Homma on joko niin, että lapsi oli tolkuttoman väsynyt tai sitten unikoulu alkaa tuottaa tulosta. Eilen nukkumaanmenon jälkeen herätyksiä oli yhteensä neljä, joista kaksi ennenkuin itse ehti nukkumaan
(ja jotka hoituivat tyyliin minuutissa tassutellen) ja kaksi yöllä. Toinen niistä olikin sitten imetysherätys, joten ei vaatinut edes rautaisia hermoja. Tuo yksi yöherääminen olikin sitten vähän haasteellisempi, kun neidillä selvästi kutitteli ikeniä. Tarjosin vähän vettä ja sitten lykkäsin tutin näppeihin. Siinä se sitten nyhti ikenillään tuttia makoillen meidän sängyssä ja välillä muuten vaan narisutteli sitä sormissaan ja yhtäkkiä vaan nukahti 40 minuuttia leikittyään.
Kun vaan itse osaisi nauttia rauhallisista yötunneista, nytkin venytin ja venytin nukkumaanmenoa kun ajattelin koko ajan että ihan kohta se herää. Eikä sitten herännytkään ennen puolta neljää. Ennen sitä ehdin katsoa kelloa monta monituista kertaa ja yrittää saada unenpäästä kiinni, torkkua ja nähdä unia ja taas herätä ihmettelemään paljonko kello on.
Väsyttää, mutta olo on onnellinen ja iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti