etuhammas. Hampaita on siis kokonaiset kolme. Neljättä odotellaan.

Yösyöminen on palannut monen kuukauden tauon jälkeen taas kuvioihin. Kello viiden herätys vain aikaistui ja aikaistui ja huudoksi meni, ellei tissiä tippunut. Väsyksissä en sitten jaksanut kanniskella viikosta toiseen keskellä yötä itkevää ja jo voimakkaasti protestoivaa lasta. Äidinmaito ei sinällään hammaslääkäreiden mukaan rei'itä hampaita ja ollaan nyt nukuttu kaikki melko hyvin. Ainoa mietityttävä asia on, että miten ja mistä kohti nyt vähentää imetyksiä, kun siitä haluaisin jo vähitellen alkaa luopumaan.

Aamulla uni maistuu. Useimmiten viime aikoina ollaan herätty puoli yhdeksän aikoihin, yhtenä aamuna T nukkui 10.15 saakka. Jos T nukkuu aamulla pitkään, nukutaan vain yhdet päikkärit, muuten vielä kahdet.

Siinäpä taitaa olla yhdentoista kuukauden pääasialliset kuulumiset. Iso tyttö se jo on, mutta samaan aikaan kuitenkin vielä niin pieni. Kaikin puolin ihana mussukka, iloinen ja reipas ja tietää mitä haluaa. Muutaman viikon päästä juhlitaankin sitten yksivuotissynttäreitä :)

P.S. Pukeminen ei ole enää niin persiistä kuin ennen! Nykyään vaatteet saadaan jo päälle melkein ilman huutoja, jeeee! :D