Kemikaali- ja pelkohelvetti

Kuvan vaipat ovat luonnollisesti hengittäviä, eivät sisällä geenimanipuloitua maissia, ovat uusiutuvista ja luonnollisista materiaaleista valmistettuja ja kloori- sekä hajustevapaita. Ei voi kompostoida, mutta vain siksi, että ulosteiden bakteerit eivät välttämättä kuole pienissä komposteissa, joissa ne eivät altistu tarpeeksi pitkäksi aikaa tarpeeksi korkeille lämpötiloille. Suositellaan hävitettäviksi biohajoavissa pusseissa.

Lastentarvikkeissa on paljon merkintöjä, jotka huomatessani sekä huoahdan helpotuksesta että hämmennyn. Monet tuotteet mainostavat olevansa BPA- ja/tai ftalaatti-vapaita. Vaatteissa on myös merkintöjä kemikaalittomuudesta ja vaippojenkin kemikaalimäärissä on eroja. 


Ymmärtämätön huokaisee paketin nähdessään helpotuksesta, tämä on varmaan hyvä, ei ole beepeeaata. Mutta monen lailla en ole varma mitä se edes on. Wikipedia tiesi valistaa pöljää, että BPA on sama kuin Bisfenoli-A, joka on muoviteollisuuden laajasti käyttämä monomeeri. Se on todettu karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Siitäkin huolimatta sitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa ja sille altistutaan laajalti. BPA:n on todettu vaikuttavan hormonitoimintaan, immunijärjestelmään ja se aiheuttaa erektiohäiriöitä. Bisfenoli-A:ta epäillään hormonihäiriköksi eli aineeksi, joka reagoi elimistössä hormonin tavoin. BPA voi myös matkia estrogeenia eli naishormonia. 


No ihan hyvä, jos sitä ei tuotteessa ole. Entäs sitten ftalaatit, mitä Wikipedia sanoo niistä? Ne ovat ftaalihapon estereitä ja niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla. Eräät ftalaatit on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi ja viime vuosina useita muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisten suurten ftalaattipitoisuuksien vuoksi.


Voisiko tämän kaiken tiivistää niin, että näille altistuessaan saat syövän ja jos satut olemaan mies, niin sulla lakkaa seisomasta ja kasvaa tissit? Mutta mitä väliä: et sä niitä lapsia enää sais kuitenkaan... Huhhuh, näitä aineita meillä kaikilla on kodeissamme. Kai tässä saa kiittää onneaan, että näinkin pitkään on eletty ja onnistuttu lisääntymäänkin. Toivottavasti tuo seuraavakin sukupolvi saa vielä kokea näitä lisääntymisen ihmeitä halutessaan.


Jos tuote mainostaa olevansa BPA- tai phtalat-free, niin onko se sitten turvallinen? Mistä sen voi tietää? Lasten ja etenkin vauvojen leluista monet ovat muovisia tai silikonisia. Näitä löytyy meiltäkin ja niitä nuoleskellaan (tai ei me niitä yhdessä nuoleskella, kyllä tämä homma on yksin T:n heiniä...) monta kertaa päivässä oikein huolella ja aina on sydän syrjällään... Onko mikään muovi täysin myrkytön? Ja jos tuote on lahjaksi saatu ja vanha, niin mistä sen koostumusta edes tietää? Pitäisikö se vaan vähin äänin hävittää tai odottaa niin pitkään, että vauva ymmärtää olla laittamatta kaikkea suuhunsa?


Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja niin nytkin. Toisaalta ei lasta voi loputtomiin suojellakaan, mutta aikuinen voi ymmärtää vaarat, joita lapsi ei osaa vielä ajatella tai nähdä. Kai tässä on vaan pakko yrittää luottaa tuotteiden valmistajiin. Huomaan usein surffailevani yön pikkutunteina leluvalmistajien sivuilla ja tutkailevani yritysten taustoja, kun harkitsen jotain ostosta. Pikkuhiljaa olenkin siirtynyt suosimaan pitkään toimineiden yritysten tuotteita, suosin mielelläni yrityksiä jotka kertovat prosesseistaan ja tuotteidensa alkuperästä ja koostumuksesta laajasti. Ja kaikki anonyymit tuotteet made in China pelottaa jo lähtökohtaisesti, kiitokset vaan myrkkyskandaaleille.


Mutta lastentarvikepuoli on vasta jäävuorenhuippu... Se että lapsi ei saa elimistöönsä jonnekin ihan muualle tarkoitettuja kemikaaleja leluistaan on yksi asia, ja toinen on se, mitä äidinmaidon kautta ja äidin iholta lapseen imeytyy. 


Raskautuessani aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni pistän ja mitä mömmöjä keholleni sivelen. Olin jo toki aikaisemminkin pyrkinyt syömään terveellisesti ja mahdollisimman puhtaita raaka-aineita, mutta pienen uuden ihmisen alkutaipaleesta huolehtiminen sai minut entistäkin tarkemmaksi. Jokainen myös itse tykönään miettii, missä määrin haluaa altistaa itseään ja lastaan erilaisille kasvisten yms. suoja-aineille, jotka on tarkoitettu ties minkä homeen ja tuholaisten estoon.Tietoa ruoka-aineiden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista löytyy netistä googlaamalla ja tietoa saa neuvolasta, en siis lähde niitä tässä erittelemään. Raskausdiabetes pakotti minut myös tarkkailemaan syömisiäni entistä tarkemmin, sillä en halunnut turvautua insuliiniin vaan hoitaa asian ruokavalion avulla. Einekset ovat olleet jo pitkään nounou-listalla ja nyt sinne ovat joutuneet melko monet kosmetiikkatuotteetkin. 


Kokeileppa lukea vaikkapa deodorantin ainesosaluetteloa, montako ainetta tunnistat? Ennen olin hajuvesien ja hajusteiden suurkuluttaja, mutta vauvan syntyessä ja imetyshommissa ei tehnyt mieli enää kuorruttaa kroppaa superhajustetuilla body lotioneilla ja dödöillä. Pieni pyörähdys googlessa myös kertoi, että samoja ainesosia käytetään niin kosmetiikassa kuin maalien ja liimojen valmistuksessakin. Luonnonkosmetiikka alkoi kiinnostaa entistä enemmän ja huomasin nenänikin tottuvan pienempiin hajustemääriin. Raskausaikana käytin Weledan tuotteita (ja vältyin muuten mm. raskausarvilta) ja nykyään luottotuotteeni on kookosöljy, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Se toimii jopa deodoranttina! Mikäli hikoilee kovasti, voi sekaan laittaa ruokasoodaa ja sekoitella sopivan mikstuuran niistä. Joku sanoi jossain blogissa, että mitä et laittaisi suuhusi, ei sitä kannata välttämättä käyttää ulkoisestikaan, sillä ihon kautta se imeytyy kuitenkin. No, kyllä niitä biothermejä ja niveoita löytyy edelleen minunkin kaapistani ja niihin toisinaan turvaudun, mutta kemikaalikuorma on keventynyt roimasti. 


Eikä pelot tietysti kemikaaleihin ja myrkkyihin lopu: suuri osa lastentarbikebisneksestä perustuu pelkoihin ja niiden torjumiseen. Olen joskus lukenut Frank Furedin kirjan Paranoid Parenting ja suosittelen sitä muillekin. En tuolloin vielä ollut äiti ja monet kirjassa kuvailluista jutuista naurattivat, nyt ne lähestulkoon itkettävät. Kun joku pelko on kerran luotu ja artikuloitu, on siitä vaikea päästä irti. Jos lapselleni sattuu jotain, vaikka asiasta on varoitettu, kenen on syy?


Välillä pelkojen lietsominen ärsyttää ihan helvetisti ja kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa. Mikä on todellinen vaara ja mikä on pelkästään teollisuuden luoma tarve? Tarpeiden ja pelkojen kautta on helppo hallita ja ennenkaikkea MYYDÄ. Erityisesti lapsen terveyteen liittyy paljon pelkoja ja sitä toivoo enemmän kuin mitään, että lapsi pysyisi terveenä ja välttyisi terveyskatastrofeilta. Silti ei tekisi mieli lähteä kaikkiin hömpsötyksiin mukaankaan. Kuitenkin meiltäkin löytyy mm. Lifefactoryn silikoninen pururengas BPA ja phtalat-free merkintöineen ja luonnonkumista valmistettu Sophie-kirahvikin on leluvalikoimissa. Myös myrkyttömillä maaleilla maalatut puulelut ovat pop, joskin vauvan käteen vielä aika raskaita. Markkinoiden luomia pelkojako tässä nyt  sitten vältellään vai saanko ihan oikeasti valinnoillani pidettyä lapseni terveenä ja onnellisena? Tuskin täysin, mutta parhaani olen ainakin yrittänyt.