Meillä oli eilen ensimmäistä kertaa T:n täti virallisesti lapsenvahtina, kun itse läksimme hääpäivän viettoon keskustaan. Kävimme syömässä viiden ruokalajin illallinen (jonka lisäksi tuli vielä neljä keittiön tervehdystä) ja nautittiinpa muutama lasillinen viiniäkin ruoan kyytipoikana. Oli ihanaa ruokaa ja kyllä teki pieni irtiotto kotiympyröistä hyvää!
Kotiinkin oli kuitenkin kiva palata ja täällä iloinen tytteli meitä odotti yöpuku päällä ja massu täynnä iltapuuroa. Uni ei kuitenkaan heti meinannut tulla, vaan iskän ja äiskän kanssa piti vielä pari tuntia touhottaa. Neiti ilmoittikin väsystään kiipeämällä itse yläkertaan - toki isänsä valvovan silmän alla - ja nukahtamalla nopeasti kuin tukki.
Aloitimme toissailtana taas unikoulun, kun muutaman onnellisen sattuman kautta (T nukahti itse iskämiehen syliin, iskämiehen rauhoittelu ekan heräämisen aikana riitti auttamaan neidin takaisin uneen ja hampomisen aiheuttama kiukkuärtymä hellitti eikä neiti vaikuttanut enää kipeältä) ilta oli jo mennyt kaikin puolin hyvin. Yöllä neiti heräsi ja valvoi kaksi tuntia, välillä vähän itkien ja välillä ihan vaan sylissä valvoen ja pimeydessä loistavaa kellotaulua ihmetellen - hööhöö raikasi välillä iloisesti! Lopulta T nukahti iskämiehen syliin muutaman vesihörpyn saatuaan ja siitä saatiin siirrettyä neiti omaan sänkyynsä ja sieltä heräsikin sitten vasta kahdeksalta aamulla, jolloin pääsi nauttimaan maitoaamiaistaan ja jatkamaan uniaan vielä pariksi tunniksi äidin kainaloon. Saimme siis nukkua kokonaiset kuusi tuntia ilman herätyksiä!!
Viime yönä herätys oli jo nopeampi, uudelleen nukahtamiseen meni "vain" tunti. Neiti tosin torkkui sylissä välillä, mutta kun häntä yritti laskea omaan sänkyynsä itku alkoi taas. Lopulta nukahti jälleen iskän syliin ja siitä kippasimme tyttelin omaan petiinsä. Totesimme, että minun syli ei oikein kelpaa nukahtamiseen tai unimoodiin rauhoittumiseen, sillä siinä neiti vaan kukkuu ja ihmettelee ympäristöään, tosin ei kyllä itkekään, mutta jos uni ei yöllä tule on se vähän huonompi juttu meille kaikille.
Nyt on kolmas yö tuloillaan ja odottelen jo mitähän se tuo tullessaan. Monet kertovat kolmen ensimmäisen yön olevan ne pahimmat. Olemme kuitenkin valmistautuneet henkisesti siihen, että tässä saattaa mennä useampi viikkokin, mutta toki toivomme parasta. Nukahtaminen kävi kyllä todella helposti tänään, neiti nimittäin jäi kerrasta omaan sänkyynsä ja jäi sinne itse nukahtamaan. Päivärutiineihin tehtiin sen verran muutosta, että jätimme kolmannet päikkärit pois, jolloin uni tulee helpommin illalla. Vauva -lehdessä oli hyvä vinkki, että lapsen kannattaisi valvoa ainakin viisi tuntia ennen yöunille menoa, jotta unta sitten paremmin riittäisi ja tämä vaikuttaa ainakin toimivan meillä muutaman illan kokemuksella.
Toivotaan, että kehityskulku nukkumisen suhteen jatkuu näin hyvin ja yöimetyksestä vieroitus tapahtuu helposti, enkä kerro täällä viikon päästä, että taas kaikki on nukkumisen suhteen palannut ennalleen ja T syö taas jonku tsiljoona kertaa yössä. Itse asiassa neiti ei ole mitenkään kovasti edes minun sylissä unta tavoitellessaan rintaa vaatinut, joten yllättävän helpolla näyttäisi menevän. Ehkä silloin aiemmin oli vielä liian aikaista yösyöntien lopetukselle ja T on siihen nyt vasta valmis.
Mutta se siitä. Tuuletetaan enemmän vasta sitten, kun homma on hoidettu ja kunnossa, takapakkiakin ihan varmasti vielä tulee. Tekaisin äsken pellillisen kaurakeksejä. Taidamme vuokrata ElisaViihteestä Iron skyn ja alkaa rouskuttamaan kekkereitä leffan äärellä. Namnam ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti