Ähinää, ylä-ääniä ja örinää

Meidän neiti on välillä aika tarkkailevaa sorttia, mutta kun sille päälle sattuu, mölisee ihan huolella. Välillä tulee ihan tavujakin ja sitä äidiltä kuulostavaa sanaa, mutta enimmäkseen T:n "juttelu" on ylä-ääniä tai örinää. Ähinää kuuluu sitten muuten vaan koko ajan, kun ei kiljututa tai örisytytä, ja jos kokonaan hiljenee, niin on ihan varmasti pahanteossa. Niin kuin äsken. Oli pentele hoksannut, että keittiön tuolilla oli lauantain Hesari ja sitä nuoleskeli tyytyväisenä seisaaltaan pöydän alla, kun kurkistin katsomaan aamupuuroni lomassa. On se kakara :)