Nuhaa, köhää ja hulinaa

Tästä meikä lähtee konttaamaan, kunhan hoksaan, että
käsiäkin pitää siirtää eteenpäin ja vielä yksitellen, ei yhtä aikaa.

Meillä oli viikon ajan käynnissä oikea työleiri. Äitini oli Pohjanmaalta käymässä ja tehokas kun on, laittoi hihat heilumaan. Ei siinä sitten kehdannut, voinut eikä halunnut jäädä itsekään ihan toimettomaksi. Pihaa ollaan siistitty ihan urakalla ja mummu pesi meidän ikkunat. Ruokaakin on jääkaapissa varmaan viikon tarpeisiin. Ihan huikeeta!

T on ollut taas nuhassa ja iskämies kärsii allergiaoireista. Koivut pölyttävät tänä vuonna ennätyspaljon ja se näkyy ja kuuluu meidän perheessä. Minullakin on lievä koivuallergia, mutta mitä ilmeisimmin imetys suojaa oireilta, sillä olen saanut olla ihan rauhassa tämän kevään (paitsi katupöly meinasi kiusata alkukeväästä). Viime kevät ja kesäkin meni hyvin - tuolloin suojana oli raskaus. Oikeastaan ihan kiva, kutiavat ja turpoavat silmät ja jatkuvasti vuotava nenä eivät ole kivoja kumppaneita. Sääliksi käy iskämiestäkin, jolla pärskiminen alkaa heti kotiin päästyä - töissä on mitä ilmeisimmin sen verran hyvät ilmanvaihtojärjestelmät, ettei allergia siellä vaivaa. Tai sitten keskustan suunnalla on vaan vähemmän koivuja, kuin täällä kaupungin laidalla, landella... Tai sitten se on allerginen meille :)

T:n nuhaakin epäilin aluksi allergiaperäiseksi, mutta lastenlääkärin vakuuteltua edellisellä kierroksella tämän ikäisten lasten allergioiden olevan niin harvinaisia, ettei asiaa kannata edes ajatella, päätin katsella rauhassa miten homma etenee. Nenä turisee ja nenä-friidalla sitä pari kertaa päivässä tyhjentelen. Välillä yöllä turisee melko kovastikin, mutta kun T saa kuitenkin nukuttua ja syötyäkin, niin en keskellä yötä ole käynyt tyhjennysoperaatioon, joka aiheuttaa melkoisen huutokonserton joka kerta. Kyllä tämä tästä, hoen itselleni, että nämä nuhat täytyy nyt vaan sairastaa, jotta immuunisuoja paranee. Vastustuskykyä, vastustuskykyä - se lienee se pikkulasten äitien eniten hokema mantra.

T ottaa lähes joka päivä päiväunet nykyään ulkona. Eikä haittaa mitään, että naapuritontilla puretaan vanhaa taloa ja isot autot ja kaivinkoneet rymistelevät menemään. Talvella ei ollut puhettakaan, että olisi nukkunut vaunuissaan pidempään kuin varttitunnin, mutta nyt on ihan toinen ääni kellossa. Usein taju on kankaalla jo ennenkuin vaunut saadaan kunnolla ulos saakka ja unta riittää parikin tuntia. Etenkin silloin, jos ollaan ulkona itsekin (meinasin kirjoittaa, että "jos ollaan pihalla hommissa", mutta pieni pervo pään sisällä kehotti miettimään sanavalintoja paremmin, "pihalla itsekin" joutui myös hylkyyn tuplamerkityksensä vuoksi ;), olen pähkäillyt että se liittyy siihen, että on "turvallista" nukkua ja jatkaa unia unisyklistä seuraavaan, kun kuulee, että vanhemmat ovat lähellä.

T:n rytmi on taas muutenkin muuttumassa. Ensinnäkin yöt ovat välillä melkoista hulinointia, kun uusia liikuntataitoja pitää harjoitella öisinkin, mutta myös päiväunirytmi on muuttumassa. Pitkään päivät menivät niin, että parin kolmen tunnin välein T otti päiväunet (yhteensä siis neljätkin päikkärit), mutta nyt vaikuttaa siltä, että enää otetaan kahdet pidemmät päikkärit ja sitten illalla mennäänkin jo yöunille. T herää joka aamu puoli kuuden aikaan, mutta yleensä saan hänet vielä unten maille tuossa vaiheessa. Viimeistään kahdeksan aikaan noustaan yleensä aamutoimiin ja puuron syöntiin. Kymmenen, puoli yhdentoista aikaan uni yllättää ja T ottaa parin tunnin unet. Sitten taas syödään ja leikitään ja seuraavat päikkärit otetaan usein vasta iltapäivällä kolmen aikoihin. Sitten taas syödään ja leikitään. Jos illalla on kauppareissua tms. niin silloin yleensä myös uni hetkeksi yllättää, mutta ei onneksi kovin pitkäksi aikaa. Tosin illalla nukutut pikkupäikkäritkin sotkevat rytmiä aika tehokkaasti. Kun yleensä T menee nukkumaan yhdeksän aikaan, niin pikkunokosetkin vaikuttavat niin, että nukkumaanmeno saattaa viivästyä tunnilla tai vähän reilummallakin. Eilen aloitettiin myös iltapuuro, toivoisin, että se vähän rauhoittaisi yöunia, mutta saapa nähdä miten käy. Viime yö meni suht ok, olin tosin itse niin väsynyt, että luultavasti hoidin lapsen unissani. Ainakin heräsin aamuyöstä T kainalossani, eikä minulla ollut mitään muistikuvaa, miten hän on siihen päätynyt.

Mitäköhän muuta? Ai niin, oltiin iskämiehen kanssa viime viikonloppuna kavereiden häissä, T oli mummun hellässä hoivassa kotona. Hienosti meni päivä, mutta illan lähestyessä oli jo pakko soitella kotiin, miten täällä menee. T oli aloittanut iltaelämöinnin kun oli joutunut olemaan koko päivän ilman tissiä, joten lähdettiin sitten seitsemän aikoihin laittamaan lasta yöpuulle, vaikka epäilemättä olisivat mummunkin kanssa täällä pärjänneet. Kyllä olikin niin iloinen likka meitä vastassa, kun huomasin että iskä ja äiskähän ne sieltä tulivat! Teki kuitenkin ihan hyvää päästä välillä kaksistaan liikenteeseen, vaikka vähän piti miettiä juttuaiheita (lapsettomien) kavereiden kanssa. Kun on päivät kotona lapsen kanssa, ei juuri ole muita juttuja kerrottavana, kuin kaikkea lapseen liittyvää. Ja sitten pelottaa, että muut kuolevat niiden juttujen äärellä tylsyyteen. Onneksi kuitenkin muillakin oli juttuja kerrottavanaan, niin jutut ei menneet ihan kakkakaappariosastolle!

Tällaisia kohtauksi ja huomioitaa meidän elämästä viikon varrelta tällä kertaa. Tänään pääsen jälleen hierontaan, toivon mukaan kohta alkaa nuo pahimmat lihasjumit helpottaa.