Eilen oli meidän pikkumurusen 2 kk-synttärit. Sitä vietettiin huutokonsertossa, jonka pääosassa oli T itse. Jouluaattona alkaneet mahavaivat, tarkemmin ottaen siis ummetus, jos jotakuta nyt sattuu kiinnostamaan, saavat välillä aikaiseksi ihan infernaalisen itkukohtauksen, joka jälleen helpottaa pienen rupsahduksen päästyä... No, lisää lääkettä, duphalacia vähän suurempia annoksia, mallasuutetta ja luumuvettä - kaikkia reilusti vaan samana päivänä ja vaikka yhtä aikaa. Ehkä tämä tästä nyt sitten alkaa helpottaa!
Tähän kuukauteen on mahtunut vaikka mitä ja yhtä aikaa tuntuu, ettei juuri mitään. Päivät menee yhdessä sumussa ja toistuvat kovasti samanlaisina. Selkeästi alan kaipaamaan aikuisten seuraa ja toimintaa kotilöllöttelyn lisäksi. Yhtä aikaa kuitenkin haaveilen muutaman kuukauden hoitovapaasta, vaikka säännöllinen työssäkäynti kuulostaa luksukselta kaiken epäsäännöllisyyden keskellä. Toisaalta tähän kuukauteen on sisältynyt neitokaisen ristiäiset, joulu ja uudenvuodenaaton juhlallisuudet, myös oma publiikki. Paljon on käynyt vieraita ja yökyläilijöitäkin on ollut melkein joka viikonlopulle. Silti tuntuu, että kotipäivät, neljän seinän sisällä vietetyt pitkät tunnit Jiin ollessa töissä, dominoivat viikko-ohjelmaa. Lukuisat yösyötöt, väsymys, aamulla pitkään sängyssä venyminen, aamupesut, -jumpat ja leikittelyt, itkua, huutoa, syömistä (T syö, itse ehdin harvemmin), torkkumista, kirjan lukua syöttämisen lomassa, nuokkumista, hyssyttelyä, vaipanvaihtoa ("Joko kakka tuli? Ai ei vieläkään... Yllätäppä äiti kunnon jöötillä!"). Jii nauroikin yks päivä, että mun jutut vaan pahenee päivä päivältä, kun (sala)kuunteli meidän vaipanvaihtojutustelua toisessa huoneessa.
T on kuitenkin myös kehittynyt ihan huimaa vauhtia ja se jaksaa ihmetyttää ja ilostuttaa. Hymy heltiää milloin millekin jutulle ja vaunuleluksi tarkoitettu sininen elefantti on ehtinyt pelästyttää raasun itkuun (ketäpä mokoma ilmestys ei pelottaisi :). Yksi melkein kokonainen yö unta (näitä lisää!) on tähän toiseen kuukauteen mahtunut ja viime yönäkin neiti jaksoi vetää sikeitä viitisen tuntia. Pääkin nousee jo hyvin alustalta, jos jaksaa keskittyä ja ainakin kädet alkavat jo hieman hahmottua. Ollaan harjoiteltu käsien rokkiheilutusta ja sen lisäksi kovasti ollaan harjoiteltu kielen näyttämistä, pitäähän rokkimimmin osata tarvittaessa herättää pahennusta!
Imetys on onneksi helpottunut, eikä syötöt ole enää mitään superpitkiä puolentoistatunnin maratoneja, vaan noin puolessa tunnissa massu on täysi. Lisämaitokin ollaan saatu vähennettyä 40 milliin/vrk ja toivottavasti viikon sisään saadaan luopua siitäkin lirauksesta. Hurraa! Helpottaa huomattavasti, kun maito kulkee ihan omissa kannuissa mukana, sopivan lämpöisenä ja sitä on juuri sopivasti ja mikä ihaninta, pääsee tuosta pullojen edestakaisin tiskaamisesta ja keittämisestä vähäksi aikaa eroon! Seuraavaksi pitää vaan rutinoitua ihmisten ilmoilla imettämisessä, muutaman kerran siinä ollaan jo onnistuttukin, jopa ravintolassa, jossa onnistuin multitaskaamaan ja syömään itse samalla!
Tänään T sai kasan rokotteita ja nyt sitten on ollut nuokkumispäivä. Neidillä taitaa olla vähän lämpöä ja se selkeästi pistää väsyttämään. Harmi, ettei tästä hiljaisuudesta kuitenkaan itse oikein pysty nauttimaan, kun tietää, ettei toisella ole oikein hyvä olla :-/ Jospa kuitenkin yöllä saataisiin koko konkkaronkka nukuttua hyvin!
.bmp){kind=link}