Ensimmäisen lapsen valitettavana osana on toimia koekaniinina. Ensin kokeillaan jotain, sitten otetaan takapakkia ja kokeillaan jotain muuta, kun ensimmäinen taktiikka osoittautuikin tehottomaksi. Meillä on taisteltu niin imetyksen kuin nukkumisenkin kanssa ihan kohtalaisesti ja kaikki muut pikkutaistelut päälle - kuten pottailu.
Me ollaan nukuttu pääsääntöisesti perhepedissä ja se ei varmaan ole ainakaan edesauttanut yöimetyksen lopettamista. Yösyönti oli jo pois pari kuukautta, mutta kun ylähampaat tekivät tuloaan monta viikkoa ja yöt olivat yhtä huutamista, luovutin. Eilen illalla potkaisin iskämiehen vierassänkyyn goisaamaan ja testasin nukkuisiko tytöntyllerömme paremmin, kun tilaa on (siis sen sänkyhän on taas sivuvaununa, mutta ei se vaan siellä viihdy, plääh) ja kas kummaa - yöllä syöpöteltiin kerran tai kaksi ja nukuttiin molemmat paremmin kuin aikoihin, vaikka sitä toista ylähammasta pukkaa edelleen!
Löysin myös illalla netissä surffatessani Dr. Gordonin artikkelin, jossa on metodi perhepedissä tapahtuvaan yöimetyksen lopettamiseen. Kannattaa vilkaista, jos selkeät "tee näin" -ohjeet kiinnostavat.
Unikouluohjeista alkaa pikkuhiljaa muodostua käsitys, että oikeastaan on ihan sama mitä teet, kunhan et vahingoita lasta tai anna hänen vahingoittaa itseään ja olet toimissasi johdonmukainen. Lapsi tuskin traumatisoituu muutaman yön huudatuksesta, mutta jos omat hermosi eivät sitä kestä, niin älä huudata - on kuitenkin ymmärrettävä, että jonkun verran itkua muutoksiin liittyy aina ja sitä on vain siedettävä eikä (yö)itkussa ole aina kyse huudattamisesta. Jokainen vanhempi tuntee itse lapsensa parhaiten ja sitä myöten myös tietää sen, mikä oman lapsen (tai itsensä) kohdalla toimii. Olen myöskin huomannut, että oikeasti nämä asiat ovat kiinni omasta korvienvälistä. Kun on tottunut analysoimaan ja järkeilemään asiat puhki, ei lapsen kanssa suoraviivaisesti toimiminen aina olekaan niin helppoa, kun ei voi selittää miksi toimii milläkin tavalla. Siksipä tunneskaala liikkuu säälistä epätoivoon, kun muutosta ei tapahdu heti. Kun muistaisi pitää mielessä ohjenuoran, että yksinkertaisin on yleensä toimivin...
Tämän hetkinen taistelu on nimeltään projekti imetyksen vähentäminen ja vähittäinen lopettaminen. Kun yöimetys tuntuu olevan lapselle se tärkein, olemme vähentäneet päivästä. Itse asiassa siitä on luovuttu lähes kokonaan - T saa rintamaitoa aamulla ja seuraavan kerran vasta illalla - poikkeuksena tilanteet, joissa lapsi oikeasti kaipaa muutakin lohdutusta kuin pipiin puhaltamista. Päivällä juomapuoli hoituu piimän, veden ja korvikkeen voimin. Viime yö osoitti sen, että ainakaan päiväimetyksen lopettaminen ei ole vilkastuttanut öitä. Päivisin halitellaan ja sylitellään muutenkin niin paljon, ettei hellyyttä tarvitse yöllä erikseen tankata tissin kautta. Päiväunille nukahtaminen on vähän haastavaa ilman rintaa, mutta järkeilin mielessäni sitäkin niin, että jos ja kun T oppii nukahtamaan päiväunille jollain muulla keinolla kuin rinnalla, se ehkä onnistuu sitten myöhemmin öisinkin. Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on kokemusta siitä, että olisi luopunut ensin päiväimetyksestä ja sitten vasta yöstä, miten se teillä toimi vai toimiko - netistä ei hirveästi kokemuksia löytynyt!
Nyt takaisin taistelutantereelle. T juuri lopettelee lounastaan: söi sormiruokana lasagnea ja jälkkäriksi vadelmia. Hyvin upposi, mutta sotku on ihan kohtalainen. Ei muuta kuin rätti tanassa kohti tahroja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti