Puoli vuotta plakkarissa

T reissussa autopäikkäreillä huivi silmillä, soittorasia kainalossa ja arskat varpailla.

Mä en usko, että meidän pikkuiselle tuli tosiaan jo puoli vuotta täyteen. Yhtenä päivänä kaupassa oikein havahduin siihen, ettei meidän pienimmäinen enää tosiaan ole niin pieni, kun eräs nainen sanoi jälkikasvulleen, että katsoppa, kuinka pieni vauva tuossa ja kun kerroin iän, niin kiinnostus lopahti siihen - "ai jaa, ei se enää sitten niin pieni ollutkaan kuin luulin". T oli tuolloin kantorepussa (mitä ilmeisimmin melko lysyssä) ja onnellisesti unten mailla. Olisin halunnut tuumata, että katsokaa nyt silti, suloinen se on iästään huolimatta :)

Musta tuntuu, että hehkutan joka kuukausi, kuinka valtavasti on tapahtunut kaikenlaista kehitystä. Niin nytkin. Tuntuu, että vauvamaisuus karisee koko ajan enemmän ja enemmän ja neidillä alkaa olla omia metkuja. Näyttää myös siltä, että T ymmärtää paljon enemmän kuin osaa itse ilmaista. Välillä pitää ihan miettiä mitä suustaan päästelee: enää ei kehtaa höpötellä mitä sattuu, kun toinen niin tarkkaavaisena kuuntelee ja tarkkailee. 

Unirytmi on aika vakiintunut, mutta yöllä ensimmäisen pitkän pätkän päätteeksi nukutaan tosi levottomasti. T menee siis nukkumaan noin klo 21 ja herää etsimään tissiä syömään joskus yhden, kahden aikoihin. Jossain vaiheessa yöt olivat jo melkolailla kokonaisia (eli syömään herättiin vasta viiden paikkeilla aamulla), mutta nyt ollaan otettu takapakkia. Tuon yösyönnin päätteeksi kyllä nukahtaa ihan ok, mutta nukkuu levottomasti: potkii, hyörii, pyörii, kääntyilee, ryömii, harjoittelee konttaamaan, syö varpaita. Milloin mitäkin. Liikkeelle lähteminen ilmeisesti nyt tahtoo valvottaa. Aamulla nukutaan noin kahdeksaan saakka, jonka jälkeen teemme aamupesut, keittelen puuron ja istumme syömään, molemmat. Eilen huomattiin, että T istuu syöttötuolissaan jo hienosti ilman tukea, joten ei tarvitse enää pönkätä siihenkään erityisemmin. Puuro maistuu hyvin hedelmäsoseen kyydittämänä. Alkuun tosin en ihan ollut sisäistänyt mitä "pitkään hauduttaminen" tarkoittaa, vasta tänään sain puuron rakenteen pieneen suuhun oikeasti sopivaksi, mutta kyllä T urheana tyttönä söi sitä mun tekemää jankkipuuroakin :) Ekat päiväunet T vetäisee pari tuntia aamuheräämisen jälkeen, noin kymmenen aikoihin ja on nyt monena aamuna nukkunut reippaat 1,5 tunnin unet, ilmeisesti yökuuhailut väsyttävät häntäkin. Päivällä nukutaan sitten sopivissa väleissä, mutta suunnilleen 2-3 tunnin välein väsy iskee. Klo 12 ja 13 välillä syödään päiväruoka (yleensä joku hedelmäsose) ja 17 ja 18 välillä toinen ruoka (usein jotain vihannesta). Viimeiset päikkärit T ottaa usein edelleen aika myöhään, seiskan paikkeilla. Jos jostain toivoisin pääseväni eroon, niin tissille nukahtamisesta. Päikkäreille T kyllä saattaa nukahtaa iskämiehenkin kanssa tai ihan itsekseen, mutta yöunille ei ole asiaa ilman tissittelyä ja äitiä. Kertokaa, mitä siihen voisi keksiä tilalle? En haluaisi toista vielä kovin huudattaakaan, mutta tuttina oleminenkaan ei aina ole niin kivaa (niin, sitä tuttiahan meillä ei tosiaan olla opittu syömään).

Ruokapuolella on mennyt tosi hienosti. T on jo maistellut kaikenlaista ja olen tehnyt joitain sekoituksiakin ruoista, jotta maistuisivat vieläkin paremmin. Mikään ei ole selvä yökki, ainoastaan kukkakaali on maistunut hivenen muita huonommin, mutta sitäkin meni alas ihan hyvin. Omena ja päärynä ovat selkeästi suurimmat suosikit ja omenaa sotkin jopa kesäkurpitsasoseen joukkoon, tosin maistui se lopulta jo ilmankin. Ruoat olen Ranskan matkaa lukuunottamatta tehnyt itse ja päätinkin, että reissuilla ja tien päällä voidaan toki käyttää valmista purkkiruokaa ihan sen varmistamiseksi, ettei ruoka pilaannu (kun ehtii lämmetä), mutta kotona kyllä teen safkat ihan itse. Eivät ole isotöisiä valmistaa ja ainakin näillä ruokamäärillä niitä tekee helposti pakastimeen valmiiksi odottamaan. Lisäksi kaikkia ruokia ei saa kaupasta luomuna, jota lastenruoissa mielelläni suosisin, joten parasta tehdä itse, niin saa sitä, mitä haluaa (lisäaineista en jaksa enää edes tämän pidemmin mainita...). Tosin tuostakin on välillä pakko joustaa, jos sitä luomua ei vaan ole saatavilla.

Neuvolakäyntiä meillä ei vielä ole ollut, taitaa olla vasta parin viikon päästä, mutta lisäilen mitat tänne vaikka sitten myöhemmin. Tässä kuitenkin taas listaa, mitä T jo osaa puolen vuoden kunnioitettavassa iässä:

• ryömii peruuttamalla
• nauraa ääneen jo paljon enemmän (paperin repiminen saa aikaan kunnon huutonaurut)
• uusia jokelteluita
• päristelee ja sylkee
• harjoittelee konttaamista, joka ei kuitenkaan vielä suju, mutta on jo tajunnut, että käsien ja jalkojen liikuttelulla on jotain tekemistä sen kanssa
• yrittää nousta ylös (tyyppi ei vielä edes konttaa, mutta vääntää silti itseään sellaiseen A asentoon)
• istuu jo pieniä aikoja tukematta
• seisoo tukea vasten, jos siihen nostetaan (saattaa tosin yhtäkkiä kaatua ihan mihin suuntaan vaan)

Uusia taitoja ei ehkä ole tullut niin paljoa tämän kuukauden aikana, mutta liikkumisen suhteen ollaan menty tooooodella paljon eteenpäin ja se on tosi iso askel. Hampaita ollaan odoteltu jo varmaan kohta kolme kuukautta, sillä kaikkea pureskellaan ja kuolaa riittää, mutta suurintamalla ei vielä mitään kerrottavaa. Mutta ne kyllä ehtii, ei kiirettä niiden kanssa (jos multa kysytään, niin mieluusti voivat tulla sitten, kun imetyshommat ovat vähentyneet radikaalisti, kiitos).

Tällaista tässä iässä. Mitäköhän seuraavan kukauden aikana ehtii tapahtumaan? :)

Edit: mitat kuuden kuukauden neuvolakäynnillä oli 64,2 cm (kuukaudessa tullut tasan 2 cm lisää) ja painoa oli 6925g. Hienosti kasvaa omilla käyrillään!