Lempparilelut

T:llä on paljon kaikkia lempijuttuja, joita on mukava tutkailla. Jo jonkin aikaa takuuvarma lapsenvahti vessakäyntien ajan on ollut FisherPricen lelu, jossa on kolme nappia, joita paineltaessa kuuluu erilaisia ääniä ja lauluja. T hiffasi homman muutama viikko sitten ja nyt ihan sujuvasti painelee nappuloita milloin sormin, milloin leualla, otsalla tai kielellä. Parasta on, jos ja kun äiti lauleskelee mukana.

Värikäs ja pehmeä Barbapapa-pallo on yksi uusista suosikeista. Pallo myös lipeää sopivasti pienistä näpeistä ja vierii kauemmaksi ja sitten sitä päättäväisesti lähdetään ryömien hakemaan. Tosin turhautumista aiheuttaa se, että tällä hetkellä neliveto puuttuu ja vaihteistossa vain pakki toimii. Sammakkopehmolelu on kans kiva silloin, kun äiti jaksaa paatoksella laulaa Saku Sammakkoa. Olen esittänyt laulun tarinaa muutaman pienen pehmolelun avulla ja katse kyllä vilistää eri lelujen välillä kun laulu alkaa. Ylipäätään kaikki mistä kuuluu musiikkia tuntuu kiinnostavan. Sängyn päällä olevan mobilenkin kun virittää, niin kasvoille leviää niin tyytyväinen ja ihastunut hymy. Ei paljon haittaa, että soittorasiasta on yksi kielikin jo katkennut.

Myös kaukosäätimet saavat vipinää kinttuihin. Niissä on ihanan paljon erilaisia nappuloita ja ne ovat usein pieneen käteen sopivia. Kulmia on kiva pureskella ja ohimennen säätää telkkariin ja digiboksiin mitä ihmeellisempiä virityksiä. Kaikki muutkin tekniset kapistukset ovat tosi pop. T on ihan vauvasta saakka nähnyt mun käyttävän tietokonetta ja iPadia ja olen antanut käpistelläkin niitä. T tietää hyvin mistä pitää painella - iPadissa tapahtuu aina jotain kun näyttöä rapsuttelee tai huitoo ja läppärin näppiksen hakkaamisestakin on seurauksia. Hassua ajatella, että T kasvaa näiden laitteiden keskellä ja kosketusnäytöt ja muut dingeldangelit ovat osa jokapäivästä elämää. Hän ei tule tuntemaan elämää ilman Googlea ja meidän varhaislapsuus ilman tietokoneita, kännyköitä ja hakukoneita tuntuu varmaan tosi antiikkiselta. "Kuvitelkaa, ne on joutuneet kirjastoissa selaileen jotain kirjoja löytääkseen tietoa!" tai "Siis ne on joutuneet sopimaan jotain viikkoa aiemmin milloin ja missä ne tapaa, kun niillä ei ollu kännyköitä!". Vaikeahan itsekään on kuvitella elämää ilman puhelinta, telkkaria ja jopa ilman sähköä, mutta lopultakaan niistä ajoista ei edes ole niin älyttömän kauan - ainakin mun äiti ja isä ovat kokeneet lapsuudessaan telkkarittomuuden ja isovanhemmat (ehkä vanhemmatkin ihan pienenä) ilman sähköä elämisen eikä omassa varhaislapsuudessani mitään tietokoneita ollut tai nuoruudessa edes kännyköitä. Tai itse asiassa oli, niitä laatikon kokoisia nmt-puhelimia. Muistatteko? Oli ehkä maailman cooleinta käydä soittamassa kavereille autosta.

Niin se aika kuluu. Toiset leikki käpylehmillä ja toiset virtuaalimaailmassa. Eiköhän niitä käpylehmiä ja kaarnalaivojakin edelleen rakennella. Millä teidän pienet leikkii?