Me taidettiin vahingossa hoitaa unikoulutus (ainakin osaksi) viikonloppuna. Koska olin tapaamassa pitkästä aikaa ystäviä perjantaina ja iskämies ehti hoitaa T:n nukutuksen ennenkuin ehdin takaisin kotiin ja lauantaina minulla oli varattuna aika hierojalle illaksi, päätettiin jatkaa samalla linjalla ainakin viikonlopun yli.
Perjantaina T oli itkeskellyt iskämiehen sylissä enemmän ja vähemmän tunnin verran ja lopulta oli nukahtanut. Lauantaina sama rumba kesti viitisentoista minuuttia ja eilen T ei enää juuri protestoinut. Iskämies on hoitanut ja tulee jatkossakin ainakin jonkun aikaa hoitamaan heräilyt ennen nukkumaanmenoaan eli jonnekin puolilleöin ja siitä jatkuu mun vuoro.
Täytyypä sanoa, ettei paljon ole itseä tuo yövuoro rasittanut. T on myöhäistänyt heräämistään ja herää enää kerran tankkaamaan yöllä joskus puoli kolmen ja puoli neljän välillä. Aamuherääminen on kyllä aikaistunut - nyt meillä on pirteä ja nauravainen konttausta harjoitteleva tyttönen sängyssään jo puoli kuuden ja seitsemän välillä. Mutta sekään ei haittaa kun itse ehtii saada unta vaikka kuinka monta tuntia putkeen riippuen siitä, milloin malttaa laittaa yöpuulle. Ainoa miinuspuoli uudessa nukutusrituaalissa on se, että joudun pumppaamaan rinnat tyhjiksi maidosta ennen nukkumaanmenoa, sillä ne tuppaavat pakkaantumaan kun lapsi ei yhtäkkiä syökään koko iltaa. Mutta ei haittaa, teen sen mielelläni jos palkkio on monta tuntia unta putkeen :)
Nyt vain jännitetään miten pitkään tätä jatkuu ja onko tämä muutos kestävä. Meillä on kaikki sormet ja varpaatkin ristissä, että pahin oli nyt tässä!
Tässä vielä vähän yksityiskohtaisempaa selostusta projektin etenemisestä:
T:n totuttaminen "uuteen" nukuttajaan on tapahtunut vaiheittain niin, että eilen häntä ei tarvinnut enää nostaa sängystä ylös syliin rauhoittumaan, kun illan aikana muutaman kerran heräili. En itse ollut katsomassa tai lähelläkään T:n huonetta etten häiritsisi nukahtamista maidontuoksuineni, mutta J raportoi, että aluksi perjantaina hän piteli T:tä sylissään, hyssytteli ja rauhoitteli ja T nukahti siihen. Siirsi lapsen sylistä sitten nukkuvana omaan sänkyynsä. Seuraavana iltana J laittoi tytön sänkyynsä nuokkuvana muttei nukkuvana ja piteli kättä hänen selkänsä / kylkensä päällä. Eilen T nukahti makuuhuonematkan aikana syliin jo seitsemältä (päiväunet jäivät väliin kun meillä oli vieraita), mutta oli havahtunut sänkyyn laskettaessa. Sen jälkeen heräilyjen aikana, joita oli illan aikana monta, J oli vain pidellyt kättään T:n kyljen päällä ja pienen itkuntirautuksen jälkeen T nukahti siihen uudestaan.
Itse en kykene kuuntelemaan T:n itkua kauankaan, joten oli ihan hyvä etten ollut ensimmäisinä iltoina kotona ihan pahimpaan aikaan. Heräilyjen aikana olen vaan väkisin keksinyt itselleni muuta tekemistä ja ollut hipihiljaa kun J on hoitanut rauhoittelun. Johdonmukaisuus on lapsen kanssa kaiken a ja o ja jos olisin sählännyt mukana nukutushommissa, niin nyt ei varmaan oltaisi tässä pisteessä. Kaiken huippu on se, että hetki sitten, ennen töihin lähtöään, J vain vei väsymystään kitisevän T:n omaan sänkyynsä, jonne hän jäi protestoimatta päiväunille. T on ekaa kertaa ikinä omassa sängyssään päikkäreillä, jes!
Ulkona paistaa aurinko. Kun nyt on aikaa ja lapsi nukkuu, niin taidanpa tehdä lounaan valmiiksi (T:lle linssi-riisikeittoa ja itselle, öh, vanhan makaronilootan jämät) ja unien jälkeen lähdetään ulos kärryttelemään. Täällä Helsingissä on jo ihan täysi kesä ja viikonloppuna oli kunnon helleaalto. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuvat - helppoa lähteä lapsen kanssa pihalle, kun ei tarvitse pukeutumisesta juuri piitata, vaan vaunuissa köllöttelijä tarkenee vaikka pelkkä body päällä ja itsekin voi hyvillä mielin jättää takin kotiin.
Mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti