torstai 3. tammikuuta 2013

Leikkiä

Kerroinkin joskus taannoin, kuinka eräänä iltana nukkumaanmennessä T juotti pehmoeläimilleen mukamas pullosta vettä. Nykyään T tarjoaa pulloa ja ruokaa lelujensa lisäksi tapaamilleen lapsille, etenkin vauvoille ja tekee suullaan juomisääniä, jotta toinen ymmärtäisi mistä on kysymys. Osansa saavat myös aikuiset, niin pullosta kuin leikkiruoistakin. T sai nimittäin joulun alla Brion puisen hellan ja joulupukki toi astioita, joilla on hyvä kokkailla. Tänäänkin ollaan keitelty monet puurot ja teet ja syötetty niin nuket kuin myös T itse. Sainpa minäkin maistaa oikein maukasta leikkiteetä :)

Olen vain hieman yllättynyt siitä, kuinka varhaisessa vaiheessa nämä leikit alkoivat. Ikää on nyt vuosi ja kaksi kuukautta ja leikeissä on täysi tohina päällä. Jotenkin olisin odottanut tämän tulevan vasta hieman myöhemmin? Tokikaan pitkäjänteisyyttä ei vielä kovasti ole ja leikit vaihtuvat vinhaan tahtiin, välillä tyttönen kuitenkin jaksaa meidän vanhempien kanssa leikkiä samaakin leikkiä pitkään. T katsoo toki mallia meistä vanhemmista ja siitä, kuinka me toimimme esimerkiksi häntä syöttäessämme, mutta silti meinasi tulla tippa linssiin, kun tyttönen ensi kertaa tarjosi omaa pulloaan kaverilleen, joka on hieman häntä nuorempi. Voi toista <3

2 kommenttia:

  1. Hei! Kiva, kun olet palannut kirjoittelemaan, meillä on myös marraskuussa 2011 syntynyt tyttö, joten on mukava seurata samanikäisen kuulumisia. Meillä myös juotetaan aamumaidot nukeille ja pehmoille, joululahjaksi ostin tytölle astioita ja tomerasti hän kaatelee kannusta kuppeihin leikkikahvit :) Itse myös olen vain kummastellut, että nytkö se jo tuonkin on tajunnut, niin pieni vielä! Ja sitten toisaalta ei pieni lainkaan, joka päivä hämmästelen, mitä kaikkea se osaa ja varsinkin ymmärtää. Aika hurjaa ja hurjan ihanaa :) -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Muistakin, että olet kommentoinut aiemminkin :) Taitaa nämä leikit siis jo kuulua tähän ikään. Yllätyn itse myös joka päivä siitä, mitä tuo pienisuuri ihminen ymmärtää ja välillä huomaan hänen myös tapailevan sanoja. Puhe on tietysti vielä aikamoista älämölöä, mutta välillä sieltä erottuu jotain sanoja - tai sanantapaisia. Mutta koska neiti ei tietystikään toista niitä pyydettäessä, niin virallinen sanavarasto on edelleen aika suppea. Odotan kyllä jo kovin sitä aikaa, kun voidaan käydä edes alkeellisia keskusteluja ja kuulen lapsen ensimmäiset omat ajatukset :) Ihanaa tämä tosiaan on, itse asiassa tuntuu siltä, että tämä aika on antoisinta tähän saakka! Kerrohan tulevaisuudessakin teidän kuulumisia, kiva tosiaan kuulla mitä muut samanikäiset puuhailevat :)

      Poista