Minulle oli postia!

Sinulle on postia -haasteen kakkospaketti oli eilen postilaatikossa! Olin lähdössä kaupungille tapaamaan ystäviä ja lähtiessä kurkistin onko postilaatikkoon tullut ehkä postin noutolappusia. Ei ollut tullut, mutta paketti siellä oli! Meillä oli kuitenkin sen verran kiire, etten ehtinyt sitä heti aukaisemaan, vaan jätin sen odottamaan kotiinpaluuta. Onko muita, jotka tykkäävät mukavien asioiden odottamisesta? Se pieni jännitys on minusta ihanaa :)

Paketti ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Jo itse kuori oli ihanan värikäs ja tattadaa, sisältä paljastui kaikkea kivaa. Erivärisiä ja -tuoksuisia kynttilöitä, Maraboun tummaa lemon & ginger suklaata (tumma suklaa on ihan mun feivörittiä ja monia kaupasta löytyviä laatuja olenkin maistanut, mutta tätä en vielä - sitruuna ja inkivääri ei kuitenkaan voi pettää!), Äitien kirja maailman parhaalle äidille (no, toivotavasti musta tulee sellainen kirjan luettuani ;) ja ihanan iloinen Peppi Pitkätossu -kortti! Sitä yhdessä T:n kanssa ihmeteltiin ja niinhän siinä kävi, että kulmat on nyt kortista syöty. Kortti menee kuitenkin säilöön, niin kiva se on.

Edellisen paketin suklaat tuhosin parissa päivässä ja naamiot ja kuorinnat testasin omassa yksityisessä saunaillassani. Yksityisessä niin, ettei saunatiloihin muilla ollut yhtä aikaa asiaa. Sihauttelin kiukaalle löylyä ja nautin hiljaisuudesta ja saunan lämmöstä. Suklaanaamion levitin kasvoille jäähyn aikana ja lapsrukka säikähti yllättäen tummentunutta äitiään itkuun saakka :) Olkaa siis varovaisia niiden naamioiden kanssa, ettei jää traumoja! :D

Nyt odottelen sitten sitä ihanaa hetkeä, että pääsen rauhassa lukemaan kirjaa ja syömään suklaata. Ehkäpä laitan tuoksukynttilään samalla tulen. Selailin jo kirjaa hieman ja se vaikuttaa oikein hauskalta ja jotain oppeja olen tainnutkin jo toteuttaa ainakin logiikan opettamisen osalta (tämä on Äidin opetukset -luvusta):
"Jos nyt putoat siitä keinusta ja taitat niskasi, niin et kyllä lähde minun kanssani kaupoille."

Meillä kyseessä ei ollut keinu vaan sohva ja ei oltu menossa kaupoille vaan lenkille, mutta muuten logiikka oli yhtä loistavaa :)

Kiitos salainen ystäväni, joka et vieläkään kauheasti vinkkejä heittänyt kehiin, mutta lienen bongannut sinut harvoista lukijoistani... Vai olenko?

Liittykäähän nyt vierailijat lukijoiksi, voitte kätevästi seurata uusia postauksia bloggerin kautta. Näen nimittäin tilastoista, että aikas paljon täällä porukkaa käy. Ilmiantakaa itsenne, jos ette oman profiilin muodossa niin edes kommentein. Niistäkin tulee hyvä mieli! Ja tähän vielä kerran hymynaama sillä sitä minä olen eilen ja tänään ollut :)

Edit: salaiseksi ystäväkseni varmistui siis laukku blogista Alla omenapuun. Käykäähän kurkistamassa mitä kymmenkuiselleVäinölle ja sen perheelle kuuluu :)

Juhannusmuistoja so far

Varhaisimmat juhannusmuistot minulla liittyvät mökillä olemiseen yhdessä vanhempieni ja perhetuttavien kanssa. Itikoita oli ihan helvetisti ja poltimme mökin rannalla kokkoa. Joskus muistan pelastuslaitoksen veneen rantaa lähestyessä meidän potkineen kokon mereenkin :)

Vähän isompana kuvioon tulivat kaverijuhannukset. Juhlajuomia siemailtiin enemmän ja vähemmän ja sekoiltiin. Luotiin myös paljon uusia tuttavuuksia, joista osa on pysynyt näihin päiviin saakka ja osa jäänyt matkan varrelle.

Elämän hieman vakiinnuttua kuvioon tulivat tyypilliset mökkijuhannukset ystävien kanssa ja hyvä ruoka. Ruokaa, viiniä, siideriä ja hyvää musiikkia. Jos vielä sai vähän aurinkoa kaupan päälle, niin eipä sitä ihminen muuta tarvinnut.

Pari juhannusta on tullut vietettyä myös hiljaisessa Helsingissä. Kaupunki on juhannuksena ihan autio, Kalliossakaan ei liikkunut ketään, parhaan terassipaikan sai rauhassa vallata itselleen.

2009 juhannuksena minulla oli polttarit. Todella ikimuistoinen juhannus porealtaineen ja savusaunoineen, taisinpa jotain rokkiliukuakin illan aikana harjoitella ;)

Viime vuonna olin raskaana, eikä terassipaikat jaksaneet kiinnostaa. Teimmekin Jiin kanssa molemmat gradua kotona. Ihanan juhlavaa!

Tänä vuonna meidän juhlaseurana oli ystäväpariskunnan lisäksi tuo mini-ihminen, joka meille viime marraskuussa muutti. T oli ihan parasta juhannusseuraa ikinä, hyvällä tuulella koko päivän! Söi innolla sosetta ja sormiruokaa (ja ruohoa) ja nukkui päiväunet vaunuissaan silloin kun uni alkoi painaa. Tällaisia juhannuksia mun elämään mahtuisi enemmänkin.

Olen onnellinen.

Puuroa naamar... eiku pöytään

Puuroa on kivointa syödä kun siitä saa (suurimman) osan hieroa pöytään. Koostumus on puoli ruokaa, kaikilla aisteilla nautittuna.

Hakusanat

Tänne blogiin on eksytty mitä erikoisemmilla hakusanoilla. Repsesin ihan totaalisesti tälle "käsi paketissa panin äitiä".

Siis wtf?! Minkähänlainen tyyppi tuollaisen Google-haun takana oikein mahtaa olla? :D

Meidän eilinen

Pieni kaupunkimatkaaja reippaana odottamassa metroa. 

Meillä oli T:n kanssa eilen melkoisen kiva päivä. Lähdimme kaupungille asioille jo aamupäivästä ja palasimme kotiin vasta alkuillasta. Ei meidän mikään pakko olisi ollut kaupungilla koko päivää kuluttaa, mutta ajattelin, että kun kerrankin sinne saakka lähdetään, niin käydään nyt sitten hoitamassa kaikki hankinnat samalla ja jätetään vähän tilaa fiilispohjaiselle kuljeskelulle. Samalla sain mahdollisuuden selvittää kuinka pärjäisimme koko päivän kahdestaan kodin ulkopuolella - ruokailuineen, vaipanvaihtoineen ja vaunujen kanssa.

Päivä meni tosi hyvin. T oli kiltisti ja nukkui päiväunensa ihan normaaliaikataulun mukaisesti ja jaksoi yllättävän hyvin olla vaunuissa muutenkin. Istuma-asennossa on selvästikin parempi tarkastella asioita ja maailma hahmottuu laajempana kuin pötkötellessä. Ainoastaan ihan loppupäivästä otin T:n hetkeksi Manducaan, kun neiti innostui harjoittelemaan konttaamista ja seisomista vaunuissa turhan ahkerasti. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kotimatka olisi taittunut Manducassa paremmin, mutta saitana äitiyslomalaisena köytin vastaan hangoittelevan lapsen vaunuihinsa. Kotimatkan loppupätkällä T nukahti kesken venkuloinnin vaunuihinsa ja jatkoi unia vielä kotonakin.

Jaa, että mitäkö me sitten tehtiin? Kävimme muun muassa Stockmannilla leluostoksilla ja testaamassa vaipanvaihtopiste ja syöttötila. Oli muuten oikein kiva paikka, oli lapsille leluja, mukavat tuolit joissa imettää ja tietysti mikro ruokien ja maitojen lämmitystä varten (tila löytyy sieltä leluosaston perältä). Vähän imetystuokiota tosin häiritsi eräs isäihminen joka ei meinannut saada silmiään irti meistä. Stockan jälkeen hoidettiin se päivän virallinen osuus, eli minä kävin lääkäriasemalla ikävuositarkastuksissa. Kyseisessä rakennuksessa oli kolme hissiä, joista kaksiin vaunut mahtuivat niukasti ja tottakai aina hissiä tilattaessa ensimmäisenä tuli se pieni hissi, johon me ei mahduttu. Fiksusti myös ilmoittautuminen oli kuudennessa kerroksessa ja itse tarkastukset hoidettiin viidennessä. Hiki päässä roudasin meitä ja kamoja kerrosten välillä. Hissit olivat vielä sellaisia vanhanaikaisia eli ovi piti itse avata ja tietysti pitää auki. Pelkän kantorepun kanssa olisimme päässeet paaaaaljon helpommalla. Lounaalla kävimme iskämiehen työpaikalla. Sieltä jatkoimme matkaa vielä Kamppiin ja Ruohonjuureen, jossa oli sopivasti Big Small Companyn edustaja tuotteineen. Rahaa meni, mutta tarpeellisiin hankintoihin kuitenkin! :) T pääsi myös raitiovaunun kyytiin ensimmäistä kertaa, ajeltiin linjalla nro 6. Aikaisemmin ratikka oli meidän kulkuväline numero 1, en voi käsittää, miten me ollaan onnistuttu välttämään niiden käyttö näin totaalisesti T:n syntymän jälkeen!

Päivän ikävä tilanne sattui heti aamusta odottaessamme metroa - joku nuori tyttö sai ilmeisesti epilepsiakohtauksen ja kaatui melko pahannäköisesti metrolaiturille. Vieläkin kuulen korvissani sen kolahduksen (tai rusahduksen) kun hän kaatui päin kivilattiaa, huh. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.

Tämmöinen oli meidän eilispäivä. T:tä luultiin monta kertaa pojaksi, koska päällä oli farkut ja sinivalkoraidallinen paita. No, se ei meidän menoa hidastanut, kun korjasin väärinkäsityksen, niin ilmeet olivat näkemisen arvoisia - yleensä kovin nolostuneita. Päivä oli oikeasti tosi mukava ja T oli hauskaa hengailuseuraa. Päivään sisältyi paljon naurua, myös vähän sydämentykytyksiä ja varmaan 5000 poltettua kaloria. Illalla otin vahingon takaisin syömällä jäätelöä kaksin käsin :)

Uusia liikuntamuotoja

Meidän rauhalliset käppäilyt kaupoilla vaunujen kera jäivät lyhytaikaisiksi. Juuri kun ehdin olla huojentunut siitä, että kauppakeskukseen asioille meneminen ei aiheuta enää huutoraivokiukkukohtausta, niin T keksi uusia metkuja. Enää ei riitä, että vaunuissa voi istua ja tarkastella ihmisiä ja asioita, vaan nyt pitää ehdottomasti harjoitella pyörimistä, konttaamista ja seisomista vaunuissakin. Seuraavaksi epäilemättä pitää päästä hyllyissä näkyviin mielenkiintoisiin tavaroihin käsiksi. Ja voi sitä huudon määrää kun ei saa tehdä mitä haluaa.

Olenkin alkanut kuskata mukana kantoreppua. Kun vaunuissa oleminen käy ylivoimaiseksi (ja kun omat hermoni eivät enää kestä venkulointia) siirrän tyttösen reppuun ja vaunut saavat toimia tavarankuljetusvälineenä. Manducassa neiti rauhoittuu, tarkkailee ympäristöä rauhassa ja nukkuu hyvin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti köyttää tyttö vaunuihin olkaremmeillä kiinni, mutta kuka sitä kitinää viitsii kuunnella. Kivempi olla liikkeellä rauhallisen ja tyytyväisen lapsen kanssa kuin jatkuvasti oloaan ja eloaan protestoivan. T:stä tulee isona varmaan joku vastarintaliikkeen johtaja vahvasta tahdostaan ja määrätietoisuudestaan päätellen.

Viikatemies

Olisi pelottanut, jos ei olisi hymyilyttänyt. Ihanan nostalgista!