Plääh

Joinakin aamuina tuntuu vaan siltä, että voisi vetää peiton korville, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tänään oli sellainen aamu. Paleli, päätä särki, nukutti ja ulkona oli kaatosade. Alkaa muutama repaleinen yö ilmeisesti vaatia verojaan ja matkastressiäkin pukkaa päälle.

Mutta: T:n nuha on laantumaan päin ja neiti nukkuikin suht hyvin viime yön. Heräsi ennen aamua vain kerran syömään, mutta touhotti unissaan niin kovasti, että olin koko ajan korvat höröllä ollaanko siellä hereillä vai ei. Lisäksi huomasin, että T nukkuu rauhallisemmin, kun mun käsi on lähellä. Kai se lämmittää ja tuoksuu turvalliselta. Siinä neiti sitten omassa sängyssään piti suloisesti koko yön mua kädestä kiinni, mutta mun omat hartiat huusivat hallelujaa kun asento oli koko yön sama. No, suloisuudesta pointsit ja illalla pääsen hierojalle, saapahan tehdä koko rahalla töitä.

T peruuttelee jo vauhdilla pitkin poikin lattioita ja kaikki johdot kiinnostavat. Lattiaakin on tosi kiva nuoleskella, etenkin keittiön laattalattia on saanut suuren suosion. Kun en ehtinyt aamutouhujen lomassa olemaan koko aikaa skarppina, että mihinkä se neiti tohottaa menemän, otin pitkästä aikaa sitterin käyttöön. T ei ole viihtynyt siinä juurikaan, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta kuin hetkeksi. T killui turvavöiden varassa tovin kunnes huomasi, että eteenpäin kallistumalla pääsee käpistelemään sitterin kankaiden kiinnitysvetskareita ja tukikeppejä. Niitä sitten intopiukeena tuossa räkä poskella räpelsi ja maisteli ja lopulta yritti kiivetä koko sitteristä pois. Aikamoinen akrobaatti!