T:n ekalle hampaalle tuli sitten viereen kaveri toissapäivänä. Takana oli pari hyvää yötä, sitten tuli pari huonompaa yötä (ja päivää) ja sieltä se piikki sitten pilkisti! Mitä ilmeisimmin ikenissä tuntuu melko keljulta, kun mikään hellittely ei meinaa auttaa. Särkylääkettä ollaan annettu oireilun mukaan, välillä useammin ja välillä vain nukkumaan mennessä. Kohta varmaan alkaa pukata hampaita yläikeneen, toivottavasti vähän iisimmällä meiningillä...
Mut hei, en ole kertaakaan sortunut yöimetykseen, eikä neiti sitä juurikaan tunnu kaipaavan! Muutamana yönä T on ottanut pienen vesihuikan, muttei ole mitenkään erityisemmin kaipaillut mitään tuttipulloja tai nokkamukejakaan. Uskaltaisinpa siis sanoa, että meillä on näin ollen lopetettu yösyönti - siitähän oli tarkoitus eroon päästäkin. Näköjään se vaati vain pitkää pinnaa ja jaksamista sen suhteen, että yöllä on valmis valvomaan lapsen kanssa ja kestää pikkuisen itkuakin. Lopultakin meillä se meni aika helposti, kun vaihdettiin yövuorolaiseksi minut. Mutta täytyy sanoa, että en olisi jaksanut, ellen aamuisin saisi vuorostani vedeillä muutaman tunnin sikeitä muun porukan herättyä kuuden, seitsemän aikoihin.
Meillä alkoi tänään muskarikin. T katseli kiinnostuneena muita lapsia ja halusi mennä innolla touhuihin mukaan ja hiljentyi kuuntelemaan kun laulettiin ja opettaja soitti kitaraa. Musiikin lisäksi leikit kehittävät selvästikin motoriikkaa kun lapsia kävelytetään, hyppyytetään, keinutellaan ja heilutellaan musiikin tahdissa. Oli tosi kivaa, minäkin tykkäsin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti