Neitokainen 1 kk

Niin se vaan aika vierii, meidän pikkuinen ähertäjä on jo kuukauden ja vähän päälle! Päivät menee ihan hirveetä kyytiä, hyvä että ehtii vuorokauden vaihtumiset välillä huomata. Ollut tästä blogin huonosta pidostakin kehno omatunto, olis ollut niin kiva kirjata kaikkia huomioita ylös, tää kehitys ekan kuukauden aikana on ollut niin valtavaa. Neidin paino on lähes kaksinkertaistunut ja mittaakin tullut useampi sentti lisää. Mutta kaikki siis hyvin - ruoka maistuu ja alkuyöstä on erityisen kivaa olla hereillä ja haluta olla äipän sylissä.

Huomasin tuossa, että äitiyslomaakin on kohta 60 päivää takana. Iski hätä, että täähän loppuu ihan pian! Olin ihan varma, että ikävöin takas töihin pian, mutta vielä toistaiseksi on ollut ihanaa vaan nauttia uudesta roolista äitinä ja tutustua pikkuiseen rauhassa. Vauvanhoito on kyllä muutenkin ihan täyspäiväistä hommaa, ei tässä ole juuri mitään muuta ehtinyt miettimäänkään. Välillä, kun on oikein väsynyt rikkonaisten yöunien jäljiltä, haaveilen ikiomasta tunnista, jolloin pääsisin vaikka uimaan tai lenkille, mutta toistaiseksi ainakin uimahallikeikat on jääneet pelkäksi haaveeksi kun syöttöväli on sen verran tiheä. Ehkä saan vielä tuon iskä-miehen houkuteltua vauvan kanssa mukaan niin ehtis hoitaa imetyksen just ennen ja heti jälkeen uimareissun. Parin kuukauden päästä voidaankin sitten mennä koko kööri jo vauvauintiin!

Vauvasta: nimi alkaa lukkiutua pikkuhiljaa ja ensi viikolla on jo ristiäisetkin. Kyllä on ollut maailman vaikeinta yrittää löytää sellainen nimikombo, jonka meistä molemmat hyväksyy ja josta neitikin toivottavasti tykkää.  Kuukauden aikana kasvonpiirteet on selkiytyneet jo paljon ja neiti on alkanut näyttää jo vähän äidiltäänkin, ei enää pelkäntään mini-isiltä. Hyvä niin, karu kohtalohan se tytölle oliskin ollut :) Mahalla ollessaan pitelee jo hetkittäin päätään hienosti ylhäällä ja kova yritys on kääntyä selinmakuulta mahalleen. Pehmeällä alustalla se on jo pari kertaa onnistunutkin. Myös pientä hymyntapaista ollaan jo harjoiteltu ja äidin rinnalla on välillä kiva hekotella menemään kun on oikein tyytyväinen olo. Ollaan kuitenkin edelleen jouduttu antamaan rintamaidon lisäksi vähän korviketta. Ensimmäisestä merkistä tuli hirveät mahakivut. Vaihdettiin Tutteliin ja mahakivut hellitti lähes kokonaan. Myös Cuplaton on helpottanut oloa ja ruokailun yhteydessä nieleskelty ilma tuntuu kulkevan helpommin läpi.

Vielä siis toistaiseksi päivät on menneet melkoisessa sumussa, mutta pikkuhiljaa meille alkaa tulla vähän rytmiä elämään. Joulukin tulla jollottaa ja ollaan käyty päivällä pikaisesti täsmäshoppailemassa muutamia lahjojakin. Vaikka oon aina ollut jouluihminen ja odottanut sitä kovasti, niin kyllä tässä pienokaisen kanssa on vielä oma ihana lisänsä ja tuntuu koko joulunaika jotenkin merkityksellisemmältä. Kaikin puolin ihanaa aikaa elellään siis!

Mukavaa joulunodotusta kaikille!