T lähti konttaamaan vajaa kaksi viikkoa sitten. Usein T konttaa luokse, katsoo silmiin ja ojentelee käsiään kohti. Jos omat kädet ojentaa kainaloiden alle, niin T kiipeää syliin tai punkeaa itsensä pystyyn, josta hänet on helpompi nostaa. Kaiken kaikkiaan musta alkaa tuntua, että tuo napero ymmärtää jo melko paljon ja tietää mitä haluaa.
Kun konttaaminen on nyt hallussa, harjoitellaan jo uusia taitoja. Nyt noustaan seisomaan tukea vasten. T sai punnerrettua toissapäivänä ekaa kertaa itsensä pystyyn sohvan rahia vasten ja eilen aamulla uunia vasten. Pari päivää konttaamaan lähdön jälkeen neiti jo kiipeili portaissa ja rummutteli porrasaskelia innolla. Suorille jaloille nousu ei vielä onnistu ihan jokainen kerta, sillä T:tä alkaa vähän jännittämään, jos taso on liian kaukana (liian tiukka etukeno siis), mutta polvillaan seisominenkin näyttää tuottavan onnistumisen iloa pienelle. Nauruhermoja kutkutti itselläkin T:n seisoessa ikkunaa vasten hoitopöydällä ja nuoleskellessa ikkunaa. Olisi tehnyt mieli juosta ulos ottamaan ruttunaamasta kuvia ikkunan toiselta puolelta!
T on lähtenyt liikkeelle aikaisin, niinkuin isänsäkin aikoinaan. On hassua katsoa T:n ikätovereita, joista osa vielä pötköttelee tyytyväisenä selällään ja mahalla maatessaan ei nosta edes yläkroppaa pitkäksi aikaa ylös. T kun ei enää pysy selällään edes sitä hetkeä, että saisi vaipan vaihdettua, vaan se on vaihdettava lennossa, milloin mitenkin.
T tykkää myös kuunnella musiikkia. Äidin kanssa on kiva tanssia ja jos ei saa sylissä olla, niin itsekin on kiva hytkyä kun tulee hyvä biisi ja joskus pitää oikein taputtaa rytmiä pöytään. Kaapoa katsotaan toisinaan YouTubesta ja erityisen kiva on Kaapon tunnaribiisi ja se naurattaa aina, jopa silloin kun äiti sitä laulaa.
T sanoo myös usein jo jotain sen suuntaista, kuin "äiti". En tiedä sanooko sen tietoisesti vai vahingossa, mutta aika sopivissa kohdissa se suusta livahtaa. Eilen lattialla kontatessaan T hoki myös "pappappappappa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti