Viimeisen kuukauden aikana meidän pikkuinen on kasvanut ihan valtavasti. Ei ehkä senteissä, mutta kehittynyt muuten. Pituutta on noin 60 cm ja painoa vajaa 6 kg. Toinen on jo venynyt syntymästään lähes 12 senttiä ja paino on tuplaantunut. Ei ole ihme, että maito ja uni maistuvat!
Listaan tähän vähän uusia juttuja, mitä on ilmaantunut viimeisen kuukauden aikana
- kääntyy ihan sujuvasti mahalta selälleen
- kääntyy sujuvasti kyljelleen ja yrittää kovasti käännähtää mahalleen (pari kertaa jo onnistunut, mutta autettuna parhaiten - käsi pentele on vähän tiellä...)
- nukahtaa päikkäreille jo itsekseen
- illalla nukkumaanmeno on aikaistunut ja unille pitää päästä n. klo 21. Miinuspuolena aikaisempi herääminen aamulla, usein noin seitsemän aikaan, viimeistään yhdeksältä ylös.
- yöllä nukutaan eikä kukuta. Nukkuu n. 6 h ennen ekaa ruokailua.
- hyörii, pyörii ja höpöttää aamuisin sängyssä itsekseen, kun äiti yrittää vielä torkkua. On yhtä hymyä, kun viimein huomaa äidin silmän pilkahtavan luomen raosta.
- jaksaa leikkiä jo pidempiä aikoja itsekseen ja ihmetellä esim. ikkunasta näkyvää maisemaa
- pönkii istumaan ja saa jo vähän istuttaa tuettuna
- löysi eilen jalkansa (pilkullisten sukkahousujensa ansiosta)
- jokeltelee ja lempijuttu taitaa olla "höö-höö" - suomennettuna: "katso, katso" :)
- hymyilee useimmiten peilikuvalleen, ei tosin tunnista vielä itseään sieltä. Hämmentyy, kun tunnistaa sieltä kuitenkin äidin tai isin ja ääni tuleekin takaa eikä edestä, missä kuva on.
- jaksaa olla jo pidempiä aikoja mahallaan, mutta turhautuu helposti kun lelut karkaavat tai kun ei pääse eteenpäin.
- selällään potkii ja pyörii napansa ympäri, ei kuitenkaan vielä liiku eteenpäin vaikka menohalut on kovat.
- tarttuu haluamiinsa leluihin ja toisinaan myös siirtää kädestä toiseen
- tunnustelee mielellään eri materiaaleja ja pintoja
- laittaa kaiken suuhunsa
- pitää melko tukevasti tuttipullosta kiinni (on tosin saanut niin vähän pulloa, että ihme...)
- päristelee kielellään
- nauraa ja velmuilee paljon, nauraa jonkun verran jo ääneenkin
Neidin persoonallisuus on selvästi alkanut näkyä paremmin: hän on temperamenttinen, sinnikäs ja osaa vaatia, mutta on aivan yhtälailla myös nauravainen ja iloinen kujeilija. Selvästi mietiskelee asioita ja haaveileekin välillä. Jos joku asia harmittaa, niin se harmittaa sitten isosti. Mielenkiintoista nähdä, millainen nuori ihminen pikkuisesta aikanaan tulee.
Rokotukset on nyt saatu ja seuraavat rokotukset ovat vasta vuoden iässä. Neiti oli niin reippaana viime viikolla ja vaikka pistokset (tai kiinnipitäminen pistosten aikana) harmittivat ja itkettivät, niin hetken päästä jaksoi taas nauraa ja höpötellä. On se niin ihana pikkuinen, äidin sydän on ihan rakkaudesta pakahtumaisillaan ja kevätkin tulee ja aurinko paistaa ja linnut laulaa jajajajaja....
Ihania kevätpäiviä kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti