Neuvolassa rv 35+3

Tänään oli harvinaisen tylsä neuvolakeikka. Otettiin verenpaineet ja terkka päivitteli taas että ovatpa vähän koholla. Kotona ne kuitenkin on ihan ok, joten lieneekö vika siinä, että höpötän niinku papupata kun terkkarin luokse pääsen, kyllä kai siinä paineet vähän nousee :) Lisäksi kuuntelin ratikassa jonkun vanhan mummon marmatusta, kuinka nykytytöt (poikia tämä ei kuulemma niinkään koskenut) eivät osaa käyttäytyä, kun eivät auttaneet häntä pysäkiltä ratikkaan. Myös siitä riitti juttua, kuinka nykymeno ja nykynuoriso on niin turmeltunutta. Jossakin lauseessa mummo tuli positioineensa minut samaan nuorisokategoriaan, tiedä sitten olinko minäkin hänen silmissään karmee teini maha pystyssä, vaikka ihan pyytämättä jeesailinkin kulkupeliin sisälle ja ulos :D No semmoisia ne on nuo nykymummelit, kyllä kai tähän maailmaan valitustakin mahtuu ja se heille suotakoon...

Sitten vähän Mahan kuulumisia: Sf-mitta oli 32,5 cm, lapsiveden määrä normaali, vauva on raivotarjonnassa, sydämensyke oli mittaushetkellä 138 ja käsikopelolla tehty painoarvio n. 2500 g. Arvioi, että ehkä noin kilon verran tulee painoa vielä ennen synnytystä. Maanantaina meillä on kuitenkin tarkempi lääkärisyyni Naistenklinikalla, joten siellä saadaan tarkemmat arviot. Pää ei ollut vielä ihan kiinnittynyt paikoilleen, mutta siellä se jo hipoo luita ja painaa virtsarakkoa. Kyllä sen erityisesti yöllä huomaakin, kun pissittää ihan koko ajan. Ja kun tuolta sängystä itsensä kampeaa ylös ja lyllertelee vessaan vain huomatakseen, että se "tajuton kus*hätä" tarkoittikin säälittävän pientä tirausta, niin kyllä vähemmästäkin alkaa toivoa, että vauva ei enää kovin montaa viikkoa tuolla massussa viihtyisi!

Jos eilen jaksoinkin heilua ja nauttia olostani, niin tänään virtasta ei ole ihan niin paljon riittänyt. Vaivoin jaksoin lyllertää neuvolasta ratikkaan ja kotipysäkiltä kävely kotiin kesti varmaan kymmenen minuuttia normaalin neljän sijaan. Usko meinasi loppua Alepan kulmille, mutta jaksoin kuin jaksoinkin kotiin saakka ja pikaisesti keitellä tomaatticheddarkeitonkin orastavaa nälkää taltuttamaan. Ruoan päälle olikin sitten hyvä torkahtaa soffalle.

Ai niin - aamupalalla testasin sitä eilen ostamaani vadelmanlehtiteetä. Olipahan hyvää! Aamulla oli muutenkin aikaa, joten tekaisin kunnollisen karppiaamupalan täytettyine munakkaineen (väliin laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja juustoa), sillä pärjäsikin sitten mukavasti iltapäivään saakka. Niinkin ihmeellinen asia tapahtui, että verensokerit olivat matalammalla tunti aamupalan jälkeen kuin ennen sitä. Herkullisen näköistä, vai mitä?