Flunssa on nyt selätetty ja onni oli, ettei meillä muut sairastuneet samaan tautiin. Iskämies heitti Italian matkansakin ja mummeli oli minun ja T:n seurana, joten hyvin meni sekin pätkä.
Tässä sivussa myös 11 kuukautta tuli T:lle täyteen. Synttäreidensä kunniaksi T opetteli kävelemään (tai heti seuraavana päivänä) ja nyt sitten töpötellään pitkin poikin kotia ja kulkeminen kengät jalassakin jo sujuu. Kynnykset on aika pahoja, niiden kanssa T on tooooosi varovainen, ja ihan syystä. Vaikka aikuisen jalan alla pieni kynnyslista ei juuri miltään tunnukaan, niin pienen jalan alla se on iso ja saattaa horjuttaa isostikin. Kunnon kynnyksestä nyt puhumattakaan!
Meillä oli myös kahdeksan kuukauden neuvolalääkäri (ihan vaan vaatimattomat kolme kk myöhässä, jee) ja lääkäri kehui, kuinka T selvästi ymmärtää paljon asioita ja kehottikin meitä selittämään ympärillä tapahtuvia asioita kovasti. Sitä me ollaan kyllä tehty jo pitkään, jos ei jopa ihan syntymästä saakka. Lääkärissä kaikki oli muutenkin ok. Siellä kuunneltiin sydän ja keuhkot, katsottiin pinsettiotetta pienen helmen avulla, vilkaistiin silmiin ja korviin ja tunnusteltiin nivuset ja lonkat.
T on myös ottanut valikoimiinsa pari uutta sanaa. Kiiaa hoetaan kovasti (=kirja) ja ihan kaikki kirjat ovat selaamisen arvoisia. Ei väliä onko kuvia tai ei: eilen T vietti puolisen tuntia selaillen Edgar Scheinin Yrityskulttuuri -kirjaa :) Omaa nimeäänkin yrittää sanoa ja ilmeisesti muutamaa muutakin sanaa, mutta ne ovat vähän kysymysmerkkejä meille vanhemmille - ilmeisesti sanaa kukka ainakin harjoitellaan. Kova tyttö on kuitenkin osoittelemaan asioita, kun haluaa tietää mikä mikäkin on.
Uutena asiana tässä kuukauden aikana on tainnut myös tulla antamisleikki. T ojentaa jonkin asian ja ottaa sen sitten takaisin. Ruokapöydässä T:n mielestä kaikista hauskinta on, kun äiti syöttää ja hän saa syöttää itse toisella lusikalla äitiä (ääks, karies, tiedetään!). Lusikointi sujuu muutenkin jo aika mallikkaasti, kun vaan jaksaisi keskittyä siihen vielä hivenen reippaammin. Sotkua toki vielä tulee, mutta onnistuu välillä ihan menestyksekkäästi lapioimaan ruokaa omaankin suuhunsa. Piimä on suosikkiruokajuoma ja jogurttibanaanimössökin maistuu hyvin. Sormiruokailu kiinnostaisi enemmän kuin mitä minä jaksan siivota, mutta aina kun vain ehdin, teen T:lle sellaista sapuskaa, jota voi sitten itse mättää sormin (tai haarukalla) suuhun. Tuntuu vain, että menekki on niin pientä, että saakohan raasu tarpeeksi evästä kasvamiseen?
Hammasrintamalla on tapahtunut seuraavaa: Ylös on puhjennut toinen etuhammas. Hampaita on siis kokonaiset kolme. Neljättä odotellaan.
Yösyöminen on palannut monen kuukauden tauon jälkeen taas kuvioihin. Kello viiden herätys vain aikaistui ja aikaistui ja huudoksi meni, ellei tissiä tippunut. Väsyksissä en sitten jaksanut kanniskella viikosta toiseen keskellä yötä itkevää ja jo voimakkaasti protestoivaa lasta. Äidinmaito ei sinällään hammaslääkäreiden mukaan rei'itä hampaita ja ollaan nyt nukuttu kaikki melko hyvin. Ainoa mietityttävä asia on, että miten ja mistä kohti nyt vähentää imetyksiä, kun siitä haluaisin jo vähitellen alkaa luopumaan.
Aamulla uni maistuu. Useimmiten viime aikoina ollaan herätty puoli yhdeksän aikoihin, yhtenä aamuna T nukkui 10.15 saakka. Jos T nukkuu aamulla pitkään, nukutaan vain yhdet päikkärit, muuten vielä kahdet.
Siinäpä taitaa olla yhdentoista kuukauden pääasialliset kuulumiset. Iso tyttö se jo on, mutta samaan aikaan kuitenkin vielä niin pieni. Kaikin puolin ihana mussukka, iloinen ja reipas ja tietää mitä haluaa. Muutaman viikon päästä juhlitaankin sitten yksivuotissynttäreitä :)
P.S. Pukeminen ei ole enää niin persiistä kuin ennen! Nykyään vaatteet saadaan jo päälle melkein ilman huutoja, jeeee! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti