...sen verran, että sitä on ja ei ole. Kun kuvittelen keksineeni, miten homma toimii, niin seuraavana iltana se toimiikin toisin. Välillä yöt nukutaan hyvin ja 7-8 tuntia putkeen, sitten taas tämän pidemmän unisyklin jälkeen heräillään parin tunnin välein tissille. Joinakin öinä meillä asustaa edelleen se pieni kylkimyyrä, joka tahtoo nuuskutella mamman kainaloa koko yön. Ja mahdollisimman läheltä tietysti! Tosin, sellaisen huomion olen tehnyt, että jos unitokkurassa vaan hoksaa ja jaksaa nostaa vauvan kauemmaksi maitobaarista tai takaisin omaan sänkyynsä, niin tissittely jää vähemmälle. Kyllä kai itselläkin tekee mieli syödä useammin jos nenään tuoksuu koko ajan hyvä ruoka.
Uneen selvästikin vaikuttavat uudet taidot - jalat ja kädet heiluvat koko ajan ja välillä pitää jopa "jutella" unissaan. Siinä äiti saa hypätä kerran jos toisenkin katsomaan vain todetakseen toisen olevan täydessä unessa. Onneksi sivuvaunuvauva ei ole kaukana ja omia unia pääsee jatkamaan nopeasti. Sikäli kun se uni vaan suvaitsee omaankin silmään tulemaan. Unipussi helpottaa omaakin nukkumista siinä mielessä, että ei tarvitse huolehtia siitä, ovatko toisen pikkuiset varpaat varmasti peiton alla. Pussista ne eivät pääse karkuteille, hähää.
Päiväunirytmi meillä on edelleen samanlainen kuin ennen: parin tunnin välein lyhyitä, yhden, kahden unisyklin (n. 45-90 minuuttia) mittaisia nokosia. Jos päivän aikana on ollut oikein paljon touhua, niin saattaa käydä niinkin kivasti, että neiti joko nykäisee parit pidemmät päikkärit (joo, näin kävi KERRAN ;) tai sitten uni ei meinaa tulla silmään niin millään. Tämä tietää meillä myös levotonta yötä, joten säännöllisestä päiväunirytmistä on hyvä (ainakin yrittää) pitää kiinni.
Näin meillä. Miten teillä nukutaan?
P.S. Tätä kirjoitellessani tapahtui taas jotain uutta ja yllättävää. T nukkuu aamun ekoja päikkäreitään meidän sängyssä yksin jo toista tuntia. Liekkö kyse päivän ekoista päikkäreistä vai yöunien jatkoista - aamutoimiin noustiin tänään jo ennen seiskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti