Matkoilla vauvan kanssa

Kuva täältä.

Ennen reissuun lähtöä hieman jännitin, minkälainen matkasta mahtaa pienen lapsen kanssa tulla. Tavaraa oli perheen pienimmällä eniten, kun piti varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja ilmoihin. Pakkasimme mukaan vaatteiden ja lelujen lisäksi särkylääkesuppoja, nenänniistäjän, suolaliuostippoja, kuumemittarin, sakset, bepanthenia, kosteusvoidetta, talkkia, kosteuspyyhkeitä, purkkiruokaa ja kasan vaippoja. Lisäksi minulla oli mukana taiteltava hoitalusta. Vaippoja ja vauvan ruokaakin toki saa periltäkin, mutta on hyvä varautua ainakin yhden kokonaisen päivän vaippa- ja ruokasatsilla, ettei kauppaan tule kiire. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin väsyneenä väkisin lähteä etsimään jotain kauppaa, joka huonolla tsägällä on vielä kiinni.

Nuhaa oli vähän jo lähtiessä, mutta se onneksi jäi sinne Ranskaan. Lentäessä nuha ei näyttänyt mitenkään haittaavan ja lennot molempiin suuntiin menivät ihan mallikkaasti. Kanssamatkustajat olivat myös kovin ymmärtäväisiä, enkä kokenut, että pienet itkuntirautukset olisivat ketään koneessa erityisemmin häirinneet. Varoituksen sana kuitenkin: lapsi toimii juttumagneettina. Jos et jaksa tai halua jutustella ihmisten kanssa ja tehdä tuttavuutta, niin kannattaa antaa muiden matkakumppanien hoitaa mahdollinen kanniskelu koneen kapeilla käytävillä. Paluumatkallakin meitä moroteltiin jo lentoasemalla useampaan otteeseen ja ihmiset tulivat kyselemään, kuinka meidän matka meni, kun muistivat meidät. Hyvässä vai huonossa - mene ja tiedä.

Perillä teimme sen päätelmän, että pitkät automatkat eivät ole ainakaan enää puolivuotiaan kanssa kovin mukavia. Turvakaukalo ei anna juurikaan liikkumismahdollisuuksia, eikä uni jaksa maistua tuntitolkulla, joten pidempiä reissuja kohteessa kannattaa harkita tai ainakin suunnitella tarkoin. Meillä oli ihan kiva menomatka kanjoneille, mutta paluumatka oli yhtä huutohelvettiä. Autossa oli lämmin, aurinko vilkkui puiden takaa, lapsella oli nälkä, väsy ja vitutus päällä yhtä aikaa. Emme antaneet tuon matkan kuitenkaan lannistaa, vaan suuntasimme vielä lähialueiden lisäksi Nizzaan. Tosin aikataulutimme päivän T:n mukaisesti ja lähdimme liikenteeseen heti aamutoimien jälkeen, niin saimme ajella rauhassa päiväunien ajan. Varauduin matkoihin myös kiinteällä ruoalla ja vesipullolla ja sain syötettyä neidin liikenteessä - perillä sitten autossa vaipanvaihtoa ja imetystä. Imetin kyllä ihan julkisillakin paikoilla, en saanut pahaa silmää keneltäkään ja hyvin meni. Tässä vaiheessa imetykset eivät enää onneksi kestä muutamaa minuuttia pidempää. Vinkkinä muuten, että kannattaa suunnitella reitit hyvin etukäteen, ettei tule yllätyksiä. Meidän noin sadan kilometrin matkaan meni 2,5 tuntia, kun ajelimme ties mitä serpentiiniteitä pitkin vuoria GPS:n mukaan, joka vältteli tietulleja. Motaria pitkin olisimme olleet perillä alta aikayksikön. Tosin näimmepä Ranskaa vähän laajemmin ja nättejä pikkukyliä ja samalla ajomatkalla katsastimme myös Cannesin. Ei paha!

Reissua varten hankimme matkarattaat, joista kerroinkin aikaisemmin. Oli kyllä melko turha kapistus. Otin mukaan myös Manducan ja neiti liikkui mukanamme ketterimmin juuri siinä. Vaunut olivat mukana parilla kaupunkikierroksella ja toimivat lähinnä lapsen istuimena ravintolakäynnin aikana. Itse asiassa vasta reissun päällä ymmärsin kantorepun hienouden - lapsi kulkee siinä todella ketterästi mukana ja sen avulla lapsi pääsee mukaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin vaunujen kanssa ei ole asiaa.  Päiväunetkin maistuivat repussa hyvin! Manducassa ainoa miinuspuoli tuntui olevan melko lyhyt selkäosa. Kannattelin toisella kädellä koko ajan hieman T:n päätä ja niskaa, sillä vaikka tuon ikäinen lapsi jo päätään kannatteleekin, erityisesti maastossa kävely ravistelee pikkuista jonkin verran ja venkuloiva lapsi heittelee itseään yllättäen myös taaksepäin. Välillä oli myöskin vaikea huomata milloin uni yllätti, kun aurinkolasit olivat silmillä ja pää retkotti miten sattuu. Toki Manducassakin päätuki on, mutta ainakaan T ei suostu olemaan se pussukka päässä muuta kuin nukkuessaan, muuten pitää saada päätä vapaasti käännellä ja katsella kaikkea mikä kiinnostaa.

Lapsen kanssa matkustaminen on siis ihan mukavaa. Iso osa vaatteista jäi käyttämättä, mutta mieluummin varustaudun liian monilla vaatteilla, kuin liian vähillä. Matkustamisen rytmi oli lapsentahtinen ja päiviä joutui suunnittelemaan hieman aiempaa tarkemmin, mutta ei se menoa lopultakaan juuri haitannut. T:n oma rytmi pysyi hyvin yllä koko reissun ajan ja säästyimme pahemmilta kiukkuraivareilta. Ainoa mikä hieman harmitti oli talon ihan hemmetin likainen lattia, jonne en kehdannut laittaa lasta kovastikaan pyöriskelemään (eli lattiaa nuolemaan, joka tuntuu olevan nykyään yksi lempipuuhista). Virittelimme lattialle kaapista löytyneen ekstrahuovan, mutta vähän kuitenkin harmitti, etten ottanut mitään omaa alustaa ryömimisharjoituksia varten mukaan. No, kaikkeen ei voi varustatua.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi kiva reissu, voisin lähteä toisenkin kerran! Tähän aikaan vuodesta etelä-Ranskassakaan ei ollut vielä liian kuumaa, ehkä osittain siksi lapsen kantaminen oli mukavaa. Voi olla hieman toisenlaista kunnon kesähelteillä. Lapsi tosiaan lämmittää itseä vasten kovasti, joten kannattaa huomioida se pukeutumisessa.