Kauniita unia, kukkasten kuvia!

Harmittelin täälläkin sitä, kun tuli väsyksissä aloitettua yöimetys uudelleen. Mutta arvatkaas mitä. Viikonloppuna päätin taas pitää unikoulua, jotta yötissuttelu saadaan loppumaan. Kuvittelin menon olevan samanlaista kuin aiemmin ja että protestointi olisi melkoista. Yllätyinpä isosti ja iloisesti, kun kaksi edellistä yötä onkin mennyt mainiosti ja ollaan nukuttu kaikki paremmin kuin aikoihin.

Kyse ei siis ollut tällä kertaa muusta, kuin neidin siirtämisestä omaan sänkyynsä, joka meillä on sivuvaununa. T:n herätessä silittelen tai pidän kättä kevyesti selän päällä ja tarvittaessa tarjoan tuttipullosta vesihuikkaa. Tuttipulloakaan ei olla tarvittu kuin illalla yhden kerran, yöllä se ei siis kelpaa. Tosin viime yönä neiti ei edes herännyt kertaakaan, joten tuttipullon kelpaavuutta ei tarvinnut edes kokeilla. Alan oikeasti uskoa siihen, että lapsella on tietyt kaudet, jolloin kehitys tapahtuu ja imetyksen vieroituksen aika on selvästi nyt. Päivisin neiti ei juuri rintaa kaipaile jos ja kun saa muutakin juotavaa ja iltaisinkin alkaa olla nähtävillä, että kohta imetys jää historiaan. Tyttönen kun pyörii ja hyörii ja ennen nukahtamista ITSE kääntyy rinnalta pois ja etsii sopivaa asentoa nukahtaakseen.

Voi pientä. Tavallaan olen iloinen siitä, että lapsi vierottaa itse itseään, eikä imetystä tarvitse lopettaa vastoin lapsen tahtoa, mutta itselle tämä on hämmentävän haikeaa. Ajattelin olevani iloinen siitä vapaudesta mitä imettämättömyys suo, mutta on se ollut itsellekin ihana pieni levähdyshetki lapsen kanssa, kun yhdessä ollaan pötkötelty. Kohta sekin on muisto vain, niinkuin T:n koko vauvavuosi.