Voi kuinka tänään olenkaan iloinnut neidin yllättävästi ilmaantuneesta säännöllisyydestä syömisen ja nukkumisen suhteen! T on nykyään jo tosi paljon hereillä ja vaatii seuraa - päivällä torkut on enimmäkseen pikaisia puolen tunnin torkkuja silloin tällöin, itse niiden aikana ei juuri silmiään ehdi ummistaa. Tänään aamusyötön jälkeen ei enää jatkettukaan unia, vaan pompattiin sängystä ylös aamutoimiin. T:n suurinta huvia on nykyään katsella hoitotasolla pötkötellessään pöydällä olevan vaippapaketin kuvaa - siinä kun on kirkkaat värit ja vauvan kuva. Neidin ihmetellessä hiljaista, salaperäisesti virnuilevaa vauvakaveriaan äitikin ehti tehdä tuhat asiaa: täyttää pyykkikoneen, viikata vaatteita pois ja tehdä omat aamutoimensa.
Eilen saadun rokotesatsin sivuvaikutukset (uneliaisuus ja kuume) olivat jo aamusta tipotiessään. Kun tylsä vauvakaveri ei jaksanut enää kiinnostaa, niin siitä sitten isoon ääneen ilmoiteltiin ja kaikki oli ihan mälsää. Jumppailtiin ja syliteltiin, istuskeltiin sitterissä ja ihmeteltiin yhdessä leluja. Välillä nauratti, välillä itketti. Kahden aikaan T nukahti rinnalle ja veti ensimmäiset kunnolliset päiväunensa - ei siis herännyt edes siirtäessäni hänet sitteriin jatkamaan uniaan! Tuossa välissä ehdin itsekin syömään ja höpöttelemään puhelimessa ja selvittelemään vauvauintikuvioita. Vielä kuukausi ja sitten päästään polskimaan - tai todennäköisemmin huutamaan paikkaan, jossa jännästi kaikuu :)
Tänään itselläni olisi ollut hirveä hinku pienelle kävelylle, mutta ulkona tuuli taas vaihteeksi jotain tsiljoona metriä sekunnissa ja taivaalta satoi välillä vaakasuoraan jotain veden ja rännän sekoitusta. Kummasti sohva ja telkkari alkoivat vetää puoleensa...
Niin, T teki äidistä tänään ehkä maailman onnellisimman ihmisen toimittamalla ison jätelastin määränpäähänsä, jes! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti