Muuttoa ja muuta mukavaa

Vihdoinkin tavarat on siirretty vanhasta osoitteesta uuteen. Huh, onhan ollut urakka! Muistelen kaiholla niitä aikoja, kun tavaraa oli yksi peräkärryllinen ja homma hoitui päivässä - nyt muutot näyttää venyvän aina vaan pidemmiksi... Tällä kertaa siihen meni viikko ja vähän päällekin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Yläkerran kylppärissä on vielä remontti vaiheessa, joten pienen kaaoksen keskellä täällä toistaiseksi asustellaan. Remontti on kuitenkin edennyt aikataulun mukaisesti ja valmistuu näillä näkymin perjantaina. Halleluja! Muuten tila on ihan kuosissa sen jälkeen, paitsi peilikaappi oli tilaustavaraa ja tulee vasta parin viikon päästä, mutta pääasia, että kylppäri on muuten ihan käyttökunnossa. Unohdin ottaa virallisen "ennen-kuvan", mutta ehkä jotain kuvamatskua löytyy. Laitan sitten kuvapostausta tulemaan, kunhan kaikki kalusteet on paikoillaan. Kyllä näyttää jo nyt siltä että remontti kannatti, hieno tulee!

Jätin gradun tarkastukseen nelisen viikkoa sitten ja tänään sain arvosananehdotuksen. Yllätyin positiivisesti ja jätin tänään myös todistuspyynnön tiedekuntaan. Sen lisäksi, että musta tulee tälle vuodelle äiti, musta tulee myös maisteri. Aivan uskomattoman mahtava fiilis, jei! En olis uskonut, että ihan oikeesti saan kunnialla gradun tehtyä ennenkuin pikkuinen tulee, mutta näköjään sinnikkyys palkitaan! Jos pikkuköllijä ei olis masussa, niin kyllä nyt skumppalasillinen (ja varmaan toinenkin) maistuis :)

Meillä oli synnytyssairaalaan tutustuminenkin viime viikolla. Ollaan siis menossa Naistenklinikalle, kunhan aika koittaa. Meinasin purskahtaa itkuun kun mentiin sinne synnytysosastolle - siellä oli niin kliinisen näköistä ja niin sairaalameininki kuin olla ja saattaa, apua! Ihan kyllä hyvä juttu, että sinne on remontti ens vuonna tulossa. Samojen sairaalanvihreiden seinien sisällä armas siippanikin on päivänvalon joitakin vuosikymmeniä sitten nähnyt ja kohta siis myös meidän tyllerö. Olispa hauska sattuma, kun vielä sama huonekin sattuis, mutta eipä taida anoppi enää muistaa, missä huoneessa on ollut poikaansa pukertamassa :) Kätilöt osastolla vaikuttivat kuitenkin oikein mukavilta, joten eiköhän sieltä ilman suurempaa estetiikanpuutetuskaa selvitä... Jotain muuta tuskaa lienee kuitenkin tarjolla, oh joy. Pientä esimakua olen jo parina yönä saanut, joten kyllä se lähtö alkaa oikeasti olla lähellä. Neuvolassa kerrottiinkin, että vauvan pää on jo ihan tukevasti laskeutunut lantioon ja kylläpä sen kävellessä jo tuntee - kävellessä ei näytä enää pelkästään vaappuvalta Aku Ankalta, vaan Akulta, jolla on jättijööti tulossa ihan just höyhenpöksyihin.

Tämmönen pikapäivitys tällä kertaa, kun on tullut hiljaiseloa pidettyä vähän turhan pitkään - jatkan paremmalla aikaa horinoita. Nyt pitää lähteä ihmettelemään, miten maalausurakka pikkuisen huoneessa edistyy. Ihanaa, huomenna saan siellä toivon mukaan tavarat paikoilleen. Sitten oikeasti alkaa varmaan tuntua siltä, että meille on oikeasti kohta muuttamassa joku pieni ihminen asumaan meidän kanssa <3