T on jo seitsemän kuukautta. Seitsemän! Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät vinhaa vauhtia ja selvästi kesää kohden kiihtyvästi. Siitä on syyttäminen iskämiehen tulevaa kesälomaa ja kaikkia meidän lomasuunnitelmia. Kesää kohti elämä ja tahti aina muutenkin kiihtyy, kunnes taas syksyllä rauhoittuu ja talveksi lähes seisahtuu. Niin se vaan on, elämä keskittyy enimmäkseen kesään, ainakin meillä.
Mutta tuohon meidän naperoon: se ei ole mikään vauva enää. On vaikea pitää vauvana tyyppiä, joka konttaa pitkin poikin, nousee seisomaan tukea vasten ja selvästi omaa oman tahdon. Kuukaudessa on tullut paljon uusia metkuja ja erityisesti nyt ollaan panostettu tuohon motoriikkapuoleen. Neuvolakäynti meillä on ensi viikolla.
Edit: Mitat olivat 66,3 cm ja 7345 g. Pipon koko 43. Hoikka tyttö, joka kehittyy hyvin.
Mitäs kaikkea T on kuukaudessa oppinut? No, suurin juttu on tietysti konttaamaan oppiminen. Sitä harjoiteltiin pitkään ja hartaasti ja kahta päivää ennen 7-kk "synttäreitä" neiti otti ensimmäiset horjuvat konttausaskeleensa. Nyt jo mennä vipelletään melko lujaa äidin perässä ja välillä muksahdellaan kyljelleen ja selälleenkin kun tasapaino pettää. Seisomaan myös noustaan, kun on sopivan matala taso, minkä päälle saa kädet ja josta ponnistaa. Äidin päällä on myös kiva kiipeillä. Tavaroita pitää hakata lujasti lattiaan ja kaikkea pitää myös hartaasti maistella ja nuolla - olipa kyse sitten helistimestä tai kengänpohjasta. Kaikki johdot ovat myös niin pop! Ihan superkivaa on myös repiä äitiä hiuksista ja kun äiti kutittaa massua hiustupsulla, niin se se vasta naurattaakin! Vaunuissa T jo napottaa istuma-asennossa ja tarkkailee kaikkia ihmisiä kovasti. Eilen bussissa eräs mummo kehaisikin, että onpa älykkään näköinen lapsi, niin tarkkaavaiset silmät! Kyllä oli äidillä rinta rottingilla :)
Hampaita ei ole suussa vieläkään, mutta ikeniä hangataan välillä kaksin käsin. Ehkä kohta! Omatoimisuus ruokailuhommissa on lisääntynyt ja lusikka napataan nopeasti ja lujaa omiin näppeihin, jos ei ole tarkkana. Sotkua tuleekin ihan kivasti... Äidin juodessa vettä myös T:n pitää saada juoda omasta mukista äidin avustuksella. Ihan niinkuin isot ihmiset. Sormiruokailua ollaan harjoiteltu vaihtelevasti: se on ihan kivaa ja esimerkiksi tomaattilohkojen metsästys lautaselta on suurta huvia. Myös ruisleivän repiminen ikenillä on T:stä kivaa. Erityisesti leivän kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, kun pienillä ikenilläkin saa aikamoisia paloja pureksittua irti. Aterioita päivässä on neljä: aamulla ja illalla puuroa hedelmäsoseen kera, päivällä lämmin lounas ja päivälliseksi yleensä hedelmäsosetta. Herkkua on kaikki makaroniruoat ja mango- ja päärynäsoseet. Maha toimii hyvästä ruokahalusta ja liikunnasta huolimatta edelleen huonosti.
Unirytmistä sitten vielä... Eroahdistusta on ilmassa, etenkin kun T on väsynyt. Jos häviän näköpiiristä, alkaa ihan hirveä huutoitku. T kyllä nukkuu omassa sängyssään, jos jaksan käydä yöllä imettämässä, mutta paremmin nukutaan molemmat, jos ja kun T on meidän sängyssä. Niinpä viime aikoina olen napannut neidin viereen nukkumaan, että saan itsekin nukuttua paremmin. T menee kyllä illalla nukkumaan säännöllisesti kahdeksan aikoihin, mutta heräilee sitten kolmisen kertaa ennenkuin nukahtaa kunnolla pidemmäksi aikaa (paitsi vieressä ei tätä tee). Uni katkeaa herkästi, jos T pyörähtää unissaan mahalleen, koska silloin alkaa heti hurjat konttausharjoitukset. Päivällä T nukkuu kolmet päiväunet. Vaunulenkit sekoittavat välillä rytmiä, kun T ehtii vetää mikrounia, joilla jaksaa hetken.
Tämmöistä meillä seitsemän kuukauden iässä. Huomenna meillä on ohjelmassa sukulaispippalot ja T:llekin on ikäistään seuraa. Odotan kovasti, että pääsen näkemään ihania sukulaisihmisiä! Kivaa kesäviikonloppua kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti