Kevättä, touhuja ja buzzaamista: Valio Onni

Mikä tämä tällainen kevät oikein on? Välillä paistaa aurinko, mittari näyttää silti miinusasteita, reilustikin. Auringon paistaessa lumi sulaa, vesi valuu rännejä pitkin, ja lämmittääkin se kivasti. Sitten on taas näitä päiviä ja hetkiä, kun lunta tuiskuttaa vaakatasossa ja on kylmä ja viima syväjäädyttää ulkoilijan.

Silti ulos on pikkuihmisen kanssa lähdettävä. Sisälläkin voisi leikkiä, mutta ulkona on pienelle paljon tutkittavaa ja nähtävää. Viime aikoina mielenkiintoisinta onkin ollut lätäkössä läiskyttäminen ja jään ihailu. Kotiovelta ei siis tarvitse pitkälle lähteä, jos vaan itse jaksaa lapsen kanssa pienistä jutuista innostua!

Arkiutiinit pyörivät kuitenkin pitkälti ruokailujen mukaan. Aamupala, ulos, lounaalle, leikkimistä, päikkäreille, välipala, leikkimistä, päivällinen, leikkimistä, iltapala, nukkumaan. Pikkuneiti osaa käytellä jo aika sujuvasti itsekin lusikkaa ja haarukkaa, jos vain haluaa. Paino sanalla haluaa. Useimmiten ei nimittäin halua, vaan syötättää ja juotattaa itseään. Ja näin se käy: T ottaa lusikan, hämmentää hetken ruokaansa. Länttää lusikallisen pöydälle ja alkaa hieroa sitä siihen. Kun asiasta tietysti hieman torutaan, ottaa neiti lusikkaan ruokaa, antaa sen isille tai äidille ja avaa suunsa --> syötä mua! Ja näin ruoka taas uppoaa. Ovela pieni ketkuliini! :)

Vaikka T syö jo aikalailla samaa ruokaa kuin me itse, olemme illalla usein antaneet "kaupan puuroa". Olinkin iloinen, kun pääsimme mukaan Buzzadorin koordinoimaan Valion Onni puurojen ja vellien testiryhmään. Tuotteet olivat meille jo ennestään tuttuja, mutta nyt testasimme myös nekin vellit, jotka eivät ennestään tuttuja olleet. Valion uudet puurot ovat kyllä suosikkejamme. Etenkin omenakaurapuuro maistuu ja uppoaa nopeasti ilman kikkailuja. Tämä puuro on tarkoitettu yli 8 kuukauden ikäisille lapsille ja koostumus onkin paksumpi, kuin pienemmille tarkoitetuissa puuroissa. Puurot maistuvat myös kylmänä, mutta koostumus mielestäni paranee lämmitettäessä ja kunnolla sekoitettaessa. Iltaisin pikkuneidin mielestä on hauskaa, kun leikkaamme purkin yläreunan irti ja tipautamme koko puuroköntsän korkealta lautaselle. Pläts!

Vellit meidän neitokaiselle eivät koskaan ole oikein maistuneet, eikä niitä meillä muuten olekaan tarjottu kuin testimielessä. Onni vellit eivät tehneet poikkeusta, ilmeisesti vellin koostumus yleisesti on vähän outo: hieman kuin puuroa, mutta kuitenkin juotavaa. Kun ei maistu, niin ei sitten. Iltapalaksi se olisikin liian kevyt, mutta välipalan virkaa voisi ehkä toimittaa. Välipalaksi syödäänkin sitten yleensä viiliä, rahkaa, erilaisia smoothieita tai hedelmiä.

Plussaa näissä tuotteissa:
+ helppoa ja nopeaa (aina ei jaksa seisoa keittiössä)
+ hyvä maku (aikuisen ja lapsen mielestä)
+ kotimainen tuote
+ voi syödä kylmänä/huoneenlämpöisenäkin (helppo reissuruoka)
+ maidon/kalsiumin lähde (varsinkin, jos maito ei muuten meinaa maistua)

Miinusta:
- suoraan purkista otettuna epäilyttävän näköinen koostumus (sekoitettaessa tasoittuu)
- ei ole luomua
- vain yksi tuote yli 8 kk ikäisille lapsille (löysempi koostumus on aika vauvamainen ja lapsen on vaikeampi syödä sitä itse)

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkään ja jatkossakin puurot löytävät tiensä meidän kauppakassiin!

Jos olet kiinnostunut toimimaan buzzadorina, rekisteröidy mukaan. Voit itse valita lähdetkö sinulle ehdotettuun kampanjaan mukaan vai et, ja ennakkoviestissä saat tietää, mitä sinulta kampanjassa odotetaan. Mikäli innostuit, olen iloinen jos kerrot rekisteröityessäsi saaneesi minulta suosituksen. Käyttäjätunnukseni on -koo-.

