Comeback

Koska suuret starat tekee aina comebackin, niin kai se on pakko minunkin. Pienen ihmisen elämään on mahtunut tämän parin kuukauden aikana paljon asioita, joita on pakko kirjata muistiin. Vaikka kuinka uskottelee itselleen muistavansa ne muutenkin, niin ei se vaan niin mene. Ne unohtuvat ja kaiken lisäksi tosi nopeasti. Siksipä en teekään mitään koostetta edellisistä kuukausista, totean vain, että lapsi kasvaa kohisten.

Joulu on kuitenkin vielä niin tuoreessa muistissa, että siitä muutama sananen. Tänä vuonna neitokainen tapasi ensimmäistä kertaa joulupukin. Oli vielä kovin pahannäköinen sellainen - pukilla oli kauhea naamari, joka ei edes meinannut pysyä naamalla ja silmänreiästä saattoi nähdä korvan. Neiti tuijottelikin pukkia epäluuloisena ja purskautti asiaankuuluvat itkut, kun yritin laittaa syliin istumaan. Joululahjapaketit oli kivoja, mutta papereiden repiminen sai jälleen aikaan kyynelvyöryn. Tyhmä äiti kun laittoi kauniit paketit palasiksi. Onneksi leluista ja muista lahjoista on kuitenkin ollut iloakin.

Matkustettiin myös ensimmäistä kertaa junassa koko perheen voimin. Note to self: aamujuna toimii paremmin. Illasta tulee väsy, kaikille.