Onpahan kaksi ihan erilaista yötä takana. Toinen nukuttu huonosti ja toinen hyvin, lähes loistavasti. Toissailtana nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, vaan T heräili tunnin välein. Nukahti ensimmäisen kerran yöunilleen kahdeksalta ja siitä se ralli sitten alkoi. Puolenyön jälkeen otin tytön viereen nukkumaan, jotta sain itsekin levätyksi - sen jälkeen en enää jaksanut laskea herätyksiä. Kokeilin kaiken tassuttelusta ja sylittelystä unilauluihin ja itsekseen jättämiseen, mutta ei. Iskämiehen väliintulo sai vain yltyvän huudon aikaiseksi (huoh). Muuten ilta oli rutiiniensa puolesta samanlainen kuin muulloinkin, paitsi minä hoidin tällä kertaa yökkärin pukemiset ynnä muut iskämiehen hoitaessa muita kotihommia.
Eilen taas kaikki meni niinkuin pitikin. Ensin yritin tassutella uneen omassa sängyssään, mutta sen yltyessä ähinäksi, josta kohta olisi muuttunut itkuksi, päätin pitäytyä perinteisessä nukahtamismenetelmässä. T nukahti siis rinnalle, mutta omassa huoneessaan. Kerran illan aikana sängystä kuului puoli yhdentoista aikaan itkunparahdus ja uni tuli uudelleen lyhyellä imetyksellä. Yöllä T söi klo 1.15 ja syönti kesti n. 15 minuuttia. Saatiin vihdoin tuoli T:n huoneeseen, jossa on hyvä imettää, ei siis tarvitse vaihtaa huonetta alvariinsa. Seuraavan kerran heräsikin sitten vasta 5.20, jolloin otin hänet viereen ruokailemaan ja jatkamaan uniaan. Ensimmäinen yö T:n syntymän jälkeen, kun nukuin kuin tukki.
Josko yrittäisin ensin saada yöt mahdollisimman kokonaisiksi ja sitten vasta vieroittaa imetyksestä nukahtamismenetelmänä. Sinänsä rinnalle nukahtaminen ei haittaa, paitsi silloin jos minulla olisi iltamenoja, jolloin olisi kätevää, että joku muukin onnistuisi nukuttamaan tyttösen ilman tuskaa ja hampaidenkiristystä. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että ei tätä enää kauaa kestä muutenkaan, ehkä jo muutaman kuukauden sisällä T hylkää rinnan ihan itsekseen.
Illat täytyy näköjään rauhoittaa kunnolla ja pitää tiukasti iltarutiineista kiinni ilman poikkeuksia. Tänään sitten ihmetellään, mitä yöstä tulee kun olin vähän viihteellä kavereiden kanssa ja iskämies hoiti nukutuksen. Itkua oli vähän ollut, mutta oli kumminkin T oli nukahtanut omaan sänkyynsä. Ehkä siellä kohta kaipaillaan taas äitiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti