T alkaa olla jo sen ikäinen, että imetyksen lopettamista pitäisi alkaa miettiä. Tietoa siitä on vain vaikea saada, keskustelupalstoilta joutuu karsimaan jokaikisessä ketjussa mukana olevat "miksi aiot lopettaa imetyksen, imetä nyt maailman tappiin saakka kun kerran maitoa tulee" -tyyppiset kommentit asiallisten joukosta. Vinkkejä, mä haluan hyviä vinkkejä miten homma onnistuu! Kertarysäyksellä sitä ei kuitenkaan kannata lopettaa (ellei jostain syystä ole pakko), mutta sittenpä voikin pähkäillä mistä vähentää ja miten.
Toiset lopettavat ensin päiväimetyksen ja sen jälkeen ilta- ja aamuimetykset, jotka lopetetaan yleensä siis viimeisimpinä. Juuri missään ei kuitenkaan puhuta siitä, että lapsi voi hyvinkin vielä lähempänä vuoden ikää - ja vielä siinä vuoden iässäkin - syödä yöllä rintamaitoa. Miten siis kannattaisi edetä? Lopettaako ensin yösyönti jonkun unikouluhuudatushässäkän avulla vai aloittaa helpommasta päästä eli siitä päiväruokailusta? Kummasssakin lienee puolensa.
T on itse vähentänyt päiväsaikaan rinnansyöntiä, mutta yöllä kyllä sitten roikkuu tississä kiinni hanakasti. Tai ei se siinä kyllä useinkaan syö, vaan tarvitsee sen rauhoittuakseen takaisin uneen. Tämän huomaan siitä, että vaippa on usein aamulla lähes kuiva. Olen venyttänyt ja venyttänyt taas unikoulun pitämistä - milloin on nuhaa, milloin ripulia ja sitten vihdoin pukkasi tuon pikkiriikkisen hampaan. Haluan saada itseni siihen mielentilaan, että jaksan vaikka viikon taikka kaksi horjumatta pysyä päätöksessäni kun unikoulu taas alkaa, sillä edellisistä kerroista huomasin, että yksikin poikkeus uuteen nukkumisrutiiniin vesittää kaiken aikaan saadun ja pitää aloittaa ihan alusta. Kerran kun siis sortuu siihen yötissittelyyn, niin sama vanha ralli jatkuu taas. Eihän se lapsiraasu ymmärrä, miksi joskus rinnalle pääsee ja toisella kerralla sitten taas ei, joten se on ihan turhaa lapsen ja itsensä kiusaamista. Mutta yöimetys on se, mistä me tämä homma aloitetaan, kun päiväimetyksen loppuminen hoituu näköjään aika lailla itsekseen ja korvikekin tarvittaessa päiväsaikaan kelpaa.
Nyt siis illat koomailen keskustelupalstoja selaillen ja hyviä vinkkejä etsiskellen. Tänään kävin ostamassa tutinkin, jota ajattelin kokeilla pahimpaan rintahuutoon sitten, kun sen aika joku yö on. Odotellaan nyt kuitenkin ensin pahin hammaskiukku ohi, vielä tässä ei mikään kiire ole. Henkinen valmistautuminen pitää kuitenkin jo aloittaa. Lopultakin suurin kysymys lienee se, että kummallekohan se lopettaminen on vaikeampaa, äidille vai tyttärelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti