Namiskuukkeli päivänavaus

Aamiainen on asia, josta en haluaisi tinkiä. Mikään ei ole ihanampaa kuin rauhassa heräillä aamupalan äärellä. Hesari edessä levällään ja vastajauhetun kahvin tuoksu leijailemassa nenään.

Valitettavasti lapsen myötä aamupaloista on harmillisen usein tullut pikaversioita ja pystybaarissa nautittuja. Toisessa kädessä kylmä kahvi ja toisessa olalla rimpuileva lapsi.

Sitten muistin smoothiet. Mikä pelastus! Nopea hurauttaa blenderissä tai sauvasekoittimella, jos ainekset ovat edes jotenkin käden ulottuvilla. Ihan ykkösreseptinä tällä hetkellä on seuraavanlainen sörsselssöni (tulee noin kaksi isoa annosta):

1/2 pkt silken-tofua
4 dl soijamaitoa
1 dl kermaa
1 banaani tuomaan makeutta
4 reilua teelusikallista oikeaa kaakaojauhetta (sitä tummaa siis)
kaakaovoipalanen rouhittuna (rouhiintuu kyllä blenderissäkin, mutta saa käyttää reilummin pulssitoimintoa, jos heittää kokonaisena sekaan)
(vehnäleseitä)

Naminami! Tämä on pelastanut jo monet aamut ja tällä pommilla pärjää pitkälle päivään (ei tosin tartte myöskään miettiä miks makkarat ei lähde vyötäröltä millään pois).

Mmmm... mämmiä

Aah. Se on taas se aika vuodesta, kun saa yksin herkutella, ilman vaaraa siitä, että joku sokerihiiri on käynyt syömässä herkut sillä välin kun oma silmä välttää.

Mutta kertokaahan, onko mämmissä nykyään enemmän sokeria kuin ennenvanhaan? Muistan joskus kuorruttaneeni mämmin pinnan sokerilla, mutta nyt se oli ihan riittävän imelää itsessään. Ehkä se on se ikä, joka tekee tehtäviään...

Kemikaali- ja pelkohelvetti

Kuvan vaipat ovat luonnollisesti hengittäviä, eivät sisällä geenimanipuloitua maissia, ovat uusiutuvista ja luonnollisista materiaaleista valmistettuja ja kloori- sekä hajustevapaita. Ei voi kompostoida, mutta vain siksi, että ulosteiden bakteerit eivät välttämättä kuole pienissä komposteissa, joissa ne eivät altistu tarpeeksi pitkäksi aikaa tarpeeksi korkeille lämpötiloille. Suositellaan hävitettäviksi biohajoavissa pusseissa.

Lastentarvikkeissa on paljon merkintöjä, jotka huomatessani sekä huoahdan helpotuksesta että hämmennyn. Monet tuotteet mainostavat olevansa BPA- ja/tai ftalaatti-vapaita. Vaatteissa on myös merkintöjä kemikaalittomuudesta ja vaippojenkin kemikaalimäärissä on eroja. 


Ymmärtämätön huokaisee paketin nähdessään helpotuksesta, tämä on varmaan hyvä, ei ole beepeeaata. Mutta monen lailla en ole varma mitä se edes on. Wikipedia tiesi valistaa pöljää, että BPA on sama kuin Bisfenoli-A, joka on muoviteollisuuden laajasti käyttämä monomeeri. Se on todettu karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Siitäkin huolimatta sitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa ja sille altistutaan laajalti. BPA:n on todettu vaikuttavan hormonitoimintaan, immunijärjestelmään ja se aiheuttaa erektiohäiriöitä. Bisfenoli-A:ta epäillään hormonihäiriköksi eli aineeksi, joka reagoi elimistössä hormonin tavoin. BPA voi myös matkia estrogeenia eli naishormonia. 


No ihan hyvä, jos sitä ei tuotteessa ole. Entäs sitten ftalaatit, mitä Wikipedia sanoo niistä? Ne ovat ftaalihapon estereitä ja niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla. Eräät ftalaatit on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi ja viime vuosina useita muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisten suurten ftalaattipitoisuuksien vuoksi.


Voisiko tämän kaiken tiivistää niin, että näille altistuessaan saat syövän ja jos satut olemaan mies, niin sulla lakkaa seisomasta ja kasvaa tissit? Mutta mitä väliä: et sä niitä lapsia enää sais kuitenkaan... Huhhuh, näitä aineita meillä kaikilla on kodeissamme. Kai tässä saa kiittää onneaan, että näinkin pitkään on eletty ja onnistuttu lisääntymäänkin. Toivottavasti tuo seuraavakin sukupolvi saa vielä kokea näitä lisääntymisen ihmeitä halutessaan.


Jos tuote mainostaa olevansa BPA- tai phtalat-free, niin onko se sitten turvallinen? Mistä sen voi tietää? Lasten ja etenkin vauvojen leluista monet ovat muovisia tai silikonisia. Näitä löytyy meiltäkin ja niitä nuoleskellaan (tai ei me niitä yhdessä nuoleskella, kyllä tämä homma on yksin T:n heiniä...) monta kertaa päivässä oikein huolella ja aina on sydän syrjällään... Onko mikään muovi täysin myrkytön? Ja jos tuote on lahjaksi saatu ja vanha, niin mistä sen koostumusta edes tietää? Pitäisikö se vaan vähin äänin hävittää tai odottaa niin pitkään, että vauva ymmärtää olla laittamatta kaikkea suuhunsa?


Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja niin nytkin. Toisaalta ei lasta voi loputtomiin suojellakaan, mutta aikuinen voi ymmärtää vaarat, joita lapsi ei osaa vielä ajatella tai nähdä. Kai tässä on vaan pakko yrittää luottaa tuotteiden valmistajiin. Huomaan usein surffailevani yön pikkutunteina leluvalmistajien sivuilla ja tutkailevani yritysten taustoja, kun harkitsen jotain ostosta. Pikkuhiljaa olenkin siirtynyt suosimaan pitkään toimineiden yritysten tuotteita, suosin mielelläni yrityksiä jotka kertovat prosesseistaan ja tuotteidensa alkuperästä ja koostumuksesta laajasti. Ja kaikki anonyymit tuotteet made in China pelottaa jo lähtökohtaisesti, kiitokset vaan myrkkyskandaaleille.


Mutta lastentarvikepuoli on vasta jäävuorenhuippu... Se että lapsi ei saa elimistöönsä jonnekin ihan muualle tarkoitettuja kemikaaleja leluistaan on yksi asia, ja toinen on se, mitä äidinmaidon kautta ja äidin iholta lapseen imeytyy. 


Raskautuessani aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni pistän ja mitä mömmöjä keholleni sivelen. Olin jo toki aikaisemminkin pyrkinyt syömään terveellisesti ja mahdollisimman puhtaita raaka-aineita, mutta pienen uuden ihmisen alkutaipaleesta huolehtiminen sai minut entistäkin tarkemmaksi. Jokainen myös itse tykönään miettii, missä määrin haluaa altistaa itseään ja lastaan erilaisille kasvisten yms. suoja-aineille, jotka on tarkoitettu ties minkä homeen ja tuholaisten estoon.Tietoa ruoka-aineiden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista löytyy netistä googlaamalla ja tietoa saa neuvolasta, en siis lähde niitä tässä erittelemään. Raskausdiabetes pakotti minut myös tarkkailemaan syömisiäni entistä tarkemmin, sillä en halunnut turvautua insuliiniin vaan hoitaa asian ruokavalion avulla. Einekset ovat olleet jo pitkään nounou-listalla ja nyt sinne ovat joutuneet melko monet kosmetiikkatuotteetkin. 


Kokeileppa lukea vaikkapa deodorantin ainesosaluetteloa, montako ainetta tunnistat? Ennen olin hajuvesien ja hajusteiden suurkuluttaja, mutta vauvan syntyessä ja imetyshommissa ei tehnyt mieli enää kuorruttaa kroppaa superhajustetuilla body lotioneilla ja dödöillä. Pieni pyörähdys googlessa myös kertoi, että samoja ainesosia käytetään niin kosmetiikassa kuin maalien ja liimojen valmistuksessakin. Luonnonkosmetiikka alkoi kiinnostaa entistä enemmän ja huomasin nenänikin tottuvan pienempiin hajustemääriin. Raskausaikana käytin Weledan tuotteita (ja vältyin muuten mm. raskausarvilta) ja nykyään luottotuotteeni on kookosöljy, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Se toimii jopa deodoranttina! Mikäli hikoilee kovasti, voi sekaan laittaa ruokasoodaa ja sekoitella sopivan mikstuuran niistä. Joku sanoi jossain blogissa, että mitä et laittaisi suuhusi, ei sitä kannata välttämättä käyttää ulkoisestikaan, sillä ihon kautta se imeytyy kuitenkin. No, kyllä niitä biothermejä ja niveoita löytyy edelleen minunkin kaapistani ja niihin toisinaan turvaudun, mutta kemikaalikuorma on keventynyt roimasti. 


Eikä pelot tietysti kemikaaleihin ja myrkkyihin lopu: suuri osa lastentarbikebisneksestä perustuu pelkoihin ja niiden torjumiseen. Olen joskus lukenut Frank Furedin kirjan Paranoid Parenting ja suosittelen sitä muillekin. En tuolloin vielä ollut äiti ja monet kirjassa kuvailluista jutuista naurattivat, nyt ne lähestulkoon itkettävät. Kun joku pelko on kerran luotu ja artikuloitu, on siitä vaikea päästä irti. Jos lapselleni sattuu jotain, vaikka asiasta on varoitettu, kenen on syy?


Välillä pelkojen lietsominen ärsyttää ihan helvetisti ja kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa. Mikä on todellinen vaara ja mikä on pelkästään teollisuuden luoma tarve? Tarpeiden ja pelkojen kautta on helppo hallita ja ennenkaikkea MYYDÄ. Erityisesti lapsen terveyteen liittyy paljon pelkoja ja sitä toivoo enemmän kuin mitään, että lapsi pysyisi terveenä ja välttyisi terveyskatastrofeilta. Silti ei tekisi mieli lähteä kaikkiin hömpsötyksiin mukaankaan. Kuitenkin meiltäkin löytyy mm. Lifefactoryn silikoninen pururengas BPA ja phtalat-free merkintöineen ja luonnonkumista valmistettu Sophie-kirahvikin on leluvalikoimissa. Myös myrkyttömillä maaleilla maalatut puulelut ovat pop, joskin vauvan käteen vielä aika raskaita. Markkinoiden luomia pelkojako tässä nyt  sitten vältellään vai saanko ihan oikeasti valinnoillani pidettyä lapseni terveenä ja onnellisena? Tuskin täysin, mutta parhaani olen ainakin yrittänyt. 

Purkkajuttuja

Kerroin edellisessä postauksessa Buzzadorista (klikklik!) ja nyt sain ekan tuotepaketin hyppysiini. Paketissa oli monen monta pussia vigo-purukumia. No mitäs nyt sitten?

Olen nähnyt iloisia ilmeitä antaessani purkkapusseja eteenpäin ja minulle on esitetty kysymyksiä. Mistä nämä ovat peräisin, miksi minulla on näitä ja miksi annan niitä pois? Mikä näissä purukumeissa on uutta? Kuka, miksi ja missä näitä myydään? Ajattelin itsekin aluksi, että tämä on noloa kavereille markkinointia  (myös mies kyseli, että nytkö saan hävetä silmät päästäni kun lähdet kylänraitille joku purkkapussilogo päällä heilumaan ja mainostamaan :D), mutta jotenkin asiat tulee käytyä läpi luonnostaan ja kukapa ei haluaisi saada ilmaista purugummia! Eikä todellakaan ole tarpeen lähteä mihinkään ulos näiden kanssa! Sitäpaitsi, on kiva antaa ihmisille yllätyksiä ja hyvä mieli :)

No mistä näissä purukumeissa (suomenkielen vaikeus, miten sana purkka taipuu monikkoon? Purkissa?) on kyse? Kerrotaan nyt: näihin on lisätty vitamiineja: B- ja C-vitamiineja ja Beautyssa A:ta ja Activessa D:tä. Eli jos syö tarpeeksi monta palaa purkkaa, niin päivän vitamiiniannosta ei tarvitse ottaa erillisestä purkista. Samalla saa hampaiden kaveria ksylitolia, josta en ainakaan itse purkassa halua tinkiä. Activessa ja focuksessa on myös kofeiinia, joten ne RedBullit ja Batteryt voi myös jättää kauppaan. Näitä saa ostaa apteekeista ja valmistaja on Meda OTC, joka on erikoistunut ilman reseptiä myytäviin itsehoitotuotteisiin pohjoismaissa.

Pienenä miinuspuolena mainittakoon, että ulkonäkö on erikoinen: se muistuttaa lähinnä jotain tablettia ja koska imetän, en voi itse pureskella focusta, sillä se sisältää ginsengjuurta, jota ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Sen nimittäin epäillään vaikuttavan jollakin tavalla hormonitoimintaan, mutta riittävää tieteellistä näyttöä ei ole suuntaan taikka toiseen. Se kuitenkin sisältyy Lääkelaitoksen lääkeluettelon kasvit- ja rohdokset -luetteloon, joten ginsengiä voidaan pitää lääkkeenä ja myös vigon tuotetietolehtisessä tätä kehotettiin välttämään.

Myös tuota vigo Beautyn A-vitamiinia voi olla syytä raskausaikana välttää, jos sitä saa muualta riittävästi. Huomautettakoon nyt kuitenkin, että sitä silti TARVITAAN raskausaikanakin, eli kaiken A-vitamiinin karsiminen pois ruokavaliosta ei ole suotavaa! Ainakin itse syynäsin alkuraskaudesta kaikki tuoteselosteet ja vältin kyseistä vitamiinia kuin ruttoa, kunnes tutustuin asiaan tarkemmin. Tästä tulikin mieleen, että voisin postailla seuraavaksi vähän kemikaaliasioista, kun ne nyt ovat olleet itselläkin tapetilla. Mutta siihen saakka, näkemiin, anteeksi ja kiitos ja syökäähän purkkaa, niin pysytte terveinä ja leegokalusto kunnossa! ;-)

Töitä, töitä, töitä

Joko olette törmänneet buzzadoreihin (eikö kivempi termi olisi buzzaaja?) tai joko olet ehkä itse sellainen?

Buzzador hakee joukkoihinsa uusia tyyppejä, joten jos olet innokas kokeilemaan vastikään markkinoille tulleita tuotteita ja kertomaan mielipiteesi niistä sekä Buzzadorille että ystävillesi, niin kannattaa tutustua ja ilmoittautua mukaan. Ehdotettuun kampanjaan ei ole pakko osallistua, voit siis itse päättää mitä haluat testata ja mitä et. Jos innostuit, niin krediittiä saa halutessaan antaa nimimerkille -koo- rekisteröitymisen yhteydessä.

Kokeilumielessä ilmoittauduin purkkakampanjaan. Testattavaksi on tulossa Vigo-purukumia ja myös ystävät tulevat saamaan omat pussukkansa. Tästä myöhemmin lisää!

Puuhailua vauvan kanssa

Kun lähimailla ei asu lapsellisia kavereita, joiden luona käydä kylässä, joutuu keksimään tekemistä kotona. Erityisesti sellaisina päivinä se tuottaa päänvaivaa, kun kelit ovat tällaiset kuin nyt. Lunta maassa, aste plussan puolella --> sohjoa ihan helvetisti. Ja lisää tavaraa tulee taivaalta. Teitä ei ole ehditty aurata, ja jos ajotiet onkin, niin kävelyteitä ei. Ulkona haahuilu ei siis ole järkevä vaihtoehto.

Meillä neiti vaatii hereillä ollessaan tekemistä ja seuraa paljon. Tekemiseksi ei riitä sitteriin istuttaminen ja lelun lykkääminen näppeihin. Tällä konstilla tyytyväistä ollaan ehkä noin kaksi minuuttia. Suurin ongelma onkin kuinka keksiä tekemistä joka viihdyttää sekä lasta että äitiä. Kantoliinan avulla olen saanut "omaa aikaa", jolloin voin ja ehdin hääräillä esimerkiksi keittiössä. Tänään leivottiin laskiaispullia, eilen keiteltiin tomaatti-cheddarkeittoa. Usein hääräillessä kuunnellaan lastenlauluja. T seuraa touhuiluja mielellään, nuoleskelee kantoliinan reunaa ja ottaa tirsat. Sitten loppupäivä syödään, tirsoillaan ja sylitellään, leikitään, luetaan ja kuunnellaan musiikkia. Minä karkaan jonkun pikkutirsan aikana lounaalle ja tiskaamaan. Imurin ja muiden helvetinkoneiden käyttö ei enää ole mahdollista ilman iskä-miehen läsnäoloa (ihan pienenä ei välittänyt piirun vertaa vaikka olisi kiviporalla jyrryyttänyt), nyt nimittäin säpsähdellään erikoisemmille ja koville äänille. Kuten äidin aivastukselle. Se on niiiiiiiin pelottavaa, että itkut pitää tirauttaa, jos äiti täräyttää kunnon pärskyt.

Mitäköhän muut kotona olevat äidit mahtavat lapsineen puuhailla?

Läskiäispullat. Kaikki meni tehdessä vähän sinne päin: tavallisia vehnäjauhoja ei ollut, joten käytin tummia vehniksiä (siksipä paistetun leivonnaisen ulkonäkö muistuttaa sämpylää). Sisällä on mango-ananashilloa ja soijakermavaahtoa. Päällä suklaatomusokeria. Hyvin maistui, vaikka ulkoisesti ei niin hienoja palleroita tullutkaan.

Meidän romantikko ja herkut

Meillä asustava mieshenkilö ei ole mikään suurin romantikko. Silti jaksan aina toivoa hänen yllättävän minut jollain odottamattomalla romantiikkapläjäyksellä, kuten ihan itse ideoimallaan ja toteuttamallaan illallisella, kimpullisella kukkia tai vaikka suklaarasialla. Tai ihan vaikka jollain kauniilla sananparrella. En mä kuuta taivaalta toivo, vaikka oishan sekin ihan kiva ;-)

Meidän Valentiino hankki minulle sydänsuklaarasian ystävänpäivälahjaksi (no okeiokei, sain mä uudet kuoret puhelimeenkin...), kun vinkkasin asiasta kaupasta suklaahyllyn kohdalla. Nappasi ensimmäisen käteen sattuvan rasian ja heitti ostoskoriin. Ai niin, tätähän sä aina oletkin toivonut. Kotona purin ostoskassit ja rasia löysi sijoituspaikkansa leipäpömpelin päältä. Siellä se olikin, hieman pudonneena, sitten eiliseen saakka, kunnes naureskellen muistutin asiasta ja rasia toimitettiin minulle asianmukaisesti (vaikkakin päivän myöhässä). Parasta ennen päiväys oli sentään vielä voimassa! :)

Ystävänpäiväsuklaat

Koska mä olen täydellinen vaimo (hahhah, tässä kohti saa nauraa), niin mä tietysti itse tein mantelikrokanttia itselleni murulle ylläriksi. Aivan s a i r a a n hyvää, suosittelen kokeilemaan ja oli helppo tehdäkin! Ohje täällä (meillä ei ollut vaaleeta siirappia, tumma kävi ihan yhtä hyvin). Voin kertoa, että jääkaapin ovi käy tiuhaan tahtiin niin kauan kuin näitä herkkuja siellä riittää.

Mantelikrokantti. Tuon pohjan levitykseen kannattaa käyttää lämpimällä vedellä kostutettua lastaa tms. on nimittäin aika jankkia levitettävää. Mut ei pahaa vaikka olisi vähän paksummaltikin! Leikkaa sitten vaikka vähän pienempiä paloja (tätä tosin menee alas vähän isommatkin biitit).

Kokeilin myös itse tehdä ekaa kertaa elämässäni macaron-leivoksia, kun ohje näihin herkkuleivoksiin tuli eteen mantelikrokanttiohjeen kautta. Tässä vaiheessa T päätti kuitenkin, että on hänen vuoronsa saada äidin huomio, joten osa tekemisestä jäi iskä-miehelle. Kuoret on valmiina (taikinamassasta tuli vähän liian kova, eikä lakeista tullut nätin sileitä, niinku yleensä - näistä tuli vähän niinku marenkeja, oliskohan valkuaisvaahdosta tullut liian kova?), mutta täyte puuttuu. Onnistuin nimittäin sössimään sen jotenkin ja osat erottuivat toisistaan ja seos oli yhtä voi-rasva-litkua. Uudet kamat odottaa pöydällä, kun vaan joku ehtis ja jaksais sen tehdä. Tällä kertaa taidan luottaa ihan omaan näppituntumaan täytteen kanssa ja teen sen maitosuklaasta. 

Macaron-leivosten vähän epäonnistuneet kuoret. Käytin suklaatomusokeria, joten erillistä väriä ei tarvinnut.
Näistä tuli ihan hyviä tällaisenaankin, jos tykkää marengista.

Vinkkejä siihen, kuinka nämä saa kunnolla onnistumaan saa vapaasti jakaa ja hyviä täyte-ehdotuksia kans! :)