perjantai 29. kesäkuuta 2012

Minulle oli postia!

Sinulle on postia -haasteen kakkospaketti oli eilen postilaatikossa! Olin lähdössä kaupungille tapaamaan ystäviä ja lähtiessä kurkistin onko postilaatikkoon tullut ehkä postin noutolappusia. Ei ollut tullut, mutta paketti siellä oli! Meillä oli kuitenkin sen verran kiire, etten ehtinyt sitä heti aukaisemaan, vaan jätin sen odottamaan kotiinpaluuta. Onko muita, jotka tykkäävät mukavien asioiden odottamisesta? Se pieni jännitys on minusta ihanaa :)



Paketti ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Jo itse kuori oli ihanan värikäs ja tattadaa, sisältä paljastui kaikkea kivaa. Erivärisiä ja -tuoksuisia kynttilöitä, Maraboun tummaa lemon & ginger suklaata (tumma suklaa on ihan mun feivörittiä ja monia kaupasta löytyviä laatuja olenkin maistanut, mutta tätä en vielä - sitruuna ja inkivääri ei kuitenkaan voi pettää!), Äitien kirja maailman parhaalle äidille (no, toivotavasti musta tulee sellainen kirjan luettuani ;) ja ihanan iloinen Peppi Pitkätossu -kortti! Sitä yhdessä T:n kanssa ihmeteltiin ja niinhän siinä kävi, että kulmat on nyt kortista syöty. Kortti menee kuitenkin säilöön, niin kiva se on.

Edellisen paketin suklaat tuhosin parissa päivässä ja naamiot ja kuorinnat testasin omassa yksityisessä saunaillassani. Yksityisessä niin, ettei saunatiloihin muilla ollut yhtä aikaa asiaa. Sihauttelin kiukaalle löylyä ja nautin hiljaisuudesta ja saunan lämmöstä. Suklaanaamion levitin kasvoille jäähyn aikana ja lapsrukka säikähti yllättäen tummentunutta äitiään itkuun saakka :) Olkaa siis varovaisia niiden naamioiden kanssa, ettei jää traumoja! :D

Nyt odottelen sitten sitä ihanaa hetkeä, että pääsen rauhassa lukemaan kirjaa ja syömään suklaata. Ehkäpä laitan tuoksukynttilään samalla tulen. Selailin jo kirjaa hieman ja se vaikuttaa oikein hauskalta ja jotain oppeja olen tainnutkin jo toteuttaa ainakin logiikan opettamisen osalta (tämä on Äidin opetukset -luvusta):
"Jos nyt putoat siitä keinusta ja taitat niskasi, niin et kyllä lähde minun kanssani kaupoille."

Meillä kyseessä ei ollut keinu vaan sohva ja ei oltu menossa kaupoille vaan lenkille, mutta muuten logiikka oli yhtä loistavaa :)

Kiitos salainen ystäväni, joka et vieläkään kauheasti vinkkejä heittänyt kehiin, mutta lienen bongannut sinut harvoista lukijoistani... Vai olenko?

Liittykäähän nyt vierailijat lukijoiksi, voitte kätevästi seurata uusia postauksia bloggerin kautta. Näen nimittäin tilastoista, että aikas paljon täällä porukkaa käy. Ilmiantakaa itsenne, jos ette oman profiilin muodossa niin edes kommentein. Niistäkin tulee hyvä mieli! Ja tähän vielä kerran hymynaama sillä sitä minä olen eilen ja tänään ollut :)

Edit: salaiseksi ystäväkseni varmistui siis laukku blogista Alla omenapuun. Käykäähän kurkistamassa mitä kymmenkuiselleVäinölle ja sen perheelle kuuluu :)

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhannusmuistoja so far



Varhaisimmat juhannusmuistot minulla liittyvät mökillä olemiseen yhdessä vanhempieni ja perhetuttavien kanssa. Itikoita oli ihan helvetisti ja poltimme mökin rannalla kokkoa. Joskus muistan pelastuslaitoksen veneen rantaa lähestyessä meidän potkineen kokon mereenkin :)

Vähän isompana kuvioon tulivat kaverijuhannukset. Juhlajuomia siemailtiin enemmän ja vähemmän ja sekoiltiin. Luotiin myös paljon uusia tuttavuuksia, joista osa on pysynyt näihin päiviin saakka ja osa jäänyt matkan varrelle.

Elämän hieman vakiinnuttua kuvioon tulivat tyypilliset mökkijuhannukset ystävien kanssa ja hyvä ruoka. Ruokaa, viiniä, siideriä ja hyvää musiikkia. Jos vielä sai vähän aurinkoa kaupan päälle, niin eipä sitä ihminen muuta tarvinnut.

Pari juhannusta on tullut vietettyä myös hiljaisessa Helsingissä. Kaupunki on juhannuksena ihan autio, Kalliossakaan ei liikkunut ketään, parhaan terassipaikan sai rauhassa vallata itselleen.

2009 juhannuksena minulla oli polttarit. Todella ikimuistoinen juhannus porealtaineen ja savusaunoineen, taisinpa jotain rokkiliukuakin illan aikana harjoitella ;)

Viime vuonna olin raskaana, eikä terassipaikat jaksaneet kiinnostaa. Teimmekin Jiin kanssa molemmat gradua kotona. Ihanan juhlavaa!

Tänä vuonna meidän juhlaseurana oli ystäväpariskunnan lisäksi tuo mini-ihminen, joka meille viime marraskuussa muutti. T oli ihan parasta juhannusseuraa ikinä, hyvällä tuulella koko päivän! Söi innolla sosetta ja sormiruokaa (ja ruohoa) ja nukkui päiväunet vaunuissaan silloin kun uni alkoi painaa. Tällaisia juhannuksia mun elämään mahtuisi enemmänkin.

Olen onnellinen.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Puuroa naamar... eiku pöytään

Puuroa on kivointa syödä kun siitä saa (suurimman) osan hieroa pöytään. Koostumus on puoli ruokaa, kaikilla aisteilla nautittuna.


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hakusanat

Tänne blogiin on eksytty mitä erikoisemmilla hakusanoilla. Repsesin ihan totaalisesti tälle "käsi paketissa panin äitiä".

Siis wtf?! Minkähänlainen tyyppi tuollaisen Google-haun takana oikein mahtaa olla? :D

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Meidän eilinen

Pieni kaupunkimatkaaja reippaana odottamassa metroa. 

Meillä oli T:n kanssa eilen melkoisen kiva päivä. Lähdimme kaupungille asioille jo aamupäivästä ja palasimme kotiin vasta alkuillasta. Ei meidän mikään pakko olisi ollut kaupungilla koko päivää kuluttaa, mutta ajattelin, että kun kerrankin sinne saakka lähdetään, niin käydään nyt sitten hoitamassa kaikki hankinnat samalla ja jätetään vähän tilaa fiilispohjaiselle kuljeskelulle. Samalla sain mahdollisuuden selvittää kuinka pärjäisimme koko päivän kahdestaan kodin ulkopuolella - ruokailuineen, vaipanvaihtoineen ja vaunujen kanssa.

Päivä meni tosi hyvin. T oli kiltisti ja nukkui päiväunensa ihan normaaliaikataulun mukaisesti ja jaksoi yllättävän hyvin olla vaunuissa muutenkin. Istuma-asennossa on selvästikin parempi tarkastella asioita ja maailma hahmottuu laajempana kuin pötkötellessä. Ainoastaan ihan loppupäivästä otin T:n hetkeksi Manducaan, kun neiti innostui harjoittelemaan konttaamista ja seisomista vaunuissa turhan ahkerasti. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kotimatka olisi taittunut Manducassa paremmin, mutta saitana äitiyslomalaisena köytin vastaan hangoittelevan lapsen vaunuihinsa. Kotimatkan loppupätkällä T nukahti kesken venkuloinnin vaunuihinsa ja jatkoi unia vielä kotonakin.

Jaa, että mitäkö me sitten tehtiin? Kävimme muun muassa Stockmannilla leluostoksilla ja testaamassa vaipanvaihtopiste ja syöttötila. Oli muuten oikein kiva paikka, oli lapsille leluja, mukavat tuolit joissa imettää ja tietysti mikro ruokien ja maitojen lämmitystä varten (tila löytyy sieltä leluosaston perältä). Vähän imetystuokiota tosin häiritsi eräs isäihminen joka ei meinannut saada silmiään irti meistä. Stockan jälkeen hoidettiin se päivän virallinen osuus, eli minä kävin lääkäriasemalla ikävuositarkastuksissa. Kyseisessä rakennuksessa oli kolme hissiä, joista kaksiin vaunut mahtuivat niukasti ja tottakai aina hissiä tilattaessa ensimmäisenä tuli se pieni hissi, johon me ei mahduttu. Fiksusti myös ilmoittautuminen oli kuudennessa kerroksessa ja itse tarkastukset hoidettiin viidennessä. Hiki päässä roudasin meitä ja kamoja kerrosten välillä. Hissit olivat vielä sellaisia vanhanaikaisia eli ovi piti itse avata ja tietysti pitää auki. Pelkän kantorepun kanssa olisimme päässeet paaaaaljon helpommalla. Lounaalla kävimme iskämiehen työpaikalla. Sieltä jatkoimme matkaa vielä Kamppiin ja Ruohonjuureen, jossa oli sopivasti Big Small Companyn edustaja tuotteineen. Rahaa meni, mutta tarpeellisiin hankintoihin kuitenkin! :) T pääsi myös raitiovaunun kyytiin ensimmäistä kertaa, ajeltiin linjalla nro 6. Aikaisemmin ratikka oli meidän kulkuväline numero 1, en voi käsittää, miten me ollaan onnistuttu välttämään niiden käyttö näin totaalisesti T:n syntymän jälkeen!

Päivän ikävä tilanne sattui heti aamusta odottaessamme metroa - joku nuori tyttö sai ilmeisesti epilepsiakohtauksen ja kaatui melko pahannäköisesti metrolaiturille. Vieläkin kuulen korvissani sen kolahduksen (tai rusahduksen) kun hän kaatui päin kivilattiaa, huh. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.

Tämmöinen oli meidän eilispäivä. T:tä luultiin monta kertaa pojaksi, koska päällä oli farkut ja sinivalkoraidallinen paita. No, se ei meidän menoa hidastanut, kun korjasin väärinkäsityksen, niin ilmeet olivat näkemisen arvoisia - yleensä kovin nolostuneita. Päivä oli oikeasti tosi mukava ja T oli hauskaa hengailuseuraa. Päivään sisältyi paljon naurua, myös vähän sydämentykytyksiä ja varmaan 5000 poltettua kaloria. Illalla otin vahingon takaisin syömällä jäätelöä kaksin käsin :)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Uusia liikuntamuotoja

Meidän rauhalliset käppäilyt kaupoilla vaunujen kera jäivät lyhytaikaisiksi. Juuri kun ehdin olla huojentunut siitä, että kauppakeskukseen asioille meneminen ei aiheuta enää huutoraivokiukkukohtausta, niin T keksi uusia metkuja. Enää ei riitä, että vaunuissa voi istua ja tarkastella ihmisiä ja asioita, vaan nyt pitää ehdottomasti harjoitella pyörimistä, konttaamista ja seisomista vaunuissakin. Seuraavaksi epäilemättä pitää päästä hyllyissä näkyviin mielenkiintoisiin tavaroihin käsiksi. Ja voi sitä huudon määrää kun ei saa tehdä mitä haluaa.

Olenkin alkanut kuskata mukana kantoreppua. Kun vaunuissa oleminen käy ylivoimaiseksi (ja kun omat hermoni eivät enää kestä venkulointia) siirrän tyttösen reppuun ja vaunut saavat toimia tavarankuljetusvälineenä. Manducassa neiti rauhoittuu, tarkkailee ympäristöä rauhassa ja nukkuu hyvin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti köyttää tyttö vaunuihin olkaremmeillä kiinni, mutta kuka sitä kitinää viitsii kuunnella. Kivempi olla liikkeellä rauhallisen ja tyytyväisen lapsen kanssa kuin jatkuvasti oloaan ja eloaan protestoivan. T:stä tulee isona varmaan joku vastarintaliikkeen johtaja vahvasta tahdostaan ja määrätietoisuudestaan päätellen.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Viikatemies


Olisi pelottanut, jos ei olisi hymyilyttänyt. Ihanan nostalgista!

Yösyötöistä eroon - unikoulu vol. 2

Piti ihan ottaa kellosta kuva - jo noin paljon ja neiti vielä nukkui omassa sängyssään.
Halleluja! 

Sen edellisen vahinkounikoulun tulokset olivat lyhytikäisiä. Epäiltiin T:n tekevän hampaita, joten oltiin vähän hövelimpiä nukkumisasioissa ja -järjestelyissä. Pari rutiinien kannalta erilaista iltaa ja vieressä nukuttua yötä riittivät ajamaan meidät samaan pisteeseen kuin oltiin aiemminkin - uni tuli vain rinnalla ja ainoastaan äiti kelpasi nukuttamaan. Harmitti, että T:n huudattaminen meni ihan hukkaan.

Nyt kun olemme iskämiehen kanssa molemmat lukeneet Unihiekkaa etsimässä -kirjan, päätimme siirtyä ihan oikeaan unikouluun. Lempeään sellaiseen, vaikka välillä vaikuttaa melko raa'alta sekin, kun toinen raasu itkee (huutaa kun ei saa tahtoaan läpi) ja nikottelee. Mutta se toimii. Neljä iltaa ja yötä takana ja jokainen on ollut hieman edellistä helpompi. Yritämme vierottaa T:n yöruokailusta, kun ei yli puolivuotias sitä enää ravitsemusmielessä tarvitse ja siksi J on hoitanut yöheräämiset. Ensimmäisenä yönä T itki puoli tuntia ennenkuin nukahti uudestaan (itkun puhalsi myös äiti - onneksi iskämies oli tiukkana ja ajoi minut pois häsläämästä), seuraavana yönä riitti pari minuuttia ja nyt jo kaksi yötä on mennyt niin, ettei T ole herännyt yöllä ollenkaan. Myös aamulla uni maittaa pidempään omassa sängyssä ja päiväunetkin ovat parantuneet - olen jopa kahtena aamuna päässyt itse herättämään neidin. Ihan uskomatonta.

Iltahuuto on kyllä tosi raastava, mutta tolkutan itselleni, että hyvän asian edestä tässä taistellaan. Nyt päästään vielä helpolla, kun lapsi ei pääse sängystään pois, vaikkakin jo nousee siellä seisomaan. Mitä vähemmän lapsi liikkuu, sitä helpompi unikoulu on toteuttaa. T konttailee ympäri sänkyä ja nousee ylös ja välillä nuokkuukin vaarallisen näköisesti sängyn reunaa vasten puoleksi unessa. Yhtenä iltana nukahti kontalleen ja on alkanut nukkua muutenkin nyt enemmän mahallaan. Liikkumalla lapsi saa siis aktivoitua itseään eikä tarvitse tavoitella aktiivisesti unta. Toisaalta väsy tulee kun tarpeeksi liikkuu ja heiluu, mutta itseä pelottaa, että toinen satuttaa itsensä sängyn laitoihin. Itku kuulostaa niin väsyneeltä, mutta kaikilla konsteilla silti pitää yrittää pysytellä hereillä. Välillä ei tiedä itkisikö itsekin vai nauraisiko vaan, mutta eiköhän tämä tästä aikanaan helpota.

Käytännössä homma hoituu meillä näin:
iltarutiinien jälkeen J vie T:n sänkyyn, sanoo hyvää yötä, peittelee ja ehkä silittää hieman päästä tai selästä (riippuen protestoinnin määrästä). Sen jälkeen poistuu huoneesta ja odottaa muutaman minuutin ja kuuntelee laantuuko itku. Jos ei, menee uudelleen huoneeseen ja yrittää rauhoitella T:n sängyssään ilman, että nostaa syliin. Jos itku muuttuu ihan hysteeriseksi, J rauhoittelee hetken sylissä ja kun T vähän rauhoittuu hänet lasketaan takaisin sänkyyn. Tätä rallia jatketaan, kunnes T nukahtaa. Sängyssä saa kontata ja niitä paria unikaveria, jotka sängyssä on, saa paijata (retuuttaa) niin kuin T parhaaksi kokee.

Koska iltahuuto on ollut ihan infernaalista ja olen itse joutunut keksimään kaikkea sijaistoimintoa niiden ajaksi etten ala itsekin parkumaan, tästä pidetään nyt kiinni. Eilen neuvolakäynnillä terkkari kannusti jatkamaan ja kertoi, että yleensä yöt muuttuvat kokonaisiksi noin viikon kuluttua unikoulun aloittamisesta, joten koska meillä on yöt helpottuneet jo näin nopeasti, luotan siihen että nukkumaanmenokin helpottuu aikanaan, kun ollaan vaan tiukkoina. En halua itkettää pikkuista yhtään enempää kuin on pakko, joten tässä asiassa lienee meidän aikuisten määrätietoisuus ja johdonmukaisuus kaiken a ja o. Raportoin jossain vaiheessa miten homma on jatkunut. Kesälomareissut ovat onneksi vasta reilun kuukauden päästä, joten toivoakseni ehditään saada muutoksesta pysyvä ennen niitä!

Ja jos jollakulla on hyviä vinkkejä unikoululaiselle, jakakaa ihmeessä! Kovin moni kuulostaa painivan saman asian parissa.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Haikeaa


On tullut aika luopua joistakin vauvatavaroista. En ikikuunapäivänä olisi uskonut, että se ottaa näin koville! Niihin liittyy muistoja ja tunnelmia, jotka haluan säilyttää ja kai pelkään, että ne häviävät tavaroiden mukana. Potentiaalinen himohamstraaja siis.

Tänään pitkään etsimäni babysitteri kuitenkin vaihtaa omistajaa. Muistan käyttäneeni tunteja ja taas tunteja, kenties jopa päiviä (en vaan uskalla myöntää) sisustukseen sopivan sitterin löytämiseen. Meille kotiutui pitkällisen etsinnän jälkeen Chiccon I-feel ruskeana. Nättihän se oli kuin mikä, mutta melko lyhytikäiseksi jäi, kun T oppi nousemaan siinä istumaan. Sitterissä roikkuva Kottaraiseksi nimeämämme lintulelu oli T:n ensimmäisiä leluja, joihin hän alkoi kiinnittää huomiota ja jonka kanssa omat kädetkin löytyivät lelua huitoessa. Tänään sitterille ja Kottaraiselle tulee kuitenkin noutaja ja ne muuttavat uuteen kotiin. Toivottavasti pitävät Kottaraisesta hyvää huolta, sniif.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Semmottista ja tämmöttistä


Me ollaan T:n kanssa nautiskeltu lämpimistä ilmoista ja auringosta ja oltu paljon viime päivinä puistossa. Päivät menee mukavasti - itse muiden äitien kanssa jutellessa ja T:llä ruohoa syöden muiden lasten kanssa touhottaessa. Tosin seitsemän kuukauden ikäinen lapsi touhottelee enemmän omia juttujaan, kuin toisten kanssa samoja, mutta yhtä kaikki, myös T on päässyt nauttimaan vertaisryhmän seurasta. Eilen kokeiltiin ekaa kertaa vauvakiikkuakin ja alkujännityksestä toivuttuaan T näytti nauttivan. Tänään nähtiin tänään kotimatkalla hanhiperhe - isi, äiti ja viisi poikasta. Olivat kovin söpösiä.

Huomenna sama tahti jatkuu. Kotona paikat on rempallaan, mutta haittaakse? Ihanaa kun voidaan olla ulkona ja on tekemistä!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Isojen tyttöjen juttuja

Käytiin tänään T:n kanssa asukaspuistossa ja T pääsi ekaa kertaa vauvakeinuun. Vähän taisi jänskättää, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan tykkäsi. Oli niiiiiin isoa tyttöä, että! :)

Ihanaa, kun pihallakin voi alkaa touhuta asioita. Kohta voitaisiin kokeilla hiekkalaatikkoa.

Kehitysharppauksia


T lähti konttaamaan vajaa kaksi viikkoa sitten. Usein T konttaa luokse, katsoo silmiin ja ojentelee käsiään kohti. Jos omat kädet ojentaa kainaloiden alle, niin T kiipeää syliin tai punkeaa itsensä pystyyn, josta hänet on helpompi nostaa. Kaiken kaikkiaan musta alkaa tuntua, että tuo napero ymmärtää jo melko paljon ja tietää mitä haluaa.

Kun konttaaminen on nyt hallussa, harjoitellaan jo uusia taitoja. Nyt noustaan seisomaan tukea vasten. T sai punnerrettua toissapäivänä ekaa kertaa itsensä pystyyn sohvan rahia vasten ja eilen aamulla uunia vasten. Pari päivää konttaamaan lähdön jälkeen neiti jo kiipeili portaissa ja rummutteli porrasaskelia innolla. Suorille jaloille nousu ei vielä onnistu ihan jokainen kerta, sillä T:tä alkaa vähän jännittämään, jos taso on liian kaukana (liian tiukka etukeno siis), mutta polvillaan seisominenkin näyttää tuottavan onnistumisen iloa pienelle. Nauruhermoja kutkutti itselläkin T:n seisoessa ikkunaa vasten hoitopöydällä ja nuoleskellessa ikkunaa. Olisi tehnyt mieli juosta ulos ottamaan ruttunaamasta kuvia ikkunan toiselta puolelta!

T on lähtenyt liikkeelle aikaisin, niinkuin isänsäkin aikoinaan. On hassua katsoa T:n ikätovereita, joista osa vielä pötköttelee tyytyväisenä selällään ja mahalla maatessaan ei nosta edes yläkroppaa pitkäksi aikaa ylös. T kun ei enää pysy selällään edes sitä hetkeä, että saisi vaipan vaihdettua, vaan se on vaihdettava lennossa, milloin mitenkin.

T tykkää myös kuunnella musiikkia. Äidin kanssa on kiva tanssia ja jos ei saa sylissä olla, niin itsekin on kiva hytkyä kun tulee hyvä biisi ja joskus pitää oikein taputtaa rytmiä pöytään. Kaapoa katsotaan toisinaan YouTubesta ja erityisen kiva on Kaapon tunnaribiisi ja se naurattaa aina, jopa silloin kun äiti sitä laulaa.

T sanoo myös usein jo jotain sen suuntaista, kuin "äiti". En tiedä sanooko sen tietoisesti vai vahingossa, mutta aika sopivissa kohdissa se suusta livahtaa. Eilen lattialla kontatessaan T hoki myös "pappappappappa".

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mustelmilla

T:llä on uudet "iltarutiinit". Mitä lähempänä nukahtaminen, sitä tiukemmin pikkuisilla pihtinäpeillä on kiva nipistellä ja puristella mua milloin käsivarresta ja milloin rinnasta. Olenkin siis aivan mustelmilla. Näyttää erityisen kivalta näin kesällä ja vähemmillä vaatteilla :-P

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Vauvasta vaaperoksi


T on jo seitsemän kuukautta. Seitsemän! Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät vinhaa vauhtia ja selvästi kesää kohden kiihtyvästi. Siitä on syyttäminen iskämiehen tulevaa kesälomaa ja kaikkia meidän lomasuunnitelmia. Kesää kohti elämä ja tahti aina muutenkin kiihtyy, kunnes taas syksyllä rauhoittuu ja talveksi lähes seisahtuu. Niin se vaan on, elämä keskittyy enimmäkseen kesään, ainakin meillä.

Mutta tuohon meidän naperoon: se ei ole mikään vauva enää. On vaikea pitää vauvana tyyppiä, joka konttaa pitkin poikin, nousee seisomaan tukea vasten ja selvästi omaa oman tahdon. Kuukaudessa on tullut paljon uusia metkuja ja erityisesti nyt ollaan panostettu tuohon motoriikkapuoleen. Neuvolakäynti meillä on ensi viikolla.


Edit: Mitat olivat 66,3 cm ja 7345 g. Pipon koko 43. Hoikka tyttö, joka kehittyy hyvin.

Mitäs kaikkea T on kuukaudessa oppinut? No, suurin juttu on tietysti konttaamaan oppiminen. Sitä harjoiteltiin pitkään ja hartaasti ja kahta päivää ennen 7-kk "synttäreitä" neiti otti ensimmäiset horjuvat konttausaskeleensa. Nyt jo mennä vipelletään melko lujaa äidin perässä ja välillä muksahdellaan kyljelleen ja selälleenkin kun tasapaino pettää. Seisomaan myös noustaan, kun on sopivan matala taso, minkä päälle saa kädet ja josta ponnistaa. Äidin päällä on myös kiva kiipeillä. Tavaroita pitää hakata lujasti lattiaan ja kaikkea pitää myös hartaasti maistella ja nuolla - olipa kyse sitten helistimestä tai kengänpohjasta. Kaikki johdot ovat myös niin pop! Ihan superkivaa on myös repiä äitiä hiuksista ja kun äiti kutittaa massua hiustupsulla, niin se se vasta naurattaakin! Vaunuissa T jo napottaa istuma-asennossa ja tarkkailee kaikkia ihmisiä kovasti. Eilen bussissa eräs mummo kehaisikin, että onpa älykkään näköinen lapsi, niin tarkkaavaiset silmät! Kyllä oli äidillä rinta rottingilla :)

Hampaita ei ole suussa vieläkään, mutta ikeniä hangataan välillä kaksin käsin. Ehkä kohta! Omatoimisuus ruokailuhommissa on lisääntynyt ja lusikka napataan nopeasti ja lujaa omiin näppeihin, jos ei ole tarkkana. Sotkua tuleekin ihan kivasti... Äidin juodessa vettä myös T:n pitää saada juoda omasta mukista äidin avustuksella. Ihan niinkuin isot ihmiset. Sormiruokailua ollaan harjoiteltu vaihtelevasti: se on ihan kivaa ja esimerkiksi tomaattilohkojen metsästys lautaselta on suurta huvia. Myös ruisleivän repiminen ikenillä on T:stä kivaa. Erityisesti leivän kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, kun pienillä ikenilläkin saa aikamoisia paloja pureksittua irti. Aterioita päivässä on neljä: aamulla ja illalla puuroa hedelmäsoseen kera, päivällä lämmin lounas ja päivälliseksi yleensä hedelmäsosetta. Herkkua on kaikki makaroniruoat ja mango- ja päärynäsoseet. Maha toimii hyvästä ruokahalusta ja liikunnasta huolimatta edelleen huonosti.

Unirytmistä sitten vielä... Eroahdistusta on ilmassa, etenkin kun T on väsynyt. Jos häviän näköpiiristä, alkaa ihan hirveä huutoitku. T kyllä nukkuu omassa sängyssään, jos jaksan käydä yöllä imettämässä, mutta paremmin nukutaan molemmat, jos ja kun T on meidän sängyssä. Niinpä viime aikoina olen napannut neidin viereen nukkumaan, että saan itsekin nukuttua paremmin. T menee kyllä illalla nukkumaan säännöllisesti kahdeksan aikoihin, mutta heräilee sitten kolmisen kertaa ennenkuin nukahtaa kunnolla pidemmäksi aikaa (paitsi vieressä ei tätä tee). Uni katkeaa herkästi, jos T pyörähtää unissaan mahalleen, koska silloin alkaa heti hurjat konttausharjoitukset. Päivällä T nukkuu kolmet päiväunet. Vaunulenkit sekoittavat välillä rytmiä, kun T ehtii vetää mikrounia, joilla jaksaa hetken.

Tämmöistä meillä seitsemän kuukauden iässä. Huomenna meillä on ohjelmassa sukulaispippalot ja T:llekin on ikäistään seuraa. Odotan kovasti, että pääsen näkemään ihania sukulaisihmisiä! Kivaa kesäviikonloppua kaikille! :)

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Hamppiset

Shh, shh. Nukkuisit nyt vielä hetken, kun äitiä niin väsyttää... Tätä mantraa olen hokenut varmaan jokaisten päivä- ja yöunien päätteeksi muutaman viime päivän aikana.

T mitä ilmeisimmin hampoo. Ihme sana ihmeelliselle asialle.

Neiti on hangannut ikeniään hullun lailla rystysiinsä muutaman päivän. Tietysti myös yöt ovat muuttuneet repaleisemmiksi (juuri kun pääsin kehumasta). Sen seurauksena äiti on ny vähä väsyny ja joskus yön pimeinä tunteina huoneiden välillä puoliunessa horjuessani kannan T:n lopulta meidän sänkyyn nukkumaan, jotta saan itsekin nukuttua muutaman tunnin.

Toivottavasti tämä hampominen tuottaa pian tulosta ja ne kutisevat legokikkareet putkahtavat sieltä esille. 

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Matkakuumetta

Edellisellä kerralla Lontoossa meillä oli pienen pieni salamatkustaja
tietämättämme jo mukana! 

Meille on tulossa pitkä kesäloma yhdessä. J pitää kesälomansa päätteeksi isäkuukauden ja minä pidän kertyneitä kesälomia pois ennen virallisen hoitovapaan alkamista. Meillä on siis täysin yhteistä aikaa melkein kaksi ja puoli kuukautta. Mahtavaa!

Mieleni halajaa ulkomaille, lyhyelle kaupunkilomalle yhdessä J:n ja T:n kanssa. Lontoo on tuttu ja kiva kaupunki, joka voisi toimia lapsenkin kanssa.

Olisko hyviä, lapsiystävällisiä hotellivinkkejä? Aamiaismahdollisuudesta ja keskeisestä sijainnista plussaa.


Niin ja hei, hyvää virallisesti alkanutta kesää, se on kesäkuu ny!