Aurinkoinen syyssunnuntai

Olipahan upea syksyinen sunnuntainpäivä! Aurinko paistoi ja ulkona oli lämmintä. Kesän viimeisiä rippeitä, uskoakseni.

Pitkästä aikaa oli viikonloppu, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään pakollista, kuten kouluhommia. Käytin sitten ajan viisaasti digiboksin sisällön töllöttämiseen ja ruoanlaittoon. Tänään innostuin heti aamusta tekemään sapuskoja ensi viikolle valmiiksi (tokavika työviikko!) ja kappas, useampi tuntihan siinä vierähtikin. Olen joutunut tarkkailemaan sokereitani nyt raskauden loppupuolella ja omasta vapaasta tahdostani pitänyt ruokapäiväkirjaa, laskenut hiilareita ja kaloreita - olen huomannut, että naposteluhimo hellittää huomattavasti, kun kirjoittaa kaiken syömänsä säntillisesti pieneen mustaan kirjaan. Painokaan ei ole noussut enää samaa tahtia kuin raskauden aikana aiemmin, joka on toooodella kiva juttu! Kotioloissa verensokeritkin ovat pysyneet ihan normaalin rajoissa. Viikolla syöminen on helposti vähän sitä sun tätä, joten päätin katsoa eväät valmiiksi, ettei tulisi sorruttua sokereita nopeasti nostaviin välipaloihin töissäkään. Nyt kaapista sitten löytyykin aamupalaksi munakasrullaa kasvisjuustotäytteellä, lounaaksi tomaatticheddarkeittoa ja päivälliseksi coleslawta ja sitruunaista uunilohta. Eiköhän näillä muutaman päivän pärjää! NAM!

Käytiin myös ulkoilemassa ja päädyttiin pyörimään keskustan suuntaan. Meillä on ollut tarkoitus käydä katsomassa Kiasmassa ARS 11 -näytely jo pidemmän aikaa ja tänään vihdoin onnistuttiin selviytymään Kiasman ovista sisään. Satuttiin vielä paikalle niin, että aulasta oli juuri lähdössä yleisöopastus ja ehdittiin sille mukaan. Näyttelyn teemana oli Afrikka - suurin osa näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista asuu Afrikassa, myös mantereen ulkopuolisten taiteilijoiden työt käsittelivät Afrikkaa tavalla taikka toisella. Töistä suurin osa oli valokuvataidetta, joka hieman yllätti, mutta aiheet olivat ajankohtaisia ja käsittelivät mm. pakolaisuutta ja ympäristöongelmia. En voinut olla ihmettelemättä kuinka värikkäältä elämä kuvissa näyttikään - jopa mustavalkoisista kuvista värit tuntuivat pursuavan. Ehkä se on afrikkalainen elämänasenne, joka kuvia positiivisuudellaan värittää. Moni töistä laittoi myös miettimään asioita - kuinka hyvin meillä täällä asiat ovatkaan. Mielenkiintoista oli myös pohtia länsimaiden ja Afrikan valtioiden suhdetta, voi sitä riiston ja alistamisen määrää... Sinne ne meidän jätteetkin ovat pitkälti päätyneet; joku fiksu taiteilija olikin keksinyt tehdä roinasta naamiotaidetta, jota nyt myy takaisin länsimaihin!

Kotiuduttuamme kulttuuripläjäyksestä ja suunnistaessani jääkaapille huomasin, että tuorehiiva oli menossa vanhaksi. Päätin sitten tekaista siitä pullataikinan (no se niistä hiilareista ja sokereista ainakin tämän päivän osalta...). Tässä ilta on sitten vierähtänyt pullaa paistellen - saatiin niin korvapuusteja kuin omenabostonkakkuakin. Kokeillaan nyt sitten, mitä pulla verensokereille tekee. Vauvalla alkoi ainakin bileet heti kun pullaa meni koneistoon. Virallisena selityksenä oli tosiaan käyttää vanhaksi menossa olevat raaka-aineet hyödyksi ja selittelin kovasti laittavani suurimman osan herkuista pakastimeen, jotta on sitten muuttoapureille jotain hyvää tarjota kaffen kanssa... mutta katsotaan nyt, mikä niiden lopullinen kohtalo on :) Missähän vaiheessa sokeriaddiktio muuten saa virallisen tautiluokituksen?

Jos tänne eksyy lukijoita, niin kommentoikaa toki. Minkälaisia juttuja haluaisitte lukea?