Kävin vaatekaupassa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ostamassa vaatteita ihan vaan itselle. Ketutus oli päällä jo sisään mennessä, koska arvelin, että sovituskopissa mikään sinne hikipäässä mukanani roudaama vaate ei kuitenkaan mahdu päälle. Ja lauantaikin vielä, luultavasti tajuttomat jonot sovituskopeille ja kikattelevia teinejä jono täys. Napsin rekeiltä suurimpia mahdollisia kokoja, että edes joku näyttäisi muulta kuin makkarankuorelta.
Yllätys olikin iloinen, kun jonoa ei ollut, eikä edes pissiksiä naapurikopissa suhisemassa. Myös vaate toisensa jälkeen sujahti päälle, olkoonkin, että useimmat pari kolme numeroa tavallista suurempina. Ihania mekkoja ja niin pirtsakoita raita- ja pallokuoseja kaupoissa! Nyt on reissuun mammallakin hirrrrween nättejä vaatteita ja arkenakin voi vetää päälleen muutakin kuin kulahtaneimmat imetystopit, tai ainakin ne voi verhota jollain pirteämmillä kuoseilla.
Paino on muuten palautunut ekan neuvolakäynnin lukemiin jo aikoja sitten, mutta silti kroppa on jotenkin löysä. Ne muutamat ekstrakilot, jotka oli tulleet siihen ekaan neuvolakeikkaan mennessä ei meinaa lähteä sitten millään. Onneksi kadut on jo sulaneet hyvin ja kevättä on oikeasti ilmassa, joten vaunulenksuttelu tehnee tehtävänsä. Ja suklaan syönnin lopettaminen. Tai no, ainakin vähentäminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti