Meidän rauhalliset käppäilyt kaupoilla vaunujen kera jäivät lyhytaikaisiksi. Juuri kun ehdin olla huojentunut siitä, että kauppakeskukseen asioille meneminen ei aiheuta enää huutoraivokiukkukohtausta, niin T keksi uusia metkuja. Enää ei riitä, että vaunuissa voi istua ja tarkastella ihmisiä ja asioita, vaan nyt pitää ehdottomasti harjoitella pyörimistä, konttaamista ja seisomista vaunuissakin. Seuraavaksi epäilemättä pitää päästä hyllyissä näkyviin mielenkiintoisiin tavaroihin käsiksi. Ja voi sitä huudon määrää kun ei saa tehdä mitä haluaa.
Olenkin alkanut kuskata mukana kantoreppua. Kun vaunuissa oleminen käy ylivoimaiseksi (ja kun omat hermoni eivät enää kestä venkulointia) siirrän tyttösen reppuun ja vaunut saavat toimia tavarankuljetusvälineenä. Manducassa neiti rauhoittuu, tarkkailee ympäristöä rauhassa ja nukkuu hyvin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti köyttää tyttö vaunuihin olkaremmeillä kiinni, mutta kuka sitä kitinää viitsii kuunnella. Kivempi olla liikkeellä rauhallisen ja tyytyväisen lapsen kanssa kuin jatkuvasti oloaan ja eloaan protestoivan. T:stä tulee isona varmaan joku vastarintaliikkeen johtaja vahvasta tahdostaan ja määrätietoisuudestaan päätellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti