Kivahan se tietysti on, että Mahan vointia kysellään, mutta haloohaloo, minäkin olen täällä! Mitä minulle kuuluu? Maha voi, kiitos kysymästä, ihan hyvin, mutta mua on kyllä vähän kolottanut ja sattunut, väsyttänytkin ja turvottanut niin maan perskuleesti. Mutta mitäs siitä, kun Maha voi kuitenkin hyvin. Mitä näihin kyselyihin voi oikeasti edes vastata?!
Raskaana ollessa on tuntunut siltä, että henkilökohtaisista terveysasioista on tullut kaikkien omaisuutta. Jos vastaat "mitä kuuluu?" -kyselyihin normaalisti, että "hyvää, kiitos" oletetaan automaattisesti, että vointi on mitä parhain eikä raskaus tunnu yhtään missään. Lisäksi taivastellaan, kuinka jotkut pääsevät raskauden aikana helpolla ja saa kuulla kuinka oma raskaus on ollut vaikea tai jollakin läheisellä on ollut niin-ja-niin raskasta. Jeesjees, ai nou, tää on kaikki kyllä ihan tuttua, tekisi mieli vastata, mutta kun en nyt tässä halua alkaa tilittää kaikista kolotuksista ja vihlonnoista alapäässäni puolituntemattomille ihmisille!
Mutta kiitos silti ihmiset kyselyistä - tiedän, että hyvää te tarkoitatte :)
No kerrotaan nyt sitten viimeisimmät Mahan kuulumiset. Pikkuinen alkaa olla lähtökuopissa. Vielä toistaiseksi vaavi ei ole laskeutunut, mutta asento on ainakin toistaiseksi ihan oikea. Painoarvio oli edelleen ihan keskikäyrillä, kuten myös pituus ja lapsivettä oli tämän viikon neuvolakäynnillä normaalisti. Tänään on viikkoja kasassa tasan 35. Tässä vielä vau.fi -sivustolta muistoksi päivämäärätietoja:
Olet 35 viikkoa raskaana.
Hedelmöitys tapahtui noin:
20.2.2011
Sydän alkaa lyödä:
17.3.2011
Alkio alkaa liikkua:
10.4.2011
Alkiosta tulee sikiö:
17.4.2011
Kaikki sisäelimet muodostuneet:
17.4.2011
Keskenmenon riski pienenee:
1.5.2011
Ultraääni:
1.5.2011
Pahoinvointi vähenee:
8.5.2011
Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):
15.5.2011
Sikiö nielee ja pissaa:
29.5.2011
Sikiön liikkeet tuntuvat:
12.6.2011
Sikiölle kehittyy unirytmi:
26.6.2011
Sikiö alkaa kuulla:
17.7.2011
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
14.8.2011
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
18.9.2011
Äitiysloma alkaa:
9.10.2011
Laskettu aika:
13.11.2011
Pitkällä jo mennään! Vähän jo pelottaakin, kuinka lähellä noi h-hetket oikeasti on! Omat verenpaineet oli taas koholla ja jouduinkin jäämään kolmeksi päiväksi sairauslomalle ennen äitiysloman alkua, eli jouduin ottamaan pienen varaslähdön. Levossa paineet oli kuitenkin ihan ok, eikä tarvitse panikoida esim. raskausmyrkytyksen kanssa (ainakaan juuri nyt).
Eilen 8.10. kuitenkin oli vihdoin eka virallinen mammalomapäivä ja sen kunniaksi käytiin katsomassa Kansallisteatterissa Homo! Outojen ooppera. Oli ihan mielenkiintoinen ja viihdyttävä pläjäys, mutta mutta... Jotenkin odotin sen olevan kantaaottavampi kuin mitä se olikaan ja jäi fiilis, niinkuin jotain olisi puuttunut, mutta en ihan saa kiinni siitä, että mitä. Toisaalta ihmisten ahdasmielisyys tuli selväksi, kuten myös se, millaisissa identiteettikriiseissä heteronormatiivisesta valtavirrasta poikkeavat ihmiset joutuvat kamppailemaan. Jäin kuitenkin pohtimaan mikä on nykydemokratiassa oikeudenmukaista ja mikä on vapautta, miten tasapainoilla enemmistön ja vähemmistön välillä? Onko se vapautta, että kaikki ihmiset tasapäistetään vai pitääkö ihmisillä olla vapaus määritellä itsensä halutessaan vaikka marginaaliryhmiin? Vapautta kun on ainakin kahdenlaista - vapautta johonkin ja vapautta jostakin. Tästä näkökulmasta ihminen tuskin voi koskaan olla aidosti vapaa. Luulen, että esitys osui ja upposi paremmin vanhempaan katsojakuntaan, joille homous ja sen hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys. Itse sanoisin, että pääasia on Rakkaus, ei sukupuoli. Sotaa, vihaa ja ahdistusta maailmassa on jo ihan tarpeeksi, miksi en siis antaisi ihmisten itse määritellä oman onnensa lähtökohtia.
Syvistä vesistä sitten takaisin arkeen: muutto lähestyy, enää pari viikkoa ja asutaan uudessa kodissa. Muru innostui aamulla panikoimaan muuttohommien kanssa, kun tajusi, ettei minusta ole juurikaan apua. Uusi koti pitää siivota, niin kuin vanhakin, tavarat kantaa ja laittaa paikoilleen ja samaan aikaan murunen käy töissä ja suorittaa opintojaan - täytyy kyllä sanoa, että on hatun noston paikka kun tämä rumba on saatu päätökseen! Siihen vielä päälle tuleva synnytys, niin ei todella ole helppoa miehelläkään. En tosin tiedä, miten maltan olla huhkimatta muutossa mukana... On niin paljon tehokkaampaa itse laittaa tavaroita paikoilleen, kuin yrittää selittää jollekin toiselle, mihin mitäkin haluan ja miten. Mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä! Tästä lisää kunhan asia tulee ajankohtaiseksi.
Mammaloma-arki alkaa huomenna. Millä te olette täyttäneet päivänne äitiysloman aluksi kun vauva köllii vielä masussa ja yhtäkkiä arkinen työaherrus loppuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti