Kaikenlaista

Eilen oli käynti Naistenklinikalla sokeriarvoseurannassa. Aamulla sain puhelun klo 9:15, että samalle klo 10:n ajalle oli tullut tuplabuukkaus ja kyseltiin intoa siirtää aikaa iltapäivälle. No, sohvan toimitus oli jo sovittu iltapäivälle, joten en suostunut. Yritin olla ajoissa paikalla, jotta pääsisin mahdollisimman nopsaan lääkärin pakeille. 40 minuuttia odoteltuani lopulta pääsin, lääkärin luona meni varmaan 10 minuuttia kokonaisuudessaan ja sitten takaisin odottamaan kätilön vastaanottoa, jotta sain uuden seuranta-ajan kahden viikon päähän. Kaikkiaan reissussa meni melkein kaks tuntia... Odottelu on kyllä ihan hanurista.

Sokeriarvot olivat hyvät, niistä lääkärillä ei ollut mitään sanomista - vähähiilarinen ruokavalio siis puree, joka on tietysti hyvä asia. Vauvan kokoarvio oli 2800 g eli ihan keskikäyrillä mennään viikkoihin nähden (joita oli eilen 36+1). Kätilö sitten mittasi verenpaineet, jotka olivat taas koholla. Nyt pitääkin sitten käydä seuraavaan sairaalakeikkaan saakka kaks kertaa viikossa terkkarin luona mittauttamassa paineita ja tarkistamassa, ettei virtsanäytteessä ole proteiinia. Terkkari yritti lohduttaa mua, että vauva alkaa olla jo kaikin puolin valmis, vaikka synnytys pitäisikin käynnistää, ettei enää ole juurikaan riskejä vaikka pikkuinen maailmaan tulisikin. Eipä paljon lohduta - olishan se kiva, jos toinen saisi kölliä loppuajankin turvallisesti masussa ja tulla maailmaan sitten, kun itse tuntee sen hyväksi. No, seuraillaan tilannetta, istukka ainakin tällä hetkellä toimii niinku pitääkin, eli pienellä ei ole mitään hätää.

Eilen sitten uusi "kotikin" (kestää tovin, että se tuntuu oikeasti omalta kodilta) vihdoin vapautui. Tosin se on tainnut vapautua jo paljon aiemmin, mutta eivätpä edelliset asukkaat ilmoitelleet, milloin ovat oikeasti talon jättäneet. Kyllä täytyy ihmisten olla pihejä. Olivat vieneet jopa vessapaperirullatelineen seinästä ja jättäneet asunnon suorastaan paskaiseen kuntoon - mun mielestä ei riitä, että lattiat on imuroitu, jos laatikot ja niiden taustat on täynnä sontaa. Jääkaapista puhumattakaan! Miten jääkaapin viilennysrupelin voi saada ihan mustaksi ja karvaiseksi, kysynpähän vaan! Ja sen jälkeen kysyn, että mitenköhän sen saa puhtaaksi, kun ohjekirjasen mukaan sitä ei saa purettua... Ehkä me jotain keksitään, tai sitten lähtee kaappi vaihtoon. Ei voi kuin sanoa, että voi yäk, miten ihmiset asuu. En nyt maailman siistein varmaan ole itsekään, mutta joku taso sentään siisteyshommissakin pitää olla. Eilinen ilta meni siis siivotessa keittiötä ja purkaessa anopin suosiollisella avustuksella astialaatikoita. Homma edistyy siis pikkuhiljaa. Sohvakin saatiin ja muru haki meille kirjahyllyä kasattavaksi kirjastohuoneeseen. En malta odottaa, että kaikki on valmiina ja paikallaan! Nyt sitten kyllä tuntee siivoilleensa, selkä valvotti puolen yötä ja liikkuminen on välillä yhtä tuskaa. Jospa se taas tästä hellittäisi kun päivän huilaa välissä.

Pojat on tyhjentämässä parhaillaan meidän varastoa, joka on lattiasta kattoon saakka täynnä tavaraa. Taidan hypätä muuttokuorman kyytiin ja jeesailla sen mitä pystyn ja kykenen. Jos ei muuta, niin menen koemakoilemaan uutta soffaa :) Kuvia laittelen, jahka saadaan kamoja enempi oikeille paikoilleen!

Kivaa viikonjatkoa kaikille! :)