 |
| Mää kyllä pussaan tuota kaljupäätä, ku se on niin syötävän söpö! |
Aika kryptinen otsikko, mutta kertoo juuri sen, josta aion kirjoittaa. T on nimittäin 8 kk ja nyt täytyy taas kirjata ylös mitä kuukaudessa on tapahtunut. En tiedä meneekö mulla jo sekaisin mitä on tapahtunut milloinkin, mutta yritän taas listata tärkeimmät. Neuvolaa meillä ei olekaan kuin seuraavan kerran syyskuussa, joten mittoja en valitettavasti tiedä. Pituutta on ainakin tullut, koska 68 senttiset vaatteet mahtuvat enää niukasti jos ollenkaan. Paino ei varmaan kauheasti ole noussut, koska neiti liikkuu edelleen niin aktiviisesti, mutta lienee sekin siellä jossain kahdeksan kilon hujakoilla.
8 kuukauden iässä T:
- nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten
- kävelee tukea vasten
- osaa jo aika hyvin laskeutuakin, kun on noussut seisomaan
- kävelee aikuisen käsistä tukea ottaen jo aika hyvin (tosin välillä jalat menevät ihan vinksin vonksin - varsinkin, jos kahdessa eri suunnassa on jotain kiinnostavaa, jonne tekisi mieli mennä :)
- Sanoo välillä "äiti" (tai äithi tai sitten teetä pöristellään kielellä). Aikaisemmin luulin, että se olisi vahinko, mutta alan uskoa siihen, ettei olekaan. Tuntuu, että välillä kuiskailee joidenkin sanojen lopputavuja, mutta ehkä tämä on vaan toiveajattelua...?
- Osaa etsiä tavaroita, kun niitä yrittää piilottaa. Pois silmistä, pois mielestä ei siis enää päde :)
- On oppinut taputtamaan
- Maha on alkanut toimia vähän paremmin!
Aika paljon siis jo!
T:n lempileikki on sellainen, että kun iskämies tulee töistä kotiin, T kiipeää nopeasti mun syliin ja mun olan takaa kurkkii iskää ja leikkii kukkuu! -leikkiä. Jännitys on käsin kosketeltavaa ja riemunkiljahdukset raikaa! Ihana pikkuinen!
Ruokaa menee viidesti päivässä: aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Aamupuuro maistuu heikoiten, mutta muilla aterioilla yleensä menee ruokaa hienosti. Sormiruokailua ollaan harjoiteltu myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja pikkupalat eivät enää aiheuta kakomista. Ruoka saa siis jo olla karkeampaa. Imetän T:tä myös edelleen.
Nukkumisen kanssa onkin sitten TAAS niin ja näin - se siis niistä unikouluista (huoh). Päiväunet sentään ovat säännölliset ja niitä vedellään 3-4 kertaa päivässä, välillä parikin tuntia kerrallaan, mutta yleensä suunnilleen 40 minuuttia. Pari yötä meni jo ilman yöruokailua ja iskämies sai rauhoiteltua T:n yöllä takaisin uneen (ja T heräsi vain kerran). Sitten jotakin tapahtui - oli pari päivää, jolloin T söi huonommin ja sitten tuli varmaan liian helposti annettua yöllä periksi ja otettua tyttö rinnalle. Kaikki edistys meni kankkulan kaivoon sen siliän tien. Nyt T taas härrävärkkinä pyörii meidän välissä yöt. Alkuyö menee ihan ok ja T:n parahtaessa pelkkä selän hieraiseminen riittää. Sitten joskus aamuyöllä alkaa rintaralli ja siinä pitää roikkua ihan koko ajan. Ihan tajuttoman väsyttävää ja hartiat alkavat olla taas siinä jamassa, että päätä särkee koko ajan.
Hampaita T:n suussa ei ole suussa edelleenkään, mutta tänään T alkoi kuolata vähän enemmän ja hinkkaa ikeniään ihan hulluna. Jospa ne sieltä kohta tulisivat... Ja jospa se nukkuminenkin sitten alkaisi helpottaa. Parin viikon päästä ollaan lähdössä kesälomareissuille ja sitten unikoulut saakin taas hetkeksi unohtaa - ei liene sama asia unikouluttaa reissussa kuin kotona. Tilasin kuitenkin vahingossa (siis ihan oikeasti - kaikkea sitä väsyneenä silmät ristissä tekeekin!) T:lle matkasängyn ja nyt elättelen toiveita, että uni yhtäkkiä maistuisikin reissun päällä siinä koko yön oikein hyvin. Hahhah, lienee turha toivo - todennäköisempää varmaan, että voitin eilen lotossa 11 miljoonaa. Pitääkin heti tarkistaa laput ;-)
T:n lempileikki on sellainen, että kun iskämies tulee töistä kotiin, T kiipeää nopeasti mun syliin ja mun olan takaa kurkkii iskää ja leikkii kukkuu! -leikkiä. Jännitys on käsin kosketeltavaa ja riemunkiljahdukset raikaa! Ihana pikkuinen!
Ruokaa menee viidesti päivässä: aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Aamupuuro maistuu heikoiten, mutta muilla aterioilla yleensä menee ruokaa hienosti. Sormiruokailua ollaan harjoiteltu myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja pikkupalat eivät enää aiheuta kakomista. Ruoka saa siis jo olla karkeampaa. Imetän T:tä myös edelleen.
Nukkumisen kanssa onkin sitten TAAS niin ja näin - se siis niistä unikouluista (huoh). Päiväunet sentään ovat säännölliset ja niitä vedellään 3-4 kertaa päivässä, välillä parikin tuntia kerrallaan, mutta yleensä suunnilleen 40 minuuttia. Pari yötä meni jo ilman yöruokailua ja iskämies sai rauhoiteltua T:n yöllä takaisin uneen (ja T heräsi vain kerran). Sitten jotakin tapahtui - oli pari päivää, jolloin T söi huonommin ja sitten tuli varmaan liian helposti annettua yöllä periksi ja otettua tyttö rinnalle. Kaikki edistys meni kankkulan kaivoon sen siliän tien. Nyt T taas härrävärkkinä pyörii meidän välissä yöt. Alkuyö menee ihan ok ja T:n parahtaessa pelkkä selän hieraiseminen riittää. Sitten joskus aamuyöllä alkaa rintaralli ja siinä pitää roikkua ihan koko ajan. Ihan tajuttoman väsyttävää ja hartiat alkavat olla taas siinä jamassa, että päätä särkee koko ajan.
Hampaita T:n suussa ei ole suussa edelleenkään, mutta tänään T alkoi kuolata vähän enemmän ja hinkkaa ikeniään ihan hulluna. Jospa ne sieltä kohta tulisivat... Ja jospa se nukkuminenkin sitten alkaisi helpottaa. Parin viikon päästä ollaan lähdössä kesälomareissuille ja sitten unikoulut saakin taas hetkeksi unohtaa - ei liene sama asia unikouluttaa reissussa kuin kotona. Tilasin kuitenkin vahingossa (siis ihan oikeasti - kaikkea sitä väsyneenä silmät ristissä tekeekin!) T:lle matkasängyn ja nyt elättelen toiveita, että uni yhtäkkiä maistuisikin reissun päällä siinä koko yön oikein hyvin. Hahhah, lienee turha toivo - todennäköisempää varmaan, että voitin eilen lotossa 11 miljoonaa. Pitääkin heti tarkistaa laput ;-)
Iskämieheltä vielä terveisiä. Pyysi kirjoittamaan tänne, että kahdeksan kuukauden iässä T örisee kuin hevilaulaja ja kynsii verille. Totta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti