Lomakuulumisia ja sen sellaista

Lomailu on kivaa! Ei huolta huomisesta ja mies hoitaa kotihommatkin. Mun vastuulle on jäänyt hoitaa neidin yöheräilyt ja saan sitten vastaavasti vedellä sikeitä aamusta useamman tunnin putkeen. Siinä vaiheessa kun kapuan alas (yleensä herätettynä), on täällä jo pyykkikone pyörinyt, neidin aamupäikkärit lenkkeineen hoidettu ja lounastakin on jo tulollaan. En tajua, miten tuo mies ehtii kaiken lapsenhoidon lomassa. Alkaa pian luulla, että laiskuuttani en saa täällä aikaan paljon mitään päivisin ;-)

Unikoulu jatkuu edelleen ja totesimme, että koska T on tarvinnut äitiä aiemminkin uudelleen nukahtamiseksi, lienee helpointa, että minä hoidan yöheräilyt ainakin nyt jonkin aikaa, että tilanne alkaa tasoittua. Iskämies urheasti hoiti ekat yöt, mutta huutokonsertti vain paheni yö yöltä eikä ollut mitään järkeä, että kuitenkin molemmat valvoimme ja sitten olimme ihan koomassa seuraavana päivänä. Nyt siis kohta viikko ilman yösyöttöjä on takana ja uskaltaisinpa sanoa, että kyllä tämä tästä, vaikka oma väsymys on aika painostava. Toista hammastakin pukkaa T:lle parhaillaan (ja viime yönä T heräsi 8 kertaa ellen seonnut jossain vaiheessa jo laskuissa), mutta silti pieni pyöräytys sylissä ja tassutus auttaa nukahtamaan uudelleen. Aamulla T sitten pääsee rinnalle kun on valoisaa ja eka syöttö hoidetaan muualla kuin sängyssä. Sen jälkeen jatketaan vielä unia muutama tunti. Yritän katkaista assosiaation nukkumisen ja rinnan välillä nyt kokonaan, siksi päivätissittelytkin ollaan siirrytty kokonaan hoitamaan sohvan nurkassa istuen. 

Ulkona on nyt vihdoin ollut ihanan lämmintä. Tänään T konttaili pitkin pihaa, ihasteli apilan kukkaa ja lopulta yritti syödä sen. Välillä neiti heittäytyi selälleen ja kieri pitkin poikin ja nyhti ruohoa käsiinsä ja yritti syödä ihasteli sitä. Äitiä on kovasti myös huudeltu ja muutenkin höpötystä tulee paljon. Yhtenä yönä neiti oli hereillä ja kun yritin saada nukkuman kuiskailemalla korvaan, että nyt on yö ja nyt nukutaan, neiti vastasi että "eipä mittään" (no ei varmaan tietoisesti, mutta siltä se kuulosti). Kyllä siinä vähän hihitytti meitä molempia!

On muuten uskomatonta, miten aikaisessa vaiheessa varustelu talvea varten alkaa. Uudet haalarimallistot ovat jo kaupoissa ja talvikamppeet vaihtavat kirppiksillä vinhaa vauhtia omistajaa. T:kin sai oman haalarinsa (käytettynä) ja oli hassua sovittaa sitä päälle yli 20 asteen helteessä. Talvi tuntuu vielä tosi kaukaiselta, mutta toisaalta on ihana ajatella, että talvella päästään T:n kanssa laskemaan mäkeä ja touhuamaan kaikkia kivoja talvijuttuja, kun viime talvena T oli vielä niin pieni ettei tehnyt muuta kuin pötkötteli vaunuissa. Ja alkutalvestahan tulee vuosikin jo täyteen, huh!