Ensimmäinen äitienpäivä - vaikka tänään ei tapahtuisi mitään erikoista, on se silti kaikista tulevista äitienpäivistä eräs ikimuistoisimmista. Oma pikkuinen täällä maailmassa meidän ilona ja minä äidin ja J isän roolissa. Vihdoin. Kyllä tätä odotettiinkin.
Ei tämä päivä kuitenkaan ihan samanlaiseksi muiden päivien kanssa tule jäämään. Iskämies antoi mun nukkua tavallista pidempään ja nousi T:n kanssa aamutoimiin. Lisäksi hän teki aamupalan valmiiksi (toivottavasti tulevaisuudessa saan sen T:n kantamana ja valmistamana sänkyyn, vinkvink ;-), tarjolla oli täytettyä munakasta kera kasvisten ja valtavan hyvää lattea. Pieni pakettikin odotti pöydällä. Olen saanut Pandoran käsikoruun pieniä amuletteja eri juhlapäivien yhteyksissä - niin tänäänkin. Pieni rinkula, jossa lukee MUM ja jossa on kolme pientä pinkkiä kiveä. Ihana! Ensimmäisen amuletin sain palautettuani gradun ja toisen T:n synnyttyä. Me like it a lot, kiitti J! Erikoisen tästä päivästä tekee myös se, että oma äitini on meillä juuri nyt kyläilemässä. En muista milloin olisin viimeksi saanut viettää äitienpäivää oman äitini kanssa, kun asustellaan niin kaukana toisistamme.
Iltapäivällä grillaillaan. Menussa on lohiburgereita itsetehdyllä tartar-kastikkeella ja kahteen kertaan paistettuja ranskanperunoita. Jälkkäriksi sitten valkosuklaa-juustokakkua.
Ei muuta kuin nauttimaan: niin ruoasta, olosta, elosta kuin äitiydestäkin. Sanokoot kuka mitä tykkää, mutta kyllä me ollaan oman päivämme pienet hemmottelut ansaittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti