keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kuulumisia

Heipparallaa,

ollut hiljaista tällä saralla. Ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa päivittää kulumisiamme ja kirjata itsellekin muistiin mitä me touhuillaan tässä vaiheessa vuotta. T on nyt pikkuisen vajaan vuoden ja neljä kuukautta. Eilen oli ensimmäinen hammaslääkärikäynti, jossa juteltiin hampaiden hoitamisesta ja vilkaistiin suuhun. Siellä oli jo kahdeksan kaunista maitohammasta. Ensimmäinen poskihammaskin on jo osittain läpi ja vastakappale yläikenessä kuultaa myös. Sieltä ne tulevat, hitaasti mutta varmasti. Ja kipeästikin välillä.

Meillä on alettu hampaiden puhkeamisesta huolimatta nukkumaan hyvin. Lopetin viimeisenkin imetyskerran (tai kerrat - usein väsyksissä yritin ostaa lisää unta uudelleenimetyksellä) pari viikkoa sitten ja se rauhoitti yöt lähes kertalaakista. T nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä unilaulun jälkeen. Toisinaan tahtoo, että käden pitää olla lähellä, jotta tuntee siitä hohkaavan lämmön, kunnes rauhoittuu, toisinaan vähän silittelen selkää. Ennen nukahtamista T kuitenkin työntää käden pois, ilmeisesti silittely vaikeuttaa nukahtamista. Uskotteko, että olen niin iloinen tästä käänteestä! :) Uni riittää vähintään aamupuolelle yötä, välillä ihan aamuun saakka.

Neiti on alkanut myös kehitellä enemmän sanoja ja jotkut sanat ovatkin jo ihan selkeitä. Välillä suusta livahtaa selvästi jokin sana, mutta sitä ei sitten kuitenkaan koskaan toisteta. Tällä hetkellä ihan neidin puheesta ymmärretään ainakin puhelin, pois, äiti, isi, kissa, joo, ei, namnam (=hyvää) pampam (=kippis), puu (=puuro), pa (=pallo), ssa (=kissa), ssi (=tissi), pape (=paperi), pää (=pää tai ipad), (hei)ppa. Joitain muitakin saattaa olla, mutta en nyt tähän hätään muista.

T:stä on tullut myös ihan huippua shoppailuseuraa. Kävimme tässä eräänä päivänä kauppakeskuksessa pyörimässä. Tarkoitus oli käydä vain nopeasti postissa, mutta muistin pari asiaa, joita piti käydä katsomassa. Aikaa vierähti yllättävän paljon ja lounasaika yllätti. Kävimme sitten keskenämme kahvilassa syömässä salaattia. Pelkäsin tytön saavan hirveät kilarit jossain vaiheessa, mutta kaikki menikin hyvin! Söimme kaikessa rauhassa ja naureskelimme omille jutuillemme. Oli tosi kivaa. Onneksi tämäkin tuli koettua, tiedän varmasti että pärjäämme, vaikka missä olisimme. Kevään tullen viitsii lähteä enemmän kaupungillekin päiviä kuluttelemaan.

Puistoilua olemme harrastaneet todella ahkerasti ja siellä onkin jo paljon kavereita. Eiväthän nuo juuri vielä yhdessä leiki, mutta rinta rinnan enivei. T katsoo selvästi isommista lapsista mallia ja se onkin kehityksen kannalta vasrmasti puistoilussa parasta antia. Olen yrittänyt myös kehitellä viikonloppuihin vähän erikoisempia menoja, jotta T tottuisi käymään erilaisissa paikoissa. Kävimme viime viikonloppuna mm. konsertissa ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään Emmassa, modernin taiteen museossa. Ihana paikka.

Mutta nyt kuuluu T heräävän päikkäreiltään. Kuulumisiin! :)