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Kuulumisia

Heipparallaa,

ollut hiljaista tällä saralla. Ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa päivittää kulumisiamme ja kirjata itsellekin muistiin mitä me touhuillaan tässä vaiheessa vuotta. T on nyt pikkuisen vajaan vuoden ja neljä kuukautta. Eilen oli ensimmäinen hammaslääkärikäynti, jossa juteltiin hampaiden hoitamisesta ja vilkaistiin suuhun. Siellä oli jo kahdeksan kaunista maitohammasta. Ensimmäinen poskihammaskin on jo osittain läpi ja vastakappale yläikenessä kuultaa myös. Sieltä ne tulevat, hitaasti mutta varmasti. Ja kipeästikin välillä.

Meillä on alettu hampaiden puhkeamisesta huolimatta nukkumaan hyvin. Lopetin viimeisenkin imetyskerran (tai kerrat - usein väsyksissä yritin ostaa lisää unta uudelleenimetyksellä) pari viikkoa sitten ja se rauhoitti yöt lähes kertalaakista. T nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä unilaulun jälkeen. Toisinaan tahtoo, että käden pitää olla lähellä, jotta tuntee siitä hohkaavan lämmön, kunnes rauhoittuu, toisinaan vähän silittelen selkää. Ennen nukahtamista T kuitenkin työntää käden pois, ilmeisesti silittely vaikeuttaa nukahtamista. Uskotteko, että olen niin iloinen tästä käänteestä! :) Uni riittää vähintään aamupuolelle yötä, välillä ihan aamuun saakka.

Neiti on alkanut myös kehitellä enemmän sanoja ja jotkut sanat ovatkin jo ihan selkeitä. Välillä suusta livahtaa selvästi jokin sana, mutta sitä ei sitten kuitenkaan koskaan toisteta. Tällä hetkellä ihan neidin puheesta ymmärretään ainakin puhelin, pois, äiti, isi, kissa, joo, ei, namnam (=hyvää) pampam (=kippis), puu (=puuro), pa (=pallo), ssa (=kissa), ssi (=tissi), pape (=paperi), pää (=pää tai ipad), (hei)ppa. Joitain muitakin saattaa olla, mutta en nyt tähän hätään muista.

T:stä on tullut myös ihan huippua shoppailuseuraa. Kävimme tässä eräänä päivänä kauppakeskuksessa pyörimässä. Tarkoitus oli käydä vain nopeasti postissa, mutta muistin pari asiaa, joita piti käydä katsomassa. Aikaa vierähti yllättävän paljon ja lounasaika yllätti. Kävimme sitten keskenämme kahvilassa syömässä salaattia. Pelkäsin tytön saavan hirveät kilarit jossain vaiheessa, mutta kaikki menikin hyvin! Söimme kaikessa rauhassa ja naureskelimme omille jutuillemme. Oli tosi kivaa. Onneksi tämäkin tuli koettua, tiedän varmasti että pärjäämme, vaikka missä olisimme. Kevään tullen viitsii lähteä enemmän kaupungillekin päiviä kuluttelemaan.

Puistoilua olemme harrastaneet todella ahkerasti ja siellä onkin jo paljon kavereita. Eiväthän nuo juuri vielä yhdessä leiki, mutta rinta rinnan enivei. T katsoo selvästi isommista lapsista mallia ja se onkin kehityksen kannalta vasrmasti puistoilussa parasta antia. Olen yrittänyt myös kehitellä viikonloppuihin vähän erikoisempia menoja, jotta T tottuisi käymään erilaisissa paikoissa. Kävimme viime viikonloppuna mm. konsertissa ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään Emmassa, modernin taiteen museossa. Ihana paikka.

Mutta nyt kuuluu T heräävän päikkäreiltään. Kuulumisiin! :)

(melkein) Loppu

Täällä mun blogissa käydään näköjään hakusanojen perusteella aika paljon etsimässä tietoa imetyksen lopettamiseen liittyvissä asioissa. Voisinkin päivittää viimeisimmät käänteet sillä saralla.

Imetys on loppusuoralla. Yöimetyksen lopetin jo aikoja sitten, vaikkakin välillä sen suhteen on tullut takapakkia erityisesti T:n sairastaessa. Kun olo on parantunut, imetys on taas ollut pannassa; parin yön pienellä kitinällä rinnan hamuaminen onkin taas unohtunut. Muutama viikko sitten lopetin iltaimetyksen. Kuvittelin sen olevan vaikein ja viimeisin, mutta olin väärässä. Aika sinnikkäästi T jaksoi kysellä iltaisin "sssin" perään, mutta selitin, ettei isot tytöt enää iltaisin juo tissistä, jolloin maito alkoi maistua nokkamukistakin. Pari ensimmäistä iltaa oli vähän pidempiä nukutuskeikkoja, mutta nyt T taas nukahtaa melko nopeasti, kunhan on riittävän väsynyt. Myöskin iltaheräilyt loppuivat iltaimetyksen lopettamisen aikoihin ja neidon saa nostettua omaan sänkyynsä nukahdettuaan, jossa nukkuu aamuyöhön saakka, jolloin kapuaa meidän väliimme. Aamuyöllä/aamulla imetän vielä kerran (joskus kaksi, kun yritän saada vielä hetken unta), mutta senkin voisi jättää pois; ei toimi enää kovin hyvänä tainnuttajana. Lopettaisinkin vaikka heti, kun vaan jaksaisin: se taitaa valitettavasti tietää hyyyyyvin aikaisia aamuja ja olen auttamattoman aamu-uninen. 

Lähdenkin tästä kuittaamaan univelkoja, josko kohta olisi puhtia loppurutistukseen :)

Tykkään

Tykkään tästä hetkestä. Tykkään talvesta. Tykkään olla T:n kanssa kotona ja hänestä onkin tullut aivan mahtava seuraneiti. Nyt voi jo aivan aidosti sanoa, että kotona on kiva olla. Vauvavuosi oli aika raskas, mutta nyt mukavaa touhua riittää.

Jotain tekemistä asian kanssa voi tietysti olla faktalla, että puolen vuoden päästä minun pitäisi mennä töihin. Päiväkotihakemus on lähetetty ja sain soitonkin, että se oli mennyt perille. Tuli haikea tunne: pitääkö minun luottaa pikkuiseni vieraiden ihmisten huomaan koko päiväksi? Ja joka päivä joka viikko? Meillehän jää yhteistä aikaa päiviin vain muutama hassu tunti ennen nukkumaanmenoa viikonloppujen lisäksi.

Onneksi on vielä tämä puoli vuotta. Siitä ajasta otamme kaiken irti: ulkoilemme, leikimme ja välillä vain olemme.

Puspus

Meillä asustaa pieni söpö pusuttelija. Monta kertaa päivässä paidanhelmasta nykii pieni tyttö,
jolla on suu supussa ja joka kurottaa kohti.

Silloin on halin ja suukon paikka.

Leikkiä

Kerroinkin joskus taannoin, kuinka eräänä iltana nukkumaanmennessä T juotti pehmoeläimilleen mukamas pullosta vettä. Nykyään T tarjoaa pulloa ja ruokaa lelujensa lisäksi tapaamilleen lapsille, etenkin vauvoille ja tekee suullaan juomisääniä, jotta toinen ymmärtäisi mistä on kysymys. Osansa saavat myös aikuiset, niin pullosta kuin leikkiruoistakin. T sai nimittäin joulun alla Brion puisen hellan ja joulupukki toi astioita, joilla on hyvä kokkailla. Tänäänkin ollaan keitelty monet puurot ja teet ja syötetty niin nuket kuin myös T itse. Sainpa minäkin maistaa oikein maukasta leikkiteetä :)

Olen vain hieman yllättynyt siitä, kuinka varhaisessa vaiheessa nämä leikit alkoivat. Ikää on nyt vuosi ja kaksi kuukautta ja leikeissä on täysi tohina päällä. Jotenkin olisin odottanut tämän tulevan vasta hieman myöhemmin? Tokikaan pitkäjänteisyyttä ei vielä kovasti ole ja leikit vaihtuvat vinhaan tahtiin, välillä tyttönen kuitenkin jaksaa meidän vanhempien kanssa leikkiä samaakin leikkiä pitkään. T katsoo toki mallia meistä vanhemmista ja siitä, kuinka me toimimme esimerkiksi häntä syöttäessämme, mutta silti meinasi tulla tippa linssiin, kun tyttönen ensi kertaa tarjosi omaa pulloaan kaverilleen, joka on hieman häntä nuorempi. Voi toista <3

Buzzador - Dove Pure & Sensitive

täältä

Buzzador muisti minua joulun alla paketilla, jota pääsin buzzaamaan. Buzzadorina oleminen tarkoittaa, että saa tuotteita testattavaksi ja näytteitä jaettavaksi. Buzzadori raportoi omista ja koekaniiniensa kokemuksista eteenpäin ja vaivanpalkkana toimivat testiin saadut tuotteet. Jos haluaisit itsekin päästä buzzadoriksi, niin käyhän vilkaisemassa sivut. Mikäli liityt, niin olisi mukavaa, jos mainitsisit tunnukseni -koo- liittymisen yhteydessä.

Sain siis testattavaksi Doven Pure & Sensitive -vartalovoidetta. Se on tarkoitettu herkälle iholle, eikä se sisällä laisinkaan alkoholia tai hajusteita. Voide toimikin hyvin - ei kirvellyt edes rohtuneissa käsissä ja myös lapsen iho imaisi voiteen sisäänsä suitsaitsukkelasti eikä aiheuttanut reaktioita. Ainoa miinus oli se, että voiteesta jäi kevyt kalvo iholle. Vartalolla se ei haittaa, vaan pikemminkin tuntuu kosteutavan pidempään, mutta käsissä en tykkää tuollaisesta rasvakalvosta, tuntuu, että sillä sotkee.

Sanoisin kuitenkin, että herkkäihoisten kannattaa tätä kokeilla. Atooppisen omaava siippani ainakin tykästyi voiteeseen ja - tunnustettakoon - otti käyttöönsä viimeisen näyteputelin pöydän kulmalta.