Nyt siis muistelen mitä tänne höpisin ja kehittelen tekstin uudelleen. Jos siis luit tän jo aikaisemmin ja ihmettelet, kun jotain on muuttunut, niin johtuu just siitä. Kahvinkeitin rikki ja nyt vielä tämä. Ei ole mun viikko.
Käytiin tutustumassa lähileikkipuistoon ja vähän selvittämässä sen toimintaa. Nähtiin vauva- ja taaperokavereita ja niiden äitejä. T:stä taisi kivointa kuitenkin olla loruttelut ja leikit, joissa lauleskeltiin ja hyppyytettiin, kavereista kun ihan hirveästi ei tuossa iässä vielä ole iloa. Vaikka onhan niitä kiva katsella ja ihmetellä. Enemmän taitaa tehdä terää äidin mielenterveydelle, kun näkee välillä muita kohtalotovereita.
Kotimatkalta mieleen jäi tiellä lojunut puhkiruostunut pakoputkenpätkä. Jotenkin kävi sääliksi. Jaa, miten niin muka mulla on tylsä elämä? Ittelläs on...
 |
| Se pakoputki ei ollu ihan tämmönen, mutta sanoisin, että tämmönen vois kelvata mullekin :) Kuva lainattu täältä. |
.bmp){kind=link}
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti