10

Kesä on ohitse ja kirpeä syysilma tulvii kasvoille. Leppoisan kesän jälkeen lapset taas kirmaavat iltapäivisin laumoina puistoissa ja vanhemmat ovat saaneet tiukan ilmeen takaisin kasvoilleen. Tykkään kuitenkin syksyyn liittyvästä uuden alkamisen fiiliksestä, melkein tekisi itsekin mieli lähteä ostamaan uusia kouluvaatteita, kirjoja ja kyniä.

Meilläkin viimeinen "kesälomaviikko" on pyörähtänyt käyntiin ja selvää työhönpaluuahdistusta on ilmassa. Sekä minulla että miehellä, vaikka vain toinen meistä palaa työelämään. On ollut todella ihanaa viettää aikaa yhdessä. Isyysloma on sommiteltu hyvään kohtaan - lapsi havannoi jo niin paljon enemmän ympäristöään ja työssäkäyvä vanhempikin ehtii luomaan eri tavalla suhdetta lapseensa. Jos minulta kysyttäisiin, niin isäkuukauden pitäisi olla pakollinen kaikille - etenkin niille isille, jotka eivät käytä vanhempain- tai hoitovapaata muutoin. Lapsen motorinen kehitys on saanut tässä vaiheessa aivan uusia ulottuvuuksia, kognitiivisesta puhumattakaan ja lapsi selvästi nauttii vanhempien läsnäolosta ja heidän kanssaan touhuamisesta.

Enää kaksi kuukautta ja T täyttää vuoden. Kymmenen kuukautta on siis täynnä. Pieni avuton vauva on poissa ja tilalla on iloisesti ympäristöään tutkiva taapero. Kymmenen kuukauden iässä T:

• osaa seisoa ilman tukea
• ottaa pari haparoivaa askelta halutessaan. T on vähän arka ja jännittää, mutta välillä huomaamattaan etenee ilman tukea.
• kävelee hyvin vain toisesta kädestä kiinni pidettäessä tai annettaessa sormi tueksi.
• jokeltelee ja jodlailee, harjoittelee r -kirjainta (dredredrrrrrreeeee!). Tänään huomasimme ärrän pärisevän etenkin, kun jokin asia ärsyttää, liekkö kiroamista (pitäis vissiin hillitä omaa kielenkäyttöä?)
• pyörittää päätään puolelta toiselle ja nauraa paljon
• osaa ja tajuaa tulla sohvalta ja sängyltä peppu edellä alas
• "hyppii", pyörittelee päätään ja nauraa, kun kuulee (hyvää) musiikkia
• leikkii edelleen mielellään kukkuu -leikkiä
• ei tykkää vaatteiden pukemisesta YHTÄÄN
• protestoi, jos jotain kivaa kielletään (kuten äidin kännykän syöminen)
• pahoittaa mielensä, jos kädessä oleva tavara otetaan pois
• seuraa mitä muut tekevät ja matkii (esimerkiksi rullaa kielen, päristelee, taputtaa käsiä jalkoihin musiikin tahdissa yms)
• osaa syödä omin käsin sujuvasti
• harjoittelee lusikalla syömistä (ei luonnistu ihan vielä, mutta yritys on hyvä :)
• suussa on kaksi alahammasta.

Ihan selvästi jotkin syy-seuraussuhteetkin alkavat valjeta. Olimme ystävien luona kylässä ja siellä T olisi halunnut kovasti tutkia tv-tason kaapin sisältöä. Ovessa oli salpa, joka piti nostaa ensin ylös ja sen jälkeen vetää ovea siinä olevasta renksusta. T käänsi salvan ylös ja veti rinkulasta ja melkein hermostui, kun ovi ei silti avautunut, salpa oli nimittäin löysällä ja valahti aina uudelleen eteen, kun T oli saanut sen nostettua. Kyllä meitä nauratti, kun seurasimme neidin touhua!

Ruokailuhommiin uutena ovat tulleet hapanmaitotuotteet: piimä (meillä on gefilus-piimää kalliiden Rela dropsien sijaan), maustamaton jogurtti (namia banaanin ja kanelin kera), rahka ja raejuusto. Näiden lisäksi voi antaa maitopohjaisia ruokia, joissa maito on kiehautettu, kuten mannapuuro, jota ollaankin muutamana aamuna aamupuuroksi syöty ja hyvin maistuu. Mitään mahavaivoja ei ole tullut. T on kiinnostunut itse syömisestä todella paljon ja jos vain keksisin mitä kaikkea antaa, niin voitaisiin siirtyä vaikka kokonaan sormiruokailuun. Kestäähän siinä ja sotkua tulee, mutta neiti syö niin keskittyneesti, että sitä on ilo katsella. Sitäpaitsi sotkua tulee koko ajan vähemmän.

Yösyöttöjä meillä ei olla harrastettu sitten edellisen unikoulun aloituksen. T ei edelleenkään nukahda itsekseen omaan sänkyynsä, mutta ei se nukkumaanmeno yleensä mitään taisteluakaan ole. Yleensä T torkahtaa iltaimetyksen aikana, josta T siirretään omaan sänkyynsä vähän ennen kuin neiti nukahtaa kunnolla. Pieni selän tai pään silitys riittää ja neiti nukahtaa sänkyynsä. Illan aikana T saattaa herätä kerran tai pari ja viimeistään yöllä nostan viereen nukkumaan, jolloin T ei herää keskellä yötä itkemään. Aamun ensimmäinen ruokailu on yleensä ollut viiden aikaan, mutta olen yrittänyt hivuttaa sitä nyt lähemmäs kuutta ihan hyvin tuloksin. T nukkuu edelleen kahdet päiväunet, mutta näyttää siltä, että toiset päikkärit saattavat pian jäädä historiaan - ainakin ne ovat siirtyneet sen verran iltaan ja jääneet lyhyiksi jo muutamana päivänä. Parhaiten uni maistuu vaunuissa ulkona, mutta luonnistuvat ne kyllä melkein missä vain: sylissä, turvakaukalossa, sohvalla, sängyssä. Kun väsy iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Toissailtapäivänä neiti nukahti isänsä mahan päälle poikittain.

Syksyn tullen aloitimme jälleen ne niin kliseiset ja joidenkin paheksumatkin muskari- ja vauvauintiharrastukset. Olkoon kuinka kliseisiä vaan, mutta T nauttii niistä täysillä, eivätkä ne vanhemmillekaan mitään pakkopullaa ole. Ainakin minusta on ihanaa käydä altaassa temppuilemassa neidin kanssa ja muskarissa lauleskelemassa, hyörimässä ja pyörimässä kun näen, kuinka kovasti T niistä nauttii.

Neuvolakäynnillä neidin 10 kk mitat olivat 70,5 cm ja 8900 g. Melkolailla keskiverto lapsi pituuden ja painon suhteen.

Meille kuuluu siis pääasiassa kaikkea hyvää, vaikka tuo arkeen palaaminen näin pitkän loman jälkeen vähän ahdistaakin. Talven tulo myös hieman pelottaa, miten me päästään ikinä ulos, kun pukeminen on yhtä tuskaa? Jotain kivaa pitää keksiä sen helpottamiseksi. Vinkkejä